Siis jotenkin olla tekemisissä, sellaisen kanssa, jolla on kanttia kysyä:
- Missäs sinä olit, kun minä maan perustin? *
Tai, jota silminnäkijät hämmästelevät:
- Häntähän tottelevat tuulet ja aallotkin! **
Ja joka sanoo vielä meillekin:
- että he yhtä olisivat...***
Jeesus rukoili - ei pelkästään niiden kanssaan kulkeneiden opetuslastensa puolesta - vaan itseasiassa meidän kaikkien puolesta, näin:
"Minä en rukoile vain heidän puolestaan, vaan myös niiden puolesta, jotka heidän todistuksensa tähden uskovat sinuun.
Minä rukoilen, että he kaikki olisivat yhtä, niin kuin sinä, Isä, olet minussa ja minä sinussa.
Niin tulee heidänkin olla yhtä meidän kanssamme, jotta maailma uskoisi sinun lähettäneen minut.
Sen kirkkauden, jonka sinä olet antanut minulle, olen minä antanut heille, jotta he olisivat yhtä, niin kuin me olemme yhtä.
Kun minä olen heissä, ja sinä olet minussa, he ovat täydellisesti yhtä, ja silloin maailma ymmärtää, että sinä olet lähettänyt minut ja olet rakastanut heitä niin kuin olet rakastanut minua." Johannes 17: 20-23 KR-92
Miten ihmeellistä se onkaan, että voimme olla yhteydessä Häneen, joka on kaiken tehnyt, ja jota tottelevat yhdellä käskyllä meren aallotkin! Se on käsittämätön ihme, jonka useimmiten sivuutamme suuremmin ajattelematta sitä, jos edes lainkaan.
Ja kuitenkin Jumala tahtoo olla meidän. Ja meidät! Mikä rakkaus, meille jotka emme ymmärrä...❣️🌟
---
Sanatarkasti löytyvät (v. -92 käännös)
* Job 38:1,4
**Matteus 8:27
*** Johannes 17:11,21-23 (v. -38 käännös)
Näitä aamulukemiseni tarjoilivat.
Tänään on päiväohjelmassa satojen kilometrien kotiinpaluu junakyydillä. Olen lauantaista asti ollut reissussa, täällä rakkaiden luona (tyttären perhe), ja matkaa tehnyt yhden rakkaan kanssa (poika). Ja varmasti minua kotona jo kovasti odottavat yhdet rakkkaat (isäntä ja kaksi tytärtä)❤️😊
---
Tässä eilinen toisessa blogissani: (tuo poikkijalkainen lapsuuteni lammas kuvituksena siinä)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti