Anoppi - "mother in law", eli äiti lain mukaan...

Suomessa sanalla anoppi on usein jotenkin epämukava kaiku. Mutta monissa muissa maissa ja kulttuureissa tuo sama asema on niinkuin toisen äidin asema. Äitejä kotimaassamme kyllä enimmäkseen arvostetaan... Mitä jos täälläkin ajateltaisiin anoppeja ja miniöitä äiteinä ja tyttärinä? Ja appiukkoja ja vävyjä isinä ja poikina? Miesten puolella ei ehkä ole ihan samassa mittakaavassa sentään yleisiä vitsit näistä "isistä lain mukaan" kuin on naisten suhteen anopeista? 

Mistä nämä mietteet tuli? No aamun vihkokirjoittelustahan se tuli mieleen. Siitä kohta lisää. Mutta vielä tähän kysymykseen toisista kulttuureista. Olen joutunut itse tarkistamaan käsityksiäni toisen kulttuurin edustajista. Olen saanut huomata, että usein he ovat kohteliaampia ja huomattavasti huomaavaisempia ja avuliaampia, ja työteliäämpiä, kuin itse olisin osannut olla. Ei me suomalaisiksi syntyneet välttämättä olla ihan kaikessa niin hyviä, kuin olemme itsestämme luulleet. Jos meillä olisi mahdollisuus tutustua toisen kulttuurin edustajan ajatuksiin ja tapoihin edes vähän, saattaisimme yllättyä heistä myönteisestikin. Ja käsitys omasta itsestä ja omista tavoista voisi muuttuakin joissakin kohdin ehkä? 

Meidän on tietysti usein vaikea tutustua muihin, jo ihan oman luonteenlaatumme vuoksi. Sen itsessäni aivan erityisesti huomaan. En helposti ryhdy puheisiin edes omankielisen ihmisen kanssa, ellei toinen tee aloitetta, tai keskustelukumppani ole hyvin tuttu. Saati jos on kieliongelma. Itsehän en kehtaa enkun sanoja suustani päästää, niitä vähäisiäkään, joita ehkä kirjallisessa muodossa osaisin. Mutta moni muualta tullut toivoisikin kenties että hänelle puhuttaisiin suomea...  

Itsehän olen anoppi, jota on nimitetty äidiksi. Ja isäntä on appiukkona saanut kuulla itseään sanottavan isäksi. Kyllähän se tuntuu kivalta niin:) 

Mutta sitten aamun vihkokirjoitteluun, josta lopulta yllä olleet ajatuksetkin rönsyilivät. Aamulla tuli mieleen äitini, jolla ensi kuussa olisi syntymäpäivä. 85 vuotta olisi silloin tulossa täyteen. Jäin miettimään äitiä, että hän onkin sitten nykyään oman isänpuoleisen sukunsa suvun vanhin, kun katsotaan sukua isoisästään lähtöisin. Äiti on nyt sen haaran vanhin. Hän on myös isoisoäiti minun ja siskoni lapsille. 

Aamun luettavissani oli myös kahdesta naisesta; Noomista ja Ruutista, jotka olivat anoppi ja miniä. Heillä oli niin hyvät välit, että Ruut lähti Noomin mukaan tämän entiseen kotimaahan, kun perheen miehet olivat kuolleet. Ruutille Noomi toimi äitinä. Ja Ruutin mennessä uusiin naimisiin, Noomilla oli sormensa pelissä siinä uuden avioliiton synnyssä.  Noomi toimi Ruutin lapselle myös isoäitinä, koska Ruutin oma äiti oli jäänyt hänen synnyinmaahansa. Raamattu ei ainakaan mainitse, että Noomilla olisi ollut omia lapsenlapsia lainkaan niistä omista kahdesta kuolleesta pojastaan, joiden vaimoja Ruut ja Orpa olivat olleet. Mutta silti: Noomilla oli tosi tärkeä osa ilman omaa jälkikasvua Israelin historiassa. Ilman häntä ei olisi syntynyt kuningas Daavidiakaan! Esiäitinä Ruut. Ja Jeesuksenkin esiäiti oli Ruut, joka Noomin  mukana tuli siihen maahan... Leskinä kummatkin. Mutta Jumalalla oli suunnitelmat pitkälle tulevaisuuteen.