Terveyskeskuksesta

Itse menin tänään sairaanhoitajan vastaanotolle kaupunkimme uuteen terveyskeskukseen korvia huuhteluttamaan. Viime viikolla jo kävin, mutta vielä jäi tämänkin päivän osaksi, jotta loppuviikosta voin mennä kuulokeskukseen audionomin pakeille toiseen kaupunkiin, eli siis Joensuuhun. Kun tässä alkuvuodesta uuden Lieksan terveyskeskuksen ohi kuljettiin, tuumin mielessäni, että kunpa ei tarvitsisi ihan pian siellä asioida... No tarvipa nyt, kun tuli kuulokeskukseen aika; nyt - kun olin aikaa ruvennut varaamaan viime vuoden maaliskuussa... Silloin jo tosin varoittivat että kuukausia menee. Silti kuvittelin että olisin kesällä päässyt🍃

Tuosta uudesta tk:sta sanoisin, että melkein hävettää sanoa nykytilanteessa, että täällä on uusi, kun toisista paikoista on viety palvelut pois! Kyllä joka kunnassa pitäisi terveyskeskus, ym. muut peruspalvelut olla! Kun näitä terveyspalveluasioita alettiin siirtää kunnilta alueille, ajateltiin ja annettiin ymmärtää saatavuuden paranevan... No ei ihan niin käynyt. On ikäänkuin vähän huijattu olo sen asian tiimoilta, että asiat olisi menneet parempaan siinä. Kyllä nämä olisi saanut kunnilla näköjään olla. Luulen että jokaisella kunnalla olisi edes se yksi "kunnanlääkäri" - niinkuin ennenvanhaan. En halua ruveta nyt valittamaan sen kummemmin, mutta totean vain, että ei se useitakaan kauheasti ilahduta, jos on jotkut "laadukkaat palvelut" jossain siellä, minne ei ole edes kulkuneuvoa mennä tai rahaa kyytiin...

Mutta täkäläisen tk:n käytävällä tänään odotellessani, pari naista meni ohitseni; olivat tulleet ihan vain katsomaan tiloja, ja olivat tyytyväisiä niihin. Ja niin itsestäkin tuntui:)

Jos tämä henkilö ei ennen ollut tuttu, siinä hän kyllä tuli tutuksi!

Iso seurue oli tulossa kaupunkiin. Siinä oli tulossa yksi jo monissa paikoissa tunnettu tyyppi kaupunkiin.  Ja juuri kun he olivat ihan kaupungin nurkilla, tuli toisesta suunnasta vastaan heitä myös iso seurue. Tämä kohtaaminen tuli tekemään viimeistään tunnetuksi sen, jo muualla tutuksi tulleen ihmisen. Kohta kaikki puhuivat hänestä.

"Pian tämän jälkeen Jeesus lähti Nainin kaupunkiin, ja hänen kanssaan kulkivat opetuslapset ja suuri joukko ihmisiä. Kun hän jo oli lähellä kaupungin porttia, sieltä kannettiin kuollutta, leskiäidin ainoaa poikaa, ja äidin mukana oli runsaasti kaupungin väkeä. Naisen nähdessään Herran kävi häntä sääliksi, ja hän sanoi: "Älä itke." Hän meni paarien viereen ja kosketti niitä, ja kantajat pysähtyivät. Hän sanoi: "Nuorukainen, minä sanon sinulle: nouse!" 

Silloin kuollut nousi istumaan ja alkoi puhua, ja Jeesus antoi hänet takaisin äidille. Kaikki joutuivat pelon valtaan ja ylistivät Jumalaa sanoen: "Meidän keskuuteemme on ilmaantunut suuri profeetta. Jumala on tullut kansansa avuksi!" Tähän tapaan Jeesuksesta puhuttiin kohta joka puolella Juudeaa ja kaikkialla sen ympäristössä."  Evankeliumi Luukkaan mukaan 7:11-17 KR-92

Olihan se kyllä iso uutinen: tämä tyyppi kykeni herättämään kuolleen! Ja hän kykeni myös parantamaan sairaita: parantamaan korvia, parantamaan silmiä, parantamaan jalka- ja käsivaivaisia, parantamaan mitä erilaisimpia tauteja. Ja antamaan jopa syntejä anteeksi. Hän kykenee tänäänkin tähän kaikkeen.🌟

Hyvää tätä arkipää teille itsekullekin❣️

Itse menen tänään sairaanhoitajan vastaanotolle korvia huuhteluttamaan. Viime viikolla jo kävin, mutta vielä jäi tämänkin päivän osaksi, jotta loppuviikosta voi mennä kuulokeskukseen audionomin pakeille toiseen kaupunkiin, eli siis Joensuuhun.  

Rohkaiseva kirjoitus

Tämä oli tämän päivän tekstinä Juha Vähäsarjan kirjassa: Joka päivä lupaus kantaa/Perussanoma Oy. (Olen kysynyt luvan hänen tekstiensä lainaamiseen, joka seikka myös blogini sivupalkissa mainitaan.):

"Herra itse kulkee sinun edelläsi. Hän on sinun kanssasi, hän ei jätä sinua yksin eikä hylkää sinua. Älä lannistu, älä pelkää. 5. Moos. 31:8

Älä sinäkään lannistu, äläkä pelkää. Älä sittenkään, vaikka olisi sata syytä pelätä. Ihminen voi nähdä vain näkyvän, mutta Jumalan valtakunta on jotakin paljon enemmän. Jumalan enkelit kulkevat lähelläsi ja hänen katseensa seuraa kulkuasi. Jumalan kansaa johdetaan edestä, eikä sitä kohtaa siksi mikään, mille ei anneta lupaa. Jeesus aukaisee tien, raivaa esteet ja varmistaa tulevan. Näin on Jumalan kansan elämässä ja näin on jokaisen yksittäisen kristityn elämässä. Älä siis arkaile, vastaasi ei tule mitään outoa tai tuntematonta. Sinun Herrasi kulkee edelläsi. Hän on sinun kanssasi eikä jätä sinua tai hylkää. Jos joudut taisteluun, hän on sinun apusi. Älä siis lannistu, äläkä pelkää." Juha Vähäsarja. Joka päivä lupaus kantaa/Perusanoma Oy 2010

---

Itseäni rohkaisi tuo teksti tänään. Rohkaiskoon sinuakin - läpi kaikkien epäselvien maisemien🌟

Jotain valmiiksi tehtyä ja jotain arkista...

Vinkkaan vain tässä toisen blogini puolella olevaan juttuun; että vaikka jutun varsinainen aihe ei kiinnostaisi, niin jutun lopussa on ihan pikkuisen arjesta, muutama sana. Ja kuva☀️

https://toisestatodellisuudesta.blogspot.com/2025/01/voisiko-naihin-ajatella-sen-sanan-jo.html

Petivaatteiden vaihto - ja silmänilo välillä siinä...

Korjaus illalla: Voi kamala, ja samalla huvittaa; ei sentään "periaatteiden vaihto"😄 - kuten äsken huomasin otsikossa lukevan... Vaan petivaatteiden!

---

Kyseisen homman, josta en yhtään tykkää, silmänilo on kyllä välillä nämä tyttäreltä joskus saadut pussilakanat. Kumpaakin on vain tuo yksi. En ole vuosiin pitänyt sitä linjaa kuten nuorena, että samanlaiset pitäisi olla. Se on ihan arkinen "päätös", jota ei ole varsinaisesti tehty, vaan sitä laitetaan mitä on. Minä olen "ominut" itselleni laitettavaksi tuon vaaleanpunaisen talon pihapiirin horsmineen ja pihalla oleilevine eläimineen. Isäntä saa sitten tuon suomalaisen järvenrantamaiseman koivuineen.

No otinpa vähän kehnosti kuvan, kun horsmat jäi kuvasta käänteiden alle. No siellä ne silti on, ruusujen lähellä pitkinä kasvamassa, muiden kukkien kanssa.

Nämä ovat Vallilan pussilakanoita kumpikin. Etualalla nimeltään Mansikkapaikka; toisen kuvaa en onnistunut netistä löytämään, joten sen nimi on yhä arvoitus.

---

Kun nyt istun tässä keittiön pöydän ääressä, osui tuolta pihalta taas silmiini tuo meidän pihalla oleva mökki - aikoinaan leikkimökiksi tehty, vaaleanpunainen... 💕

Mikäs ihmeen vaaleanpunainen päivä, tai viikonloppu, tämä oikein on, nyt mietin; sillä aamulla minulla oli palamassa vaihteeksi kynttilä pöydällä, sellainen pinkki. Ja eilen laitoin ylleni vaaleanpinkin puseron ja sukkahousutkin sitä väriä, mustan puolihameen kanssa. Kaipa minä nyt sitten jotenkin tarvitsen tätä väriä nyt, vaikka en ole sellaista muuten ajatellut.🌸

Kaksi "kuvaa" Pietarista

Roomalaisen sotilaan kotona:

"he kuulivat kuinka nämä puhuivat kielillä ja ylistivät Jumalan suuruutta. Silloin Pietari sanoi: "Kuka voi estää kastamasta näitä, jotka ovat saaneet Pyhän Hengen niin kuin mekin?" Hän käski kastaa heidät Jeesuksen Kristuksen nimeen. He pyysivät sitten häntä jäämään sinne vielä muutamaksi päiväksi." Apostolien teot 10:46-48 KR-92

Kyseessä oli Corneliuksen koti. Voi ihan kuvitella kuinka Pietari ehkä kääntyy katsomaan taakseen ja tokaisee muille tuon: "Kuka voi estää..." Niinpä. Kuka voi estää, kun Jumala on pyhittänyt, antanut uskon lahjan!

---

Toinen tilanne, paljon aiemmin:

Kun Pietari on kalastanut koko yön, eikä ollut saanut mitään, tuli hänen veneeseensä jotain muuta. Jeesus tuli siihen rannalle ja käytti sitä venettä puhujapönttönään, pyytäen Pietaria soutamaan vähän ulommaksi rannasta. Puheen loputtua Jeesus käski soutamaan syvemmälle ja laskemaan verkot veteen. Pietari esteli, koska eivät olleet saaneet mitään koko yönä. Mutta jostain syystä hän sitten kuitenkin teki Jeesuksen pyynnön mukaan. Ja kaloja tuli niin paljon, että verkot alkoivat revetä. Kaloja oli veneiden täydeltä, ja oli pitänyt pyytää toinen vene apuun.

"Tämän nähdessään Simon Pietari lankesi Jeesuksen jalkoihin ja sanoi: "Mene pois minun luotani Herra! Minä olen syntinen mies." Luukkaan evankeliumi 5:8  KR-92

Mutta Jeesus kutsui sen syntisen, ja muitakin, seuraansa. Kalastajasta tuli toisenlainen kalastaja. Pietarilla olikin sitten kalastusvälineenä "valoverkko" - Jeesuksen ristillä tekemä työ hyväksemme🌟

Olin kirjoittanut tekstin joitakin päiviä sitten, mutta oli jäänyt julkaisematta. Osui sitten tänä aamuna silmään, kun toiseen blogiini, aamujakeista aiheen saaneena, kirjoitin siitä kun Paavali ryhtyi kerskailemaan... Mutta siinäkin oli se toinen puoli:

https://toisestatodellisuudesta.blogspot.com/2025/01/kun-paavali-ryhtyi-kerskailemaan.html

Eilen katsottu elokuva... jäi mieleen!

"Green border". Se oli elokuvan nimi. Ja se oli sitä luokkaa, että tänä aamuna aamuluettaviksi* osuneet jakeetkin näki ikäänkuin sen elokuvan valossa; siihen eräällä tavalla liittyvänä, vaikka  ne puhuvatkin varsinaisesti vähän eri asiasta. Mutta armeliaisuudesta toisia kohtaan kuitenkin. On ihminen sitten rikas tai köyhä, lähtöisin mistä tahansa, ihmisellä on ihmisen tarpeet.

"... Joka Luojaa kunnioittaa, armahtaa köyhää." Snl..14:31

"Jeesus sanoi nuorukaiselle: "Jos tahdot olla täydellinen, niin mene ja myy kaikki, mitä sinulla on, ja anna rahat köyhille. Silloin sinulla on aarre taivaissa. Tule sitten ja seuraa minua." Matt. 18:22

Elokuva kertoi pakolaisista, joita palloteltiin maasta toiseen Valko-Venäjän ja Puolan rajalla. Elokuvan ohjaaja on itse puolalainen. Elokuva oli valmistunut v. 2021 ja sen sanottiin perustuvan todellisiin tapahtumiin. Siinä sai nähdäkseen mitä kaikkea ne tilanteet voi sisällään pitää, joista uutisista oli välittynyt ehkä lähinnä vain kuvaa piikkilankojen takana seisovasta ihmisistä. Mutta niissä tilanteissa on niin paljon muutakin... 

Elokuvasta löytää netistä useitakin selvityksiä ja arvioita.

Tässä linkki, josta pääsee halutessaan Yle Areenan sivuilta elokuvan katsomaan:

Elokuva "Green Border": https://areena.yle.fi/1-71124512

Ruokavinkki jos satut asioimaan vaikka Lidlissä

Kun viimeksi kävimme kaupassa, bongasin  tuollaisen "perunagratiinin". Itse voisin sanoa sitä viipaleperunalaatikoksi. En muista aiemmin nähneeni tuota, mutta useinhan sitä vain ottaa ne tutut, tavalliset. Nyt kaipasin jotain mieluiten valmista, ja tässä oli vielä hintakin mieluinen!

Tässä oli se jännä asia, että tämä ei ole tutussa foliovuoassa, vaan kevyessä, pehmeässä muovipakkauksessa. Tämä ei näytä kääreessään kovin isolta määrältä, mutta vastaa kuitenkin kahta pientä foliovuoan sisältöä, sillä paino on 800 g! Ja hinta, se oli nyt 1,59 e, kun oli 20% ale. Mutta päiväystä oli silti 13.1. saakka! Aiempi hinta näytti olleen 1,99 e. En nyt tiedä, onko tämä joulun ajan tarjontaa vain, vai onko muulloinkin myynnissä. Itse tykkäsin. Oli kotona tehdyn oloista, makua  hyvästi. Siinä on mukana kermaa ja juustoakin. Perunoiden sanotaan olevan Suomesta ja Ruotsista. Ruoka valmistettu Ruotsissa. 

Tuossa se on minulla jo vuokaan laitettuna, mutta uuni on vielä odottamassa sitä. Uunista tultua ei ole liikaa kosteutta.

Olipa ihmeellinen kokemus herätä vaihteeksi valoisaan aamuun!

Oltiin katsottu elokuvia n. klo 3 asti yöllä. Ja heräsin n. klo 10 valoisaan aamuun! Millä onkin eroa kuin yöllä ja päivällä verrattuna tavanomaiseen, jolloin herään klo 5-6 aikoihin tavallisimmin. Silloin herää pimeään aamuun, ja kuten olen ennenkin todennut, pimeä ikäänkuin puristaa pelot ja ahdistavat ajatukset esiin. Ei ne välttämättä jätä näyttäytymättä valoisanakaan aamuna, niinkuin kesällä, mutta valo tuo tilaa ajatella valoisammin. 

-

Ne eilen katsotut elokuvat olivat Klaus Härön elokuvia. Niiden katsominen lähti oikeastaan jo siitä, kun olin lukenut Seurakuntalaisesta jutun* (linkki siihen alempana),  jossa haastateltiin Klaus Häröä ja kerrottiin hänen uusimmasta elokuvastaan: "Ei koskaan yksin". Se kertoo Suomen juutalaiskarkotuksista, kun 8 ihmistä täältäkin luovutettiin natsien käsiin. Jutussa kävi selkeästi ilmi myös se, että Härö on itse Jumalaan uskova ihminen. Hän sanoo, että ei tee ns. kristillisiä elokuvia, mutta silti monet löytävät niistä kuulemma jotain sellaista.

No, eilen illalla meillä mietittiin, että katsottaisiinko vielä jotain elokuvaa. Kuvan valkkaaminen jäi nyt minulle. Selasin Yle Areenan tarjontaa, ja sieltä osui silmien eteen Härön elokuva: "Viimeinen mestari." Isäntä sanoikin siinä, että siellä sellainenkin on. Oltiin juteltu Härön elokuvista, ja nyt se tuli sitten silmieni eteen. Oltiin se siellä huomattu ennenkin, mutta ei oltu tartuttu siihen. Mutta nyt päätettiin ottaa se katseluun.  Siellä näkyi tieto, että se poistuu Ylen elokuvatarjonnasta 24.1 tätä kuuta, joten senkin vuoksi nyt oli hyvä aika vielä tarttua siihen. Se olikin oikein hyvä elokuva, vieläpä jännittäväkin!

No sitten halusimme katsoa vielä jotain. Päätimme katsoa samasta paikasta löytyvän: "Rakkaani merikapteeni".  Sekin oli Härön elokuva, mielenkiintoinen, mutta erilainen kuin olin odottanut. Ei pelkkä rakkaustarina, jollaiseksi sen olin kuvitellut. 

Meillä on ollut DVD:llä, ellei vieläkin ole, Härön elokuva: "Miekkailija". Ja joskus on katsottu Härön: "Äideistä parhain". Ja myös: "Postia pappi Jaakobille", josta muistan etten tykännyt siitä, kun en ollenkaan osannut odottaa sitä, millainen kuva on. Nyt jos katsoisin, tietäisin tyylin, ja kokemus voisi olla parempi, ehkä. Mutta siis nämä kolme viimeksi mainittua useampia vuosia sitten katsottuja.  Härön elokuvat eivät ole sellaista pelkästään helppoa katsottavaa, vaan niissä on esillä ihmisten kohtaloita ja ihmisten yhteen nivoutumisen kipupisteitä. Ja siinä kai ihmiset näkevät jotain kristilllistä, kun niissä niiden vaikeiden asioiden keskellä saattaisi olla kuitenkin joku hyvän johdatuksen punainen lanka siellä kipeiden asioiden keskellä. Ja elokuvan lopussa jää sitten miettimään sitä kaikkea. 

Sen takia minäkin kai tässä tätä kirjoitan; (siis vihkoon jo ihan ensinnä kaikkea tämä.) 

Mutta jos joku haluaa aloittaa aloittaa jostain noista mainituista Härön kuvista, aloittaisin siitä "Viimeisestä Mestarista". Ihan sen elokuvan jännittävyyden takia jo; mutta sekin vielä, että se on enää parisen viikkoa Yle Areenassa katsottavissa, sitten poistuu sieltä. 

Näissä elokuvissa on ikäänkuin eri tasoja joissa tapahtuu. On se silmiin näkyvä tavallinen ihmisten  elämä.  Ja se toinen taso, jossa Jumalan johdatus ohjailee tapahtumia.  Nämä elokuvat sijoittuvat eri maihin. "Äideistä parhain" Ruotsiin, "Miekkailija" Viroon, "Viimeinen mestari" Suomeen, ja Rakkaani merikapteeni" Britanniaan. Häröllä on ollut mahdollisuus tehdä elokuvia muuallakin kuin Suomessa.

Seurakuntalaisessa ollut juttu Klaus Häröstä:

https://www.seurakuntalainen.fi/uutiset/klaus-haron-mukaan-kristitty-tarvitsee-koko-raamatun-vanhaa-testamenttia-lukiessa-tulee-seka-turpaan-etta-rohkaisua/

Yle Areenasta voi katsoa nämä Härön elokuvat: 

Tuntematon mestari: https://areena.yle.fi/1-4242145

Rakkaani merikapteeni: https://areena.yle.fi/1-50935866

---

Valokuvat eilisiä. Jakeet aamullisia. 

Päivän tunnussanasta nämä kaksi:

"Minä teen heidän kanssaan ikuisen liiton ja takaan heille rauhan..." Hesekiel 37:26 KR-92

"... Armoa ja rauhaa teille häneltä, joka on, joka oli ja joka on tuleva..." Ilmestyskirja 1:4 KR-92

Ja muuten vain silmään osunut: "Katso, minä luon uuden taivaan ja uuden maan. Menneitä ei enää muistella, ne eivät nouse mieleen." Jesaja 65:17 KR-92

On tämäkin taas aamu...

Kirjoitan tätä autossa, oon jumissa kiinni sen verran lumipenkassa, etten ole useista yrityksistä huolimatta päässyt irti tästä:(  Nyt siis odotan isäntää apuun.

Useimmiten isäntä kyytiää tyttären ison tien varteen, mutta ajattelin että minä voin tehdä sen nyt. Kääntymispaikkani erään pikkutien risteyksessä on tuttu ja kesällä tosi helppo. Käänsin nyt autoa siinä toisin, kuin yleensä olen tehnyt. Yleensä käännän sen siinä kiepauttamalla, mutta viimeksi kun lumiseen aikaan tein niin, pelkäsin juuttuvani lumeen. Nyt perrasin autoa, ja se meni liian sivuun, perä hieman penkkaan, ja tässä nyt sitten ollaan jumissa.

---

Nyt näkyy valo, isäntä tulee!

Auto irti jumista! Helposti lähti irti kun hieman tuupattiin.

---

Noni! Kello on 7:53, ja olen nyt keittiön pöydän ääressä taas:) Se oli semmoinen tunnin aamuhetki. Tunti sitten lähdin pihassa autoa kääntelemään...😊 Saankin olla kiitollinen, että isäntä pääsi tulemaan avuksi!

Vähän kuin alttaritaulun tai lasimaalauksen tapaan...

Eilen aloitettu kuva, valmistui tänään. Olin säilönyt yhtä pientä, sopivanmuistoista pahvinpalaa, kun sen muoto oli sopiva mielestäni vaikka jotain hienoa ikkunaa varten. Eilen tuli ajatus sitten kuvaan yhdestä jakeesta. Jae kuvan alla selventää mistä kuvassa on kyse.

"Se toivo on elämämme ankkuri, luja ja varma. Se ulottuu väliverhon tuolle puolen." Hebr. 6:19 KR-92

---

Lohdullinen kirjoitus kipeistä muistoista❤️

❤️Herra on lähellä murtunutta sydäntä; ihan liki!❤️

"Herra on lähellä niitä, joilla on särkynyt sydän, hän pelastaa ne, joilla on murtunut mieli." Ps. 34:19 KR-92 

Sydämemme voi olla murtunut monista syistä. Me ihmiset saatamme väheksyä toistemme sydämen murtunutta tilaa, kun emme ole itse kokeneet samanlaista. Mutta Herra on murtunutta aivan liki! Hänellä riittää ymmärrystä kaikille murtumillemme; niillekin, joita emme edes itse itsessämme ymmärrä. 

---

Tänä aamuna (siis sinä aamuna v. 2023, jolloin tämän olin kirjoittanut) ennen ylösnousua, tuli mieleen hyvin kaukaa eräs asia; koira, jonka omistin, kun olin vielä teini-iästä aikuistumassa. Menetin sen ikävällä tavalla. Eräänä päivänä se oli pysyvästi poissa, kun tulin töistä kotiin. En ole sitä pitkään aikaan ajatellut, saati ikävöinyt tai surrut, niin kauan sitten ohitettua asiaa, ollutta ja mennyttä. Mutta nyt, kun se yllättäen mieleeni tuli, jäin miettimään sitä asiaa toisten linssien läpi, omien lasteni kautta; jos he sellaista joutuisivat kokemaan. Olin ymmärtävinäni, että sekin asia varmaan - monen muun koetun lisäksi - joista olen ajatellut, etteivät ne ole minuun mitenkään vaikuttaneet, onkin varmaan jättänyt jälkensä minuun. Siinäkin on varmasti tullut yksi murtuma - puutteellisesti parantunut - joka on heikentänyt luottamusta ja turvallisuuden tunnetta. 

Kun sitten nousin ylös ja luin tuon jakeen päivän sanasta, se tuntui hyvältä. Jota se varmasti olisi ollut silti muutenkin, ilman tuota muistelusta. 

❤️

Jeesus hoitaa kaikenlaisia haavojamme jo täällä. Hän parhaan hoitajan ja lääkärin lailla on koko ajan selvillä tilanteestamme ja toimii sen mukaan. Mutta viimeistään kaikki murtumamme ja haavamme, olkoot ne miten isoja tai pieniä tahansa, uusia tai vanhoja, salassa olevia tai näkyviä, tullaan kerran parantamaan täysin - Jeesuksen käsissä ja Isän luona!  

"ja erämaassa, jossa sinä olet nähnyt, kuinka Herra, sinun Jumalasi, on kantanut sinua, niinkuin mies kantaa poikaansa, koko sen matkan, jonka te olette kulkeneet, kunnes tulitte tähän paikkaan.'" 5. Moos. 1:31

---

Teksti on alunperin ollut toisessa blogissani luettavissa. Mutta kun tänä aamuna (eli tänä alkaneena v. 2025) lueskelin vanhoja juttujani, halusin jakaa tekstin tännekin, koska se tuntui lohdulliselta luettavalta itsellenikin❣️🌟

https://toisestatodellisuudesta.blogspot.com/2023/02/herra-on-lahella-murtunutta-sydanta.html

Vuoden ensimmäinen kuva

Se eilisillan kuvan tekeminen oli kuin olisi jokin tulppa auennut, koska heti tänään innostuin uuuta kuvaa tekemään. 

Tämä kuva sai alkunsa jouluaattona saadusta kukkakimpusta, ja osansa oli myös tuolla pahvilla - eli kirjankansipahvilla, jolle kuva on tehty. Siinä oli valkoinen pinta ja siinä oli erään yrityksen merkki kohopainettuna. Sen otin mukaan kuvaan, se vaikutti osaltaan siihen, mitä kuvaan laitoin. Silti se piiloutuu kuvaan niin, ettei sitä huomaa edes kuvaa käsissään pitäessään,  jos ei tiedä sitä etsiä. Ja vaikka tietäisikin, niin hankala siltikin erottaa sitä kuvasta. Lähes aina tulee muuten valokuvaa ottaessa jotain varjoja, ja niin on tuossakin nyt.