Olisin mielinyt tänään jo aiemmin ulos, mut en menny. Siitä otsikossa mainitustakin syystä, että karhuja täällä liikuskelee. Mutta nyt puolenpäivän aikaan sitten kumminkin lähdin. Mietin juuri siinä kulkiessani, että kaksi kertaa on nähty niitä karhuja äskettäin... Ja melkein hetikohta sen ajatuksen jälkeen jouduin pysähtymään tiellämme olevien ns. isojen kuusten lähelle, sillä kauempana näkyi juuri kaksi hirveä: toisesta vain perä, ja toisesta etupuoli, kun olivat ylittämässä tietämme. Silloin tämä akka lähti, alkuun puolijuoksuakin, takaisin kotiin. Kait se kävelykin ois riittänyt, mutta en ainakaan halunnut enää niihin törmätä kiemurtelevalla tiellämme. Pihassa vielä katselin sille puolelle metsää, että näkyykö niistä vilahdusta siellä. Mutta ei, on sen verran pusikkoa jo siellä suunnalla, jossa isäntä joskus kauan sitten teki havainnon, ihan pihasta katsellen.
Joku tykkäis varmaan tällaisesta. Minä en kaipais tätä. Kaipaan sitä, että voisin kävellä näillä teillä ilman, että ajatuksiin tulee tällaisia kulkijoita. Saati näkökenttään.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti