Sähläystä...

Joskus joutuu ajattelemaan, että "kaikki on kauheeta sähläystä" eikä "mistään tuu yhtään mitään". Näin siis ajattelin taas tänä aamuna, kun kahvinporoihin - (kun ostetussa multapussisssa oli muurahaisia eilen) - laittamani siemenet toisessa kipossa meni nurin piirustustarvikelaatikkooni. Onneksi suurin osa pysyi istutusastiassa. Painelin sitten vain tasaiseksi sen, mikä oli kasaantunut astian toiseen laitaan. Näin tuli samalla osa siemenistä joutuneeksi "mullan" peittämäksi; ja peittää pienellä multamäärällä ne olisi kuulunutkin... Jota en tehnyt, koska kaikki "multa" eli eiliset kahvinporot, joita oli kahvinkeittimestä eilen illalla jäänyt, oli jo käytetty siementen istutusalustaksi.

Todellakin, tänään vasta... 🧐🫣 Tämmöistä tämä meillä on🐥

Mutta jäin miettimään. Mitä jos, joskus se "kaikki kauhea sähläys" tai muu sellainen "mistään ei tule yhtän mitään", onkin juuri niin kuin olla pitää? Että siitä tulee jotakin, niin on ollut tarkoitus - Jumalalla? Hänen tarkoituksensa, suunnitelmansa, toteutuu. Se, joka on jotain niin paljon enemmän ja kauemmas, kuin mitä me käsitämme. Me ollaan vaan joku osa sitä, ei mitään "tähtiä" tai "pääosan esittäjiä". Mutta muuten tärkeä osanen siinä.

Poissa sukunsa sijoilta....

Jotenkin taas tänä aamuna nämä suvun sijoilta  ja/tai lapsuuteni sijoilta etäällä, "poissa", olemiset tuli mieleen. Jotenkin lohduttavina koin vanhan Päivän Tunnussanan eilisen ja tämän päivän tarjolla olevat jakeet:

"Minä iloitsen kansastani. Ei siellä enää kuulu itkun ääntä, ei valitusta." Jes. 65:19 KR-92

Jeesuksen sanat: "Tekin tunnette nyt tuskaa, mutta minä näen teidät vielä uudelleen, ja silloin teidän sydämenne täyttää ilo, jota ei kukaan voi teiltä riistää." Joh. 16:22 KR-92

"Jumala, sinä olit opastajani jo kun olin nuori, ja tähän päivään asti olen saanut kertoa ihmeistäsi." Ps. 71:17 KR-92

"Simeon otti lapsen käsivarsilleen, ylisti Jumalaa ja sanoi: -- Herra, nyt sinä annat palvelijasi rauhassa lähteä, niin kuin olet luvannut. Minun silmäni ovat nähneet sinun pelastuksesi." Luuk. 2:28-30 KR-92

---

Raamatussa puhutaan paljon suvusta. Siitä löytyy paljon jakeita. Myös tällainen: 

"Koska me siis olemme Jumalan sukua..." Apt. 17:29 KR-92 Ja tuohon jakeeseen oli viitteenä tämä (Jeesuksen sukuluettelosta): "tämän Enos, tämän Set, tämän Adam, tämän Jumala." Luuk. 3:38 KR-92

Siinä oli kyse, kuka on kenenkin isä. Huomioitava on, että ensimmäisen ihmisen isä oli Jumala! Siispä meidänkin jokaisen sukumme on Jumalasta lähtöisin... Aika huikeaa! Samalla lohduttava näkökohta; sillä silloinhan olemme aina "sukumme" sijoilla, olemme missä tahansa.

Vaikka meistä usein saattaa tuntua siltä, niinkuin eräs jae sanoo; Sananlaskuissa: "Kuin pesästään paennut lintu, on mies paossa kotipaikoiltaan." Snl 27:8 v. -33 käännös. Ja vuoden -92 käännös sanoo näin: "Kuin lintu, joka jättää pesänsä, on ihminen, joka lähtee omilta mailtaan." Snl. 27:8 KR-92

Olemme varmaan kaikki Jumalan edessä enemmän tai vähemmän, pesästämme lentoon lähteneitä poikasia, mutta tarkoitus on palata Isämme luo jälleen. Ihan jokaista odotetaan kotiin taas❣️

Pöydällä oleva iso, vanha liina, on äitini mummun tekemä. On siinä saanut kangaspuita kolkuttaa; liina koostuu kahdesta kaitaleesta ja sauma keskellä pitkittäin. Olisi siitä esiäiti iloissaan kaiketi, jos katselisi, että:

"Onko tuo se minun tekemäni? Voiko olla? On se! Kappas vaan! Jopas ovat vielä ihan eri vuosituhannella pistäneet liinan pöytään."😀