Siis Kuulokeskuskäynti tänään Joensuussa sairaalalla. Se tuntuu aina tympeältä, vaikka ei siinä mitään niin kummoista ole, edes pelkäämisen aihetta, kun nuo vaihdetaan. Korvakappaleetkin oli tehty jo edellisellä kerralla valmiiksi. Nyt ei tarvinnut varsinaisesti kuuloakaan tällä kertaa testata silleen kuulokkeet päässä, yksinäisessä kopissa nappia painellen, jos sattuisi joku piippaus omiin korviin kuulumaan. Selitin isännälle matkalla autossa sitä asiaa, että miten se vaikuttaa; tulee semmoinen epäkelpo olo, kun ei kuule kunnolla. Sellaista ei tietenkään tarvitse tuntea, höhlä ajatus mokoma tunne; mutta sitä miltä itsestä tuntuu, ei aina voi hallita, vaikka mitä sanoisi. Nytkin siellä oli minua palvelemassa oikein ihana ihminen:)
Nyt sitten totuttelen taas uusiin laitteisiin, tai paremminkin sanoen, niihin isompiin ääniin joita taas kuulen. Auton moottorikin mylvi niin kovalla äänellä möyryten, kuin olisi ollut joku ralliauton moottori! No näistä kuulolaitteistahan pystyy aina itse voimakkuutta säätämään kyllä, ja niin teinkin. Pitääkin vielä mainita tämä: nykyään kuulolaitteita saa muuten ladattavanakin. Minä tosin otin entisen sorttiset eli paristoilla toimivat. Mitäs sitä hyvää vaihtamaan😅
Meillä meni siellä odotellessa enemmän aikaa kuin itse asioinnissa. Odotellessa nappasin kuvan selkämme takana seisoneesta Eeva Ryynäsen taideteoksesta. Siitä kuva tuolla alla. Hän oli Lieksasta, Vuonisjärveltä. Paateri on hänen taiteensa paikka; hänen puusta veistämiään taideteoksia. Hänen isoin työnsä oli kotinsa ja ateljeensa pihapiiriin rakentamansa Paaterin kirkko, joka on hyvin suosittu. Ja kahvilarakennus on myös tosi kiva.
Mutta tässä nyt siis sairaalalla otettuja kuvia.
 |
| Eeva Ryynänen: Elämän syke. |
Tiedän mistä kirjoitit,se kuulokojeen vaihto on omalla tavalla
VastaaPoistajännittävä. Minulla on ollut kuulokoje käytössä monta vuotta,kun saa
uuden kojeen,menee aikaa totutellessa ja äänet tuntuu ensin alkuun suurilta
ennen kuin saa säädettyä itselle sopivaksi. Minä olen kiitollinen kun on
tällaisia apuvälineitä tarjolla niin kuulee paremmin. Eeva Ryynäsen taideteos
on kaunis.
Juu, se on just noin kuin kirjoitit, että tottumiseen menee kyllä jonkin verran aikaa. Sinä tiedätkin mitä tämä tämmöinen oikein on. Mulle tuli jossain vaiheessa mieleen, että laittaisinko sittenkin ne vanhat vehkeet korviini, mutta en laittanut. Nopeamminpa sitten totun taas näihin. Oli kiva saada tuo tieto, että oot mulle kohtalotoveri tässä asiassa; vaikka mieluuminhan me kuunneltais kyllä kaikkea ihan pelkin omin korvin. Mutta tosiaan, olen myös toisaalta kiittänyt siitä, että tällaisia apuvälineitä on olemassa:)
PoistaMe ollaan tosiaan kohtalokavereita. Kyllä sitä kuuntelisi pelkästään
Poistaomin korvilla,on hyvä että on uulokojeita olemassa niin kuulee paremmin.
Siunausta sinulle!
Kiitos, samoin sinulle sinne🌟
PoistaHEI! Minkalainen silta siitä on nyt tullut, kun kaarisillan purkivat, onko mitään kuvaa siitä, miten ihmiset on siihen reagoineet.? Kesällä täytynee käydä siellä päin taas.
VastaaPoistaEn tiedä vielä, se on kovin kesken vielä se homma. Varmaan jotain niitä kantavia rakenteita on tehty. Toiselta sillalta ohiajaessa katsellessa on näkynyt jotain lautarakenteita, jotka ehkä on liuttynyt johonkin valun tekemisiin, oletan niin. Työt olleet kai sidoksissa pidemmän aikaa, mutta valit on palaneet sillä kohdalla silti, varmaan ihan turvallisuusseikka se. Vähän minua pelottaa, että onko sitten kovin yksinkertainen ja tylsä entiseen verrattuna. Saa nähdä.
Poista