Kyseisen homman, josta en yhtään tykkää, silmänilo on kyllä välillä nämä tyttäreltä joskus saadut pussilakanat. Kumpaakin on vain tuo yksi. En ole vuosiin pitänyt sitä linjaa kuten nuorena, että samanlaiset pitäisi olla. Se on ihan arkinen "päätös", jota ei ole varsinaisesti tehty, vaan sitä laitetaan mitä on. Minä olen "ominut" itselleni laitettavaksi tuon vaaleanpunaisen talon pihapiirin horsmineen ja pihalla oleilevine eläimineen. Isäntä saa sitten tuon suomalaisen järvenrantamaiseman koivuineen.
No otinpa vähän kehnosti kuvan, kun horsmat jäi kuvasta käänteiden alle. No siellä ne silti on, ruusujen lähellä pitkinä kasvamassa, muiden kukkien kanssa.
Nämä ovat Vallilan pussilakanoita kumpikin. Etualalla nimeltään Mansikkapaikka; toisen kuvaa en onnistunut netistä löytämään, joten sen nimi on yhä arvoitus.
---
Kun nyt istun tässä keittiön pöydän ääressä, osui tuolta pihalta taas silmiini tuo meidän pihalla oleva mökki - aikoinaan leikkimökiksi tehty, vaaleanpunainen... 💕
Mikäs ihmeen vaaleanpunainen päivä, tai viikonloppu, tämä oikein on, nyt mietin; sillä aamulla minulla oli palamassa vaihteeksi kynttilä pöydällä, sellainen pinkki. Ja eilen laitoin ylleni vaaleanpinkin puseron ja sukkahousutkin sitä väriä, mustan puolihameen kanssa. Kaipa minä nyt sitten jotenkin tarvitsen tätä väriä nyt, vaikka en ole sellaista muuten ajatellut.🌸
Kauniita ovat molemmat lakanat! Joskus vaan tarvitsee vaikka vaaleanpunaista, joskus jotain muuta väriä. Kiva jos väri piristää!
VastaaPoistaKyllä sitä piristystä ja silmäniloa kaipaa aina välillä, milloin se sitten mitäkin on, josta sitä saa. Onneksi tällaisia piristyksiä välillä on:)
Poista