https://www.apu.fi/artikkelit/maassa-maan-tavalla-pidattyvyys-on-osa-suomalaista-kulttuuria
Vaateliikkeen nimi on Indianna. Se alkaa oikeastaan olla ihme, että tällaisia pieniä vaatekauppoja on. Tämä liike oli vielä joitakin aikoja sitten eri paikalla, vaikkakin saman kadun varrella. Entisessä paikassa vanhassa puutalossa niin kauan oli, että en tiedä liekö sitten ollut alunalkaenkin siellä. Mutta nyt tänä vuonna siirtyi entisen pankkirakennuksen tiloihin, samaan taloon, jossa R-kioskikin on. Itse mietin jutun luettuani sitä, että mitenkähän tutun liikepaikan vaihtaminen on vaikuttanut kävijämääriin. Sen takia mietin, kun esim. meillä harvemmin on tarve ajaa ohi siitä kohtaa.
Olin oikeastaan jo unohtanut tämän vaateliikkeen olemassaolonkin. Kun luin jutun, tuli mieleen että olisi ehkä kiva käydä katsomassa nyt siellä. Vuosia sitten, liekö parikymmentä tai kaksikymmentäviisi vuotta jo, on aikaa siitä, kun kävin joskus tutustumassa siellä. Mutta liekö ollut niin, ettei minulla ollut rahaa ostaa mitään - kun en ostanut mitään; ja sen ainakin muistan, että tuntui kiusalliselta kierrellä vain katselemassa. Jutussa liikkeen omistaja sanoi, että piti alkuun suomalaisia kylminä ihmisinä, ennenkuin tuli tuntemaan paremmin asiaa. Huvittavaa vähän on, että minä puolestani en kokenut silloin häntä niin ulospäin suuntautuneeksi, kuin olin silloin kaiketi kuvitellut. Enhän minä nytkään häntä ollenkaan tunne; mutta tässä sen nyt näkee, miten helposti me ehkä yhden nopean kohtaamisen perusteella teemme päätelmiä toisista ihmisistä - tuntematta ja tietämättä mitään heistä.
Mutta kyllä nyt olisi uusi käynti, putiikin uudessa paikassa vieläpä ollessa, paikallaan. Muistan että aikanaan Porissakin oli putiikki, jossa oli kivoja vaatteita jostain kaukaa. Ehkä juuri intialaisia olivat. Yksi mekko minulla olikin sieltä, taisi olla äidin minulle ostama. Jälkeenpäin olen joskus ajatellut sitäkin liikettä, että se oli kivan erilainen tarjonnaltaan.
Uusia vaatteita minun ei tarvitse nyt ostaa, mutta käynti tuolla kiinnostaisi. Mutta huomaan nyt tätä tässä pohtiessani ja kirjoittaessani, miettiväni, että kehtaanko/haluanko sitten kuitenkaan mennä vain katselemaan... En ostaisi mitään. En sittenkään vaikka olisi rahaakin, koska minulla on vaatteita jo liikaakin ihan säilytysmahdollisuuksiin nähden.
Mitenhän noin ylipäätään liikkeissä suhtaudutaan pelkkään katseluun? Siis pienemmissä liikkeissä. Toisaalta ei voida olettaa, että jokainen asiakas löytää ostettavaa. Mutta jos jo lähtökohta on pelkkä katselu. Joillekin liikkeenpitäjille se on ehkä ok; tulee tarjontaa tutuksi. Mutta toisia se voi ärsyttää, ehkä kovastikin. Yhdellä entisellä kotipaikalla länsisuomessa, kyläkaupan pitäjää ärsytti se, kun haimme paketteja sieltä - kun ne paketit sinne kerran postin toimesta tuli - mutta ruokaostoksemme teimme kirkonkylällä. En tiedä vaikuttaako näihin pohtimisiin minulla jopa lapsuuden kokemuskin, kun silloisen kotikuntani kirjakaupan pitäjä sanoi meille, minulle ja yställeni kaupassaan, ettemme olisi vain katselemassa... No, mehän emme sitten ainakaan ostaneet, lähdimme pois.
Ehkä sitä on liian herkkä tunnustelemaan tällaisten asioiden ilmanalaa. Jää helposti ihan senkin vuoksi paitsi kiinnostavia kokemuksia; sen oman erakkomaisen luonteensakin vuoksi. Jäävää ihan itse itsensä🤔
Mutta katotaan... kuinka "ämmän käy", että tuleeko mentyä😊
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti