Jeesuksen kaverit eivät tajunneet, mitä heidän silmiensä edessä todella oli...!
https://toisestatodellisuudesta.blogspot.com/2026/06/siina-oli-jeesus-siina-oli-isa-siina.html?m=1
Oli sairaalanmäellä asiointia meillä kummallakin isännän kanssa. Sen jälkeen käytiin syömässä ja sitten tavan kirppiskierros. Fidalta ostin mustat, sopivan matalat, nahkaiset remmmikengät käytettäväksi hameen kanssa. Hintaa oli hurjat 4,60 e😄 Samalla käytin suutarilla näytillä yhdet hajonneet kengät, mutta ei niitä suutari ottanut nyt korjatakseen. Näistä kengistä juttu ja kuvat; löytyy vaateblogini jutusta:
https://vaatekomerolla.blogspot.com/2026/06/kenkajuttu.html?m=1
Mutta sitten oli noista ostoksista vielä tuossa kuvassa nuo kaksi isoa, ja aika paksua kierrekansissa olevaa juttua. Ne opukset oli 2 euron hintalapuin varustettu kumpikin. Ne löytyi Fidalta. Niistä olen innoissani, siinä on minulle tekemistä, (vaikkapa sudokujen vastapainoksi), sillä nuo opukset ovat mulle nyt jotain samaa kuin jollekin lapselle annettu tehtäväkirja😃 Niissä on Raamatun asioita käyty läpi niin Uudesta kuin Vanhastakin testamentista. Ja noissa on sitten tehtäviä eri aiheista läpi Raamatun, ihan silleen tehtäväkirjatyyliin. En tiedä miltä vuodelta nuo on, mutta oli miltä oli, niin Raamatun sanahan ei vanhene. Se on aina sama.
Sittenhän oli vielä tuo puolitoista euroa maksanut piispa Huovisen hartauskirja, jonka sisältö näytti minusta hyvältä. Kauniit kuvat ja lohdulliset tekstit☀️🌿
Tällaista täältä tänään. Kuulokeskuksessa itse kävin vähän korvakappalemekaanikolla hiotuttamassa vasemman korvan "pötikkää", joka on hiertänyt ja painanut. Käytin sen takia siinä korvassa välillä vanhaa kuulolaitettani. Mutta nyt tuntuu hyvältä hiottu korvakappale, ei vaivaa ollenkaan nyt.
Katselimme muutama päivä sitten meillä olevan elokuvan Egyptiin joutuneesta Joosefista. Elokuva: Raamattu/Joosef. Alkuperäisnimi: The Bible/Joseph. Vuodelta 1995, kesto 3 h 8 min. Kyseinen elokuva on kyllä yksi parhaista, mitä Raamatun henkilöistä on tehty! Siinä on hyvät näyttelijät; (mm. Ben Kingsley) ja käsikirjoittajat ovat osanneet käsikirjoittaa roolit ja tapahtumat kiinnostavalla tavalla. Ei ole vähääkään tylsä tämä elokuva; koskettava se on!
Tästä näkee halutessaan elokuvan kansikuvan, ja selitykset jotka ovat englanniksi. Itse annoin tämän näpeissäni olevan vekottimen hoitaa käännöshomman suomeksi.
https://en.wikipedia.org/wiki/Joseph_(1995_film)
Joosefista tuli osa Jumalan suunnitelmaa. Hän näki unet, jotka osoittautuivat myöhemmin todeksi ja näyttivät etukäteen, mikä tuli olemaan Joosefin asema tulevaisuudessa. Vaikka sitä ei silloin kotiväkensä keskuudessa kukaan pitänyt muuna kuin haihatteluna. Mutta niin vain kävi, että hänen isänsä Jaakobin perhekunta, myös ne häntä vihanneet veljet, pelastuivat nälkäkuolemalta; samoin kuin koko Egyptin kansa - Joosefin uuden aseman ansiosta Egyptin hallinnossa. Sen oli Jumala suunnitellut ja toteuttanut, vaikka kukaan ei olisi ikipäivänä mitenkään voinut kuvitella ja uskoa sellaista tapahtuvan!
Raamattu kertoo siitä näin: "Kun Joosef oli seitsentoistavuotias... Kerran Joosef näki unen... "Kuulkaapa millaista unta minä näin! Me olimme pellolla lyhteitä sitomassa, ja yhtäkkiä minun lyhteeni nousi pystyyn ja teidän lyhteenne kokoontuivat ympärille ja kumartuivat maahan minun lyhteeni eteen." Veljet sanoivat hänelle: "Sinustako tulisi meidän kuninkaamme, sinäkö muka hallitsisit meitä?"
Ja näiden unien ja puheiden takia he vihasivat häntä vielä enemmän. Jooset näki vielä toisenkin unen ja kertoi senkin veljilleen: "Taas minä näin unta, ja siinä aurinko, kuu ja yksitoista tähteä kumartuivat minun eteeni." Kun hän oli kertonut tämän isälleen ja veljilleen, isä nuhteli häntä: "Mitä tuollaiset unet ovat olevinaan? Pitäisikö minun ja äitisi ja veljiesi muka tulla kumartamaan sinua?" 1. Moos. 37:2,5,6-10 (v. -33)
Mutta niin ne Joosefin unet kuitenkin näyttivät, mitä tuleman piti: Hänestä tuli heidän herransa Egytissä; faaraosta seuraava. Ja sinne veljet itse olivat hänet myyneet - orjaksi! Mutta Jumalalla oli se suunnitelma...!
---
Tässä on linkki hakusanalla "Joosef" löytyneisiin juttuihin tästä blogista. Kaikissa tosin ei ole se Egyptissä ollut Joosef, olihan heitä muitakin: Joosef Arimatialainen ja Joosef Marian mies. Mutta Egyptin Joosefilla se alkaa:
https://vaaranlaella.blogspot.com/search?q=Joosef
---
Sitä elokuvaa kun oli katseltu, niin muistui mieleen osia paristakin jakeesta, niin piti etsiä että mistä ne löytyy. Jumalan suunnitelmat niissäkin kyseessä, jo aikojen alussa Jeesukseenkin myös viittasivat:
"Minä näen hänet, en kuitenkaan nyt, minä katselen häntä, en kuitenkaan läheltä. Tähti nousee Jaakobista, ja valtikka kohoaa Israelista..."4. Moos. 24:17 (v. -33)
Bileam joutui siunaamaan Israelin, vaikka oli palkattu kiroamaan heidät...
"Ei siirry valtikka pois Juudalta eikä hallitsijan sauva hänen polviensa välistä, kunnes hän tulee, jonka se on ja jota kansat tottelevat." 1. Moos. 49:10 (v. -33)
Jaakob siinä siunaa poikansa Juudan... Josta sitten tuli Jeesuksenkin esi-isä. Jeesukseenhan nämä yllä olevat juuri viittaavat.
Jo Eedenin käärmetapauksen jälkeenhän ennustettiin hänestä, joka polkee rikki käärmeen pään... 1. Moos. 3:15
Siinä niitä Jumalan suunnitelmia. Eivätkä ne jää pelkiksi suunnitelmiksi, kuten meillä ihmisillä monet asiat saattavat jäädä.
Tuollainen sana tuli mieleen, kun näin variksen tien pielessä. Olimme autossa ja sanoin isännälle, että muistan vielä miltä tuntui, sen meillä 70-luvun lopulla olleen "Jaska" -nimisen variksen selän silittäminen. Jäin miettimään sitä, että jos en olisi koskaan pidellyt mitään lintua käsissäni, en osaisi kuvitella, tai tuskin tulisi mieleen edes miettiä, miltä lintu käsissä tuntuu. Sama juttu tietty muidenkin eläinten kanssa. Ennenvanhaan esim. lehmät ym. kotieläimet tulivat monille tutuiksi monella tapaa, myös kosketuksen osalta, jo lapsina. Moni vanhus saattaisi nyt ilahtua, jos pääsisi vaikka lehmää koskettamaan vuosikymmenten jälkeen.
Mutta se linnun - "Jaska" variksen, tuntu? Sileältä tuntui sulkansa silitellessä, ja samalla tunsi, ettei siinä ole pelkkää pehmeää sormien alla, vaan on siellä se kovempi "runko" alla🐦 - elävä olento.
Mutta kun tässä nyt linnuista muutenkin on juttua, niin mainitsen, että olipa sillä samalla automatkalla myös kurkipariskuntakin taas nähtävissä, ison tien varrella olevalla multapellolla. Lieksasta palatessa olivat sitten jo häipyneet siitä. Olisin ainakin yrittänyt kuvan saamista jos vain olisivat vielä siinä poseeranneet.
Eri ihmiset muistavat erilaisia asioita. Itse olen varsin huono muistamaan esim. mitään numerosarjoja. Ilmankos ei kertotaulu jäänyt pysyvästi mieleeni, vaikka sitä kovasti tankattiin ja hetkellisesti sen osasi. Sen verran aikaa, että opettaja uskoi sen vihdoin opitun:)
Ai mutta, tästäpä päästäänkin vielä hieman huvittavaan aiheeseen. Yksi tyttäristä tekin minulle opiskeluihinsa liittyvänä eräänlaisen matematiikkatehtävän, jossa oli päässälaskuja. Ja joissa olen myös huono. Mutta suostuin sitten, vaikka kauhistelin tehtäviä😂 Ensin oli yhteenlaskua, sitten vähennyslaskuja, sitten sitä "iki-ihanaa" kertotaulua ja lopulta vielä muutama jakolaskukin. Kyllä minä lopulta vastaukset niihin sitten sain. Mutta esim. kertotaulun osalta eivät vastaukset tulleet ns. kuin apteekin hyllyltä. Ja tyttären tehtävä olikin sitten ottaa selkoa juuri siitä, millä keinoin vastaukset niihin kaikkiin päässälaskuihin syntyivät. Minulla oli tällaisia tapoja: "sormilla laskemalla", "pyöristämällä", "päässä alekkainlaskuna", ja tämmöinenkin: "koska 100 on helppo jakaa 4 osaan" ja "7-kertotaulusta muistelemalla" olin yhteen jakolaskuun sen vastauksen saanut. Vaikka en innolla ruvennut testihenkilöksi, oli hauska itsekin sitten nähdä millä systeemillä meikäläinen vastauksia laskuihin sitten sai😃
Nyt sitten tässä itse matikan tehtävän keksin: Montako lintua löydät rivistä + 1 = ?
🐓🐧🦢🕊️🦃🦅🦆🦉🦚🦜🪿
---
Vastaus: 11+1=12. (Nuo linnut tuossa yllä ja yksi ylempänä jutussa ollut:)
Hauskaa päivää itsekullekin🌼
Olin v. 2014 miettinyt minun ja isännän käyttämien sanojen eroja. Ne eroavaisuudethan johtuivat siitä, kun synnyin- ja sukusijamme meillä olleet ihan eri puolilla Suomea. Samoin näitä nykyasuinsijamme sanoja silloin ihmettelin. Ja jutussa sanoin jättäneeni pois jo sanan: "mello", joka siis oli äitini käyttämä sana. Mutta nytpä olen ottanut sanan uudestaan käyttöön, kun leveät mekot on taas muodissa. Tänäänkin taas yhtä sellaista puuhastelin vanhasta pussilakanasta mekoksi:) Kun on "mello" (leveä, iso, ylisuuri) - jotain sellaista - mekko yllä, ei tarvitse miettiä löytyykö sopivanvärinen t-paita jonkun hameen pariksi. Eikä tarvitse kipristellä liian tiukkojen hameenvyötäröiden kanssa. Mukavuus ja käytännöllisyys ennen kaikkea😃
https://vaaranlaella.blogspot.com/2014/07/ymmarrysvaikeuksia.html
Nyt muuten piisaa lämmintä ulkona.., ja se on kiva!
🌿🌼☀️
Tämä liittyy niihin juhliin. Jotensakin tuohon tapaan oli alue juhlintaan laitettu. Pöydillä oli enempi kaikkea, mutta piirsin noin muutaman kipposen pöydille, joissa jotain.
Eilen oli ylioppilaiden juhla. Meilläkin oli aihetta juhlaan, kun nuorin tyttäremme oli myös lakitettavien joukossa. Näin vanhempina ollessamme koemme, että ikäänkuin yksi osuus osaltamme on ohi: koulutaipale vanhemman osana. Tosin eihän niihin ole tarvinnut enää muutamaan vuoteen muutenkaan osallistua, kun peruskoulu oli ohi jo aiemmin, ja ylioppilas on täysi-ikäinen ja hoitanut itse hommansa muutenkin.
Eilinen juhla oli hieno. Se pidettiin muutama vuosi sitten rakennetussa, uudessa koulurakennuksessa. Meillä oli etukäteen mielikuva, että miten sinne mahtuu juhlaa viettämään. Mutta oikein hyvin mahtui. Juhlan jälkeen uusi ylioppilaamme tahtoi kuvia otettavan Lieksan kirkon puistossa, jossa oli siihen hyvät, kauniit, mahdollisuudet. Koulun alueeella ei sellaista silmänruokaa ole tarjolla. Mutta juhlasta vielä: juhlapuhujana oli kaupunginvaltuutettu Reijo Kortelainen. Hänen puheensa tuntui kuunnellessa koskettavalta, hyvältä. Olisin halunnut tallettaa sen mieleeni. Tai olisipa se ollut paperilla luettavanakin vielä. Mutta luettavana oli eilen Ylellä tällainen asia: Lieksan lukio oli pienten lukioiden joukosta mainittu yhtenä kärkilukiona! Se oli mukava tieto.
Kotonakin meillä oli juhlat sitten. Tytär oli suunnitellut ne ja halusi kutsua muutakin väkeä kuin vain oman perheen jäsenet. Onneksi eilen oli sään suhteen kivempi, kuivempi, lämpimämpi väli; jotta ne saatettiin ulkona takapihalla järjestää hänen toiveensa mukaan. Oli kivoja kohtaamisia ihmisten kanssa. Pihalla kun oli tuoleja ripoteltu kahden ns. seisovan pöydän lähistölle, niin oli hauska katsella kuinka keskustelijat siirtyilivät aina välillä jollekin toiselle vapautuneelle tuolille keskustelemaan jonkun toisen kanssa. Ja samalla tutustuen ihan uusiin ihmisiin. Uskon että kävijätkin tykkäsivät:)
Onneksi ei toteutunut minun ajatukseni juhlien vietosta täällä sisällä! En pitänyt ollenkaan ajatuksesta, ja mahdollisena, että niitä voisi mitenkään ulkona pitää. Minun mielikuvitukseni kun on valitettavasti sellainen, että se keksii aina kaikki mahdolliset negatiiviset asiat esteeksi🫣🤔 Onneksi tytär piti päänsä🌹😀
Pietari kirjoittaa 2. kirjeensä luvussa 3 siitä, että kuinka varmaa se on, että Herra tulee; vaikka: "He sanovat pilkaten: "Onko hän muka tullut, niin kuin lupasi? Isämme ovat nukkuneet pois, ja kaikki on entisellään, niin kuin on ollut maailman luomisesta asti." 2. Piet. 3:4 KR-92
Ihmiset voivat pilkaten puhua kyllä, mutta totuus, ja Jumalan säätämät asiat ei sillä muutu. Joku voi kysyä, että miksi muka Pietari esimerkiksi oli siitä kaikesta niin varma; miksi hän muka tiesi enemmän kuin vaikka nykyajan ihmiset? No hänhän oli Jumalan suurten tekojen todistaja, silminäkijä, apostoli. Hän oli ollut alkujaan kalastaja, joka kutsuttiin juuri siihen Jeesuksen vierelle yhdentoista muun kanssa. Ja niin he tulivat Jumalan opettamiksi, kun kuuntelivat ja katselivat ja mieleensä painoivat Jeesuksen tekoja, sanoja ja opetuksia.
Sitten on Paavalikin todistajana; mm. Hänethän yllätettiin ihan täysin sillä Jumalan kutsulla, sillä itse hän oli valinnut aivan toisen tien: vainota Jumalan seurakuntaaa; uskovia... Mutta Jumala teki - hänestäpä juuri, oman apostolinsa! Hänen leirinsä vaihtui ns. lennosta! Hän - Paavali, kirjoittaa sitten näin:
"Varma on se sana ja kaikin puolin vastaanottamisen arvoinen, että Kristus Jeesus on tullut maailmaan syntisiä pelastamaan, joista minä olen suurin." 1. Timoteuskirje 1:15 (v. 38 käännös)
"Sillä minä olen apostoleista halvin enkä ole sen arvoinen, että minua apostoliksi kutsutaan, koska olen vainonnut Jumalan seurakuntaa." 1. Korinttolaiskirje 15:9 (v. 38 käännös)
"Mutta minut armahdettiin, jotta Kristus juuri minussa osoittaisi, kuinka suuri hänen kärsivällisyytensä on. Näin olisin myös vastedes esimerkkinä niille, jotka uskovat häneen ja saavat ikuisen elämän." 1. Timoteuskirje 1:16 KR-92
Ja kun Paavali sitten sai osakseen kärsimystä uskonsa tähden, hän sanoo kirjeessään: "Sen kuuluttajaksi, apostoliksi ja opettajaksi minut on asetettu. Siksi minä saan kärsiä tätä kaikkea. En silti häpeä, sillä tiedän, keneen uskon, ja olen varma siitä, että hän kykenee varjelemaan sen, mikä minun haltuuni on uskottu, aina tulemisensa päivään asti." 2. Tim. 1:11-12 KR-92
---
Jeesuksesta muuten sanoi myös hänen seurassaan kulkenut apostoli Johannes:
"Sana tuli lihaksi ja asui meidän keskellämme..." Joh. 1:14 KR-92
"... Me saimme katsella hänen kirkkauttaan, kirkkautta, jonka Isä ainoalle Pojalle antaa.
Hän oli täynnä armoa ja totuutta." Joh. 1:14
(Ihan kirjaimellisestikin: kirkkautta; kun hän, Johannes, ja kaksi muuta, ns. kirkastusvuorella saivat nähdä Jeesuksen hahmon muuttuvan hetkiseksi ja kuulla äänen, joka tunnusti Jeesuksen pojakseen... Tapauksesta kertoo mm. Matteus, luvussa 17.)
Ja siitä samasta todistajien, silminäkijöiden joukosta apostoli Johannes oli myös. Kalamies muuten hänkin; ja joka sitten kirjoittaa myöhemmin, 1. kirjeensä luvussa 4 siitä, miten tunnistaa Jumalan Hengen ja Antikristuksen hengen. Jumalan Henki on kuitenkin suurempi kuin Antikristuksen henki. Antikristus on suuri eksyttäjä.
https://toisestatodellisuudesta.blogspot.com/2026/05/mista-tunnistaa-jumalan-hengen.html
"Oli kylmä, ja siksi palvelijat ja vartijat olivat sytyttäneet hiilivalkean ja lämmittelivät sen ääressä. Myös Pietari seisoi heidän joukossaan lämmittelemässä." Joh. 18:18 KR-92
Tuo kylmä yö osui silmiini eilisaamuna kun olin etsimässä seuraavalla sivulla olevaa kohtaa. En liene aiemmin tainnut niin kiinnittää huomiota siihen yön kylmyyteen.
Nyt oltiin siinä ulkona kylmässä, yöllä, tulen ääressä lämmitellen. Muutama tunti aiemmin oltiin valmisteltu pääsiäisateriaa, ja sitten kokoonnuttu yhteen nauttimaan sitä. Oli jo monenlaisia outoja asioita ehtinyt tapahtua ennen tätä hetkeä, ja nyt oltiin tässä, eikä tiedetty mitä tuleman piti.
"Minne tahdot meidän valmistavan sen?" - oltiin kysytty Jeesukselta. Hän neuvoi, ja oltiin kohdattu se *vesiruukkua kantava mies...! Häntä seuraten oltiin saatu löytää paikka juhlalle. Siellä Jeesus oli sitten pessyt heidän jalkansa; mikä oli täysin tavatonta. Heidänhän olisi paremminkin tullut pestä Mestarinsa jalat! Mutta Jeesus vaati saada tehdä sen. Sitten outoa oli ollut Juudaksen häipyminen jonnekin, ja Jeesuksen puheet kavaltajasta, ym. Ja sitten oli ollut se miekkatapauskin.
Kiitosvirren jälkeen oltiin sitten lähdetty Getsemaneen. Siellä Jeesus oli ollut kovin ahdistunut. Ja kohta oli tullut se "Juudas"kin sinne - johdattaen oikein sotilasjoukkoa perässään. Aivan uskomatonta! Ja he - ne sotilaat, veivät Jeesuksen pois.
Mietittävää riitti... Mihin joutui se Pietarin miekka, jolla korva yhdeltä pois sivallettiin...? Mutta siinä tilanteessakin vielä Jeesus paransi sen tyypin. Sai mies korvansa takaisin! Varmasti Pietarin mielessä kiehui ja kuohui. He kaikki olivat karanneet siitä, kuka minnekin. Joku heistä oli jättänyt vaatteensakin, ja paennut ilman niitä...
Mutta nyt oltiin tässä, näillä kylmän yön tulilla. Eikä tiedetty, mitä oikein tulossa olisi... Toivottavasti sentään päästäisivät pian Jeesuksen pois kuulusteluista. Pietari kenties pohti; että onneksi Johannes oli tuttu ylipapin kanssa, niin ihan sillä, Johanneksen siivellä - noin sanotusti, minäkin pääsin tänne odottamaan mitä tapahtuu.
