"Uuden kotimme vintiltä löytyi paljon kaatopaikalle kärrättävää, mutta yksi kirje iski sieluuni".
"Karoliina Löytty pohtii kolumnissaan, miksi tavarasta on niin vaikea luopua"
https://www.maaseuduntulevaisuus.fi/koti/95c2d471-7b07-4451-9745-67838f3e2407
---
Kyllä niin tuttua on itsellekin se, mitä jutun Karoliina pohtii. Kun niihin joihinkin tavaroihin ja papereihin liittyy muistoja, niin se tekee luopumisesta vaikeaa. Minullakin odottaa yksi muovilaatikko - täällä kämpässä sisällä, josta jo aiemmin poistin paljon paperitavaraa. Homma jäi kesken, kun käytännössä joka paperin kohdalla joutuu miettimään, mitä juuri sen kanssa olisi tehtävä. No usein tietysti pistettävä pois niitä. Mutta nihkeää on. Aika auttaa vähän, kun rupeaa tajuamaan, ettei näitä monia nuoremmat voi aikanaan ruveta säilyttelemään omissa huusholleissaan. Ei ole vinttejä, varastoja kaiken säilömiseen. Itse olen ollut säilyttäjätyyppi ja usein juuri kaikenlaisten muistojen takia. Mutta jotkut asiat ovat muistoja minulle, eikä niillä ole sellaista merkitystä muille. Alle parikymppisenä osasin vielä heivata paperinukkeni kerrostalon roskikseen. Nyt pitäisi vanhana uudelleen opetella enemmän pois heittämisen taitoa. Aika on kerätä, aika heittää pois - totesi maailman levinnein kirja jossain kohtaa. Se Raamattuhan se laajimmin levinnein kirja on.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti