"Uuden kotimme vintiltä löytyi paljon kaatopaikalle kärrättävää, mutta yksi kirje iski sieluuni".
"Karoliina Löytty pohtii kolumnissaan, miksi tavarasta on niin vaikea luopua"
https://www.maaseuduntulevaisuus.fi/koti/95c2d471-7b07-4451-9745-67838f3e2407
---
Kyllä niin tuttua on itsellekin se, mitä jutun Karoliina pohtii. Kun niihin joihinkin tavaroihin ja papereihin liittyy muistoja, niin se tekee luopumisesta vaikeaa. Minullakin odottaa yksi muovilaatikko - täällä kämpässä sisällä, josta jo aiemmin poistin paljon paperitavaraa. Homma jäi kesken, kun käytännössä joka paperin kohdalla joutuu miettimään, mitä juuri sen kanssa olisi tehtävä. No usein tietysti pistettävä pois niitä. Mutta nihkeää on. Aika auttaa vähän, kun rupeaa tajuamaan, ettei näitä monia nuoremmat voi aikanaan ruveta säilyttelemään omissa huusholleissaan. Ei ole vinttejä, varastoja kaiken säilömiseen. Itse olen ollut säilyttäjätyyppi ja usein juuri kaikenlaisten muistojen takia. Mutta jotkut asiat ovat muistoja minulle, eikä niillä ole sellaista merkitystä muille. Alle parikymppisenä osasin vielä heivata paperinukkeni kerrostalon roskikseen. Nyt pitäisi vanhana uudelleen opetella enemmän pois heittämisen taitoa. Aika on kerätä, aika heittää pois - totesi maailman levinnein kirja jossain kohtaa. Se Raamattuhan se laajimmin levinnein kirja on.
Oli tosiaan mielenkiintoinen juttu... ja lehdestä löytyi monta muutakin kiinnostavaa artikkelia.
VastaaPoistaMinulla on se monen sukupolven tavaroiden raikkoaminen työnä. Yksi pahimmista ovat erilaiset asiakirjat ja muut paperit, jotka saattavatkin olla vielä tärkeitä. :)
Mukavaa viikonloppua!
Kiitos postauksestasi. Tuollaistahan se laatikoiden tutkiskelu juuri on. Omia tavaroitanikin tarkastelen silloin ja tällöin sekä poistan tarpeettomia papereita ja muutakin.
VastaaPoistaIsoimman urakan tein puolitoista vuotta sitten, kun siskoni kanssa tyhjensimme vanhan kotitalomme. Olimme pitäneet sitä vapaa-ajan paikkana parikymmentä vuotta, mutta nyt olimme myymässä taloa.
Siivoaminen oli hidasta, koska minäkin tosiaan tutkin ja lajittelin vanhempieni papereita, roskiin, talteen, roskiin, roskiin... Onneksi laitoin suurimman osan poistoon, ettei omille lapsilleni jää niistä enää riesaa.
Terveiset Lieksaan. Kävin siellä vuosi sitten kesällä viimeksi. Olin kauan sitten myös töissä Lieksassa vuoden.