Näytetään tekstit, joissa on tunniste Simojoki. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Simojoki. Näytä kaikki tekstit

perjantai 6. joulukuuta 2024

Musiikkiohjelmia joulun aikaan Ylellä

"Joulunajan Riemulaulut -ohjelmissa Arja Koriseva ja Pekka Simojoki."

Arja Koriseva 15.12.2024 ja Pekka Simojoki loppiaisena 6.1.2025. Tuosta allaolevasta linkistä näkeekin sitten lisää siitä, millaista ohjelmaa on luvassa:

 https://yle.fi/aihe/a/20-10008074

"Riemulaulut Yle TV1 Areena su 15.12.2024 klo 10 ja 6.1.2025 klo 10." 

Ohjelmat tulevat katsottavaksi mainittuina päivinä, mutta ovatkin sitten katsottavissa YLE Areenassa peräti vuoden ajan🙂

---

Halusin laittaa tämän itsellenikin muistiin, ja ajattelin että jos jotakuta muutakin kiinnostaa. Arja Koriseva on monellekin tuttu laulaja vuosien takaa. 

Ja tässä voisi nyt Pekka Simojokikin tulla tutuksi kuukauden päästä, jos hän ei ennestään ole tuttu. Nimi on ehkä jäänyt kuitenkin mieleen viime aikoina. Hänellä on hyvät laulut ja mainiot tarinat tosielämästä laulujen välissä; mitä itse olen ollut kuuntelemassa häntä.

Kuuntelemisiin ja katselemisiin❣️


maanantai 18. maaliskuuta 2024

Oli kyllä niin mielenkiintoinen kirja! Ja olipa kirjan lopussa lieksalaistakin...☀️

Sain ystävältä taannoin lainaan kirjan, joka oli gospelmuusikko Pekka Simojoen kirjoittama Keikkamiehen hartauskirja 2., Ihmejuttuja. Kirja on Päivän kustantama, 3. painos v. 2022.

En minä osaa mitään hienoja kirja-arvosteluja kirjoittaa, mutta mainitsen mm. sen, että kirjassa oli seuraavanlaiset osiot: 1. Armollista menoa, 2.Muilla mailla, 3. Polun päitä. 

Kirjan kirjoitus alkoi näin: "Niinhän siinä kävi, että yhtäkkiä tulikin korona ja muutti suunnitelmat. Kun keikat loppuivat, istuin kiltisti alas ja aloin taas kirjoittaa."  Pekka Simojoki




Oli kyllä niin kiinnostava kirja luettavaksi! Vaikka kirjan nimi on hartauskirja, niin Simojoki siinä kertoilee tapauksia keikka/-ym. matkoiltaan - omaan hauskaan kirjoitustyyliinsä - kun on saanut olla kuulijan paikalla ihmisten kertoillessa elämänsä sattumuksia. Monenlaista hän onkin saanut kuulemassa ja kokemassa; niin isoja iloja, kuin surujakin. Mutta jännästi niistä kaikista kohtaamisista on tullut näkyviin Jumalan kädenjälki! Kohtaamisia on kotimaastamme, mutta myös kaukomailta.

Viimeisessä jutussa oltiin kuitenkin Lieksassa, ja saatiin tutustua pastorimme Renaud Lomban tarinaan. Hänhän on kotoisin Kongosta... Hieman minua huvittanut asia liittyy siihen päivään, eli eiliseen, jolloin kirjan viimeisen luvun luin. Olin tehnyt pakastimen viimeisestä pienestä marjapussista, tuosta rotkon pohjalla olevalta suolta kerätyistä lakoista tortun, jota eilen syötiin. Ja sitten tuli lieksalaiset lakat esiin siinä kirjan viime jutussakin, kun Simojoki oli saanut täällä Lieksassa käydessään satsin Renaudin keräämiä lakkoja🙂



Vain se viimeinen pala meidän lakkatortusta ehti kuvaan...:)



perjantai 26. heinäkuuta 2019

Tapaus eiliseltä - hiukan nolokin ja samalla rohkaiseva

Olimme päättäneet viedä tyttären matkatavaroineen Joensuuhun. Päivä vain ei ollut paras mahdollinen;  siitäkin syystä, että rahapäivä olisi ollut vasta tänään. Ja ajankohta päivästäkään ei ollut ihan toiveiden mukainen. Lähdimme kuitenkin matkaan sillä periaatteella, että mitään muuta; kuten kirpparikäyntejä ei nyt olisi, pelkästään hampurilaiset voidaan kaikille ostaa. Sellainen Joensuun reissu tuntui etukäteen vähän tylsältä ajatukselta.

