Aamulla liikenne on aika hiljaista, mutta silti... Mutkaisilla ja mäkisillä teillä, kun tiet on välillä pinnaltaankin niin epätasaisia, että "on kuin aalloilla ajelisi" - kuten tänä aamuna ajattelin - monenlaisia isoja rekkoja tulee vastaan, niin kyllähän ne jonkinverran pelottaa. Saattaa mutkaisen mäen takaa tulla näkyviin yhtäkkiä tilanne, jossa iso rekka on ohittamassa kapealla tiellä traktoria. Onneksi riittävän etäällä niistä olin, mutta mietin silti. Ei aina tosiaan tiedä, mikä yllätys milloinkin voi olla tulossa. Hirvikyltitkään ei siellä turhaan ole. Olen miettinyt nyt ajellessani niitä, joille paljo ajaminen on aivan jatkuvaa arkipäivää, että on oikeastaan ihme, että monet ajaa todella paljonkin, ilman että törmätään hirviin, tai tulee muita karuja kokemuksia. Ajamisesta tulee ehkä niin tavallista, ettei sitä niin paljon ajattele, eikä voikaan ajatella yhtenään kaikkea sellaista, vaikka tarkkana täytyykin koko ajan olla. Mutta tällainen satunnainen tapaus, jolle nyt poikkeuksellinen ajamisen kuukausi on tullut, on se ajaminen saanut useammin rukoilemaan varjelusta tiellä liikkuville; niin itselle, kuin muillekin - isoille ja pienille.