"Simon Pietari ja eräs toinen opetuslapsi menivät Jeesuksen perässä. Tuo toinen oli ylipapin tuttu ja pääsi siksi Jeesuksen mukana ylipapin palatsin pihaan. Pietari jäi seisomaan portin ulkopuolelle, mutta opetuslapsi, joka tunsi ylipapin, meni puhumaan porttia vartioivalle palvelustytölle ja toi Pietarin sisälle pihaan." Joh. 18:15-16 KR-92
Pietarilla on varmaan epämukava olo muutenkin kuin vain kylmän takia: tyttö oli kysynyt, oliko hänkin niitä Jeesuksen opetuslapsia...? Tietenkään hän ei myöntänyt, mutta nyt oli inhottava olo senkin takia...
---
Tuosa on toisen blogini tämänaamuinen. Siinä on ensin niistä Jeesuksen puheista, jonka tähden monet lakkasivat kulkemasta hänen kanssaan... He tosiaan suuttuivat niistä puheista.
https://toisestatodellisuudesta.blogspot.com/2026/05/kuka-opetti-paavalille-niita-uuden.html
Mutta uusia tuli, kun ymmärrys lisääntyi. Jopa niilläkin, jotka suuresti vihasivat uskovia...
Saulus Tarsolainen, uutena miehenä apostoli Paavali kirjoitti joskus kansastaan: "... sillä vielä sama peite, vanhan liiton kirjoituksia luettaessa, pysyy pois ottamatta, sillä vasta Kristuksessa se katoaa. Vielä tänäkin päivänä, kun Moosesta luetaan, on peite heidän sydämensä päällä; mutta kun heidän sydämensä kääntyy Herran tykö, otetaan peite pois." 2. Kor. 3:14-16 (v. -38 käännös)
"Katsokaa: Jumalan Karitsa, joka ottaa pois maailman synnin! Hän on se, josta sanoin: 'Minun jälkeeni tuleva kulkee edelläni, sillä hän on ollut ennen minua.' Minäkään en tuntenut häntä, mutta juuri sitä varten olen tullut kastamaan vedellä, että Israel saisi tietää, kuka hän on."
Johannes todisti: "Minä olen nähnyt kuinka Henki laskeutui taivaasta kyyhkysen tavoin ja jäi hänen päälleen. Minäkään en häntä tuntenut. Mutta hän, joka lähetti minut kastamaan vedellä, sanoi minulle: 'Se, jonka päälle näet Hengen laskeutuvan ja jäävän, kastaa Pyhällä Hengellä.'
Minä olen sen nähnyt ja todistan, että tämä mies on Jumalan Poika." Joh. 1:29-34 LR-92
"Seuraavana päivänä Johannes (Kastaja) oli samassa paikassa, ja hänellä oli kaksi opetuslasta seurassaan. Jeesus kulki siitä ohi, ja osoittaen häntä Johannes sanoi:
"Katsokaa: Jumalan Karitsa!"
Kun opetuslapset kuulivat hänen sanansa, he lähtivät seuraamaan Jeesusta." Joh. 1:35-36 KR-92
(Andreas oli toinen näistä, toinen opetuslapsi kenties näistä kirjoittanut opetuslapsi Johannnes itse.)
Kahvinikin ehti keittimeen lähes jäähtyä, kun vasta "kynän sauhuamisen" jälkeen vein kahvikuppini keittimeen ääreen ottaakseni siitä... ☕☺️
Armollista päivää, ja Jumalan "kukkasia" iloksesi:)
Tänään otsikoissa on ollut apteekkien ahdingosta. Esimerkiksi entisen asuinpaikkamme, Porin Reposaaren, apteekki lopettaa. Jutusta käy ilmi, että jotkut lääkkeet, esim. verenpainelääkkeitä mainitiin olevan tässä joukossa - maksavat nykyään niin vähän, ettei niistä juuri jää apteekille mitään. Olen todennut omakohtaisesti sen, että nyt ne ei paljoa maksa. Joskus vuosia sitten oli huomattavasti kalliimmat lääkkeet; tosin lääkekin oli eri.
Mutta aika hurjaahan se on, jos apteekit siirtyy kymmenien kilometrien päähän kylistä, tai kaupunkien kaupunkimaisista sivukylistä, jollainen Reposaarikin on. Sieltä on Porin keskustaan n. 30 km