No, kaupunkiin päästyämme haettiin ensi töiksi ne kuusi hampurilaista, yksi jokaiselle. Nuorten aikuisten huusholliin mennessä vanhin tytär sanoi, että haluaa reitin varrella olevaan kauppaan. Aikoi ostaa kaikille jäätelöt. Ja niin tekikin. Tuli kaupasta kuuden jäätelön kanssa. Sinne hänen ja veljensä huusholliin päästyämme, oli siellä jo kahvi porisemassa. Sitäkään emme oikein osanneet  tällä kertaa odottaa, sillä tiesimme, että huushollinpitäjällä oli kiire.  Nyt tässä vaiheessa oli siis jo jätski ja kahvit ylimääräistä alkuperäiseen...

Kun kahvit oli nopsaan juotu, jätimme tyttären sinne ja otimme veljensä kyydittäväksi toisaalle. Sitten piti kotimatka alkaa. Meillä oli kuitenkin jotain kolikoita pyörinyt auton lokerossa. Isäntä oli löytänyt parisen euroa ja ilmoitti käyvänsä kirpparilla. Hän tiesi mitä sillä etsisi. Sinne mennessä minä vähän mielessäni purnasin. Tuumin ajatuksissani, että olisi edes kaksi euroa! Toivoin, että löytäisin vaikka jostain maasta. Päästyämme kirpparin pihaan sanoin ääneenkin, sen mitä olin toivonut ja lähdin marssimaan ensimmäisenä kirpparille, vaikka ei rahaa ollutkaan. En viitsinyt kuumaan autoonkaan jäädä. En ollut kovinkaan pitkälle ekaan hyllyväliin ehtinyt, kun isäntä tuli perässäni ja sanoi, että yksi tyttäristä oli löytänyt itseltään kaksi euroa... ja lupasi antaa sen käytttööni. No niin, nyt meillä kummallakin oli siis kaksi euroa kirpparirahaakin. Kävelin hyllyväleissä enkä sitten mitään ostanut. Edes sitä yhtä 1,50 maksavaa Myrna-tassia, jota vähän katselin sillä silmällä.

Isäntä oli tehnyt omat ostoksensa sieltä kirppikseltä ja päätimme mennä Konttiin, koska minulla oli vielä se minun "kirppiskiintiörahani". Sinne mennessäni huomasin heti kohta, että yhdellä pöydällä oli pikkulautasia esillä. Siinä oli kolme uudenveroista lautasta hintaan 1,50.  Ihan käyttölautasia. Otin ne siitä näppeihini. Kun en muuta keksinyt edes kangaskorista, luovutin isännän käyttöön lopun rahani. Hän löysi kirjaosastolta Manga-Messias -kirjan. Senkin hinta oli 1,50. Mitenkäs tämä nyt on? Eihän sitä rahaa enää pitänyt riittää näihin...

Olipa ensiksi niin, että Kontissa oli kaikki - 50%.  Isäntä oli ottanut kantaakseen ne minun lautaslöytöni ja käynyt jo maksamassa ne, ja oman kirjansa. Minä olin siinä välillä löytänyt jotain, jonka olisinkin halunnut: erittäin kauniit vintage-sukkahousut. Hinta taas 1,50. Sanoin sen isännälle, joka jo odotteli minua lähtövalmiina. Hänpä ilmoitti, että on sitä rahaa sittenkin vielä niihin. Autosta oli löytynyt vielä euron kolikkokin samasta lokerosta, mistä aiemmin oli löytynyt vain pikkuhiluja lisärahoitukseksi. No, menin ja hain ne sukkahousutkin. Kolikkokukkarossa oli juuri tasaraha niihin, mutta ei enempää.

Mutta ei juttu vielä tähänkään päättynyt. Nuoremmilla tytöillä oli vielä asiaa Tokmanniin. Vielä kuitenkin oli rahaa meillä ja tytöillä. Ja niin kävi, että pari marmeladimakeisrasiaa vielä tuli Tokmannistakin ostettua. Olimme ällikällä löytyjä tästä kaikesta. Meillähän ei pitänyt olla alunperin kuin ne hampparirahat. Rahaa löytyi kuitenkin aina pikkuisen lisää jostakin...

En vieläkään oikein käsitä, miten niitä rahoja niin löytyi. Lähtiessämme kotiin päin ajamaan, puhuimme ihmeissämme tästä ja sanoimme tätä kaikkea rukousvastaukseksi.  Vaikka se "rukous" olikin lähinnä toivomista. Minullakin,  että löytyisi edes se kaksi euroa...

Minun pitää vielä mainita tämä. Olin lukenut lähipäivinä kirjaa "Mullan makua, taivaan tuoksua". Se on lauluntekijä Pekka Simojoen tarinointia erinäisistä tapahtumista. Siinä oli myös kerrottu useita arkisia rukousvastauksia. Ehkä jokin siitä luetustakin vaikutti, että sitä kaksieurostakin toivoin ja ajattelin, että voisin löytää sen vaikka maasta. En löytänyt. Mutta silti saimme ihmeellisen kaupunkikierroksen. Vähän noloa kertoa niin vähistä rahoista, mutta kun tässä oli nyt jotain enemmänkin kuin ne.

Tänä aamuna silmieni eteen tuli tällaista: "...mitään omistamatta, mutta kuitenkin omistaen kaiken." 2. Kor. 6:10  Jossakin toisessa käännöksessä sanottiin jotenkin niin, että "nauttien kaikesta."

Hyvää päivänjatkoa!

Kuvituksena ne minun eiliset löytöni, joiden hinta yhteensä oli 0,75 euroa.






perjantai 13. huhtikuuta 2018

Eilisestä Simojoen konsertista napsittua

Eilen oli meillä se ilo, että saimme omalla rukoushuoneellamme olla kuuntelemassa Pekka Simojoen konserttia. Sellainen on suorastaan herkkua:)

Hänen laulujaan on suuri ilo kuunnella muutenkin, mutta sanat ovat yleensä myös hyvin puhuttelevat. Hän kertoilee myös laulujen välissä mielenkiintoisella tavalla kaikenlaista. Kun kotiin pääsimme, minun oli pakko ihan heti tehdä itselleni vähän muistiinpanoja ja tänä aamuna pari piirrosta myös. Tässä teille siis vähän eiliseltä.

Laulujen koskettavuudesta kertoo seuraava Pekan kertoma tapaus:  Hänen eteensä tuli kerran mies, joka ilmoitti olevansa betonimies. Hän oli tehnyt niitä töitä kauan. Sitten hän sanoi olevansa itsekin jo kuin betonia. Mutta Pekan laulu oli murtanut hänessä jotain...


"Betonimies "  Kuva: Metsäntyttö


Toinen tapaus, josta halusin piirtää kuvan. Kirkkossa pidettyyn tilaisuuteen astui  kerran sivuovesta nainen, joka ei vaikuttanut tavalliselta kirkkokansalta. Hän käyttäytyi aika eri tavoin kuin väki yleensä. Hän huuteli välillä "aamenta", tanssahteli pitkin kirkon käytävää ja  asettui sitten istumaan aivan kirkon etuosaan, mutta ei etupenkkiin - vaan latttialle, oman takkinsa päälle istumaan. Hän myös kävi yhtenään ulkona tupakalla. Sitten eräänä hetkenä hän tuli sieltä, ja kukaties - laulu kenties kosketti häntä - sillä hän napsautti tupakansytyttimeensä liekin ja asteli käsi ylhäällä käytävää eteenpäin. Yhä vain eteenpäin, ja lopulta aivan Pekan eteen. Mutta nainenpa ei jäänyt siihen, vaan tuli Pekan viereen lavalle. Ja mitä hän sitten teki? Hän lätkäisi kätensä Pekan pään päälle ja piti sitä siinä.  Toisessa kädessään hänellä oli  yhä se sytytettynä oleva sytkäri korkealle kohotettuna. Pekka oli ymmällä ja mietti: "Missä on suntio?" Sitten hän kuitenkin laittoi oman kätensä naisen hartioille kuin siunaten häntä. Kun esitys oli päättynyt, Pekka mietti saaneensa ehkä itsekin siunauksen:  "Kai sekin on siunaus, kun laittaa käden pään päälle."



"Värikäs nainen"  Kuva: Metsäntyttö


Jotenkin minulle tulee tuosta korkealle kohotusta liekistä mieleen, kun vuosikymmeniä sitten eräs ennestään tuntematon mies, joka tuli meiltä haitaria ostamaan, osoittautuikin uskovaksi mieheksi. Hän sitten sanoi: "Pidetään lippu korkealla".

Muutakin ylös kirjaamaani oli, mutta ehkä nämä riittävät tällä erää.  Kenties palaan niihin muihinkin vielä, saa nähdä.