keskiviikko 23. heinäkuuta 2025

"Voi kaamee miten pitkä tie..."

Niinpä niin. Se on yhtä pitkä, näkee sen tai ei, mutta nähtynä se vain enempi saattaa järkyttää, kuin että vain palan matkaa näkisi kerrallaan, niinkuin mutkasta seuraavaan mutkaan, tai mäestä seuraavaan mäkeen.

Ehkä se on uskonelämänkin kanssa samoin. Jos tietäisi miten pitkä tai vaikea, tai jopa molempia, matka olisi, voisi tuntua etteihän tuota voi jaksaa loppuun asti  (perille) mitenkään. Mutta kun ottaa palan matkaa, askeleen kerrallaan siirtää jalkaa, edistyy se matka, vaikka hitaastikin. Eikä sovi unohtaa lepotaukoja ja tankkausta välillä.

Nämä oli matkamietteitä, kun kotiin oli vielä pitkä matka. Nämä matkamietteet syntyivät todellisella usean sadan kilometrin ajomatkalla kotia kohti, ja sillä nähdystä näkymästä tietä eteenpäin harvinaisen pitkälle - kun oli jo muutenkin väsyneenä kauhistellen ajatellut vielä edessä olevaa matkaa. Jutun kuva on otettu siinä vaiheessa, kun jo saattoi ajatella olevansa aika piakkoin kotona. 



--

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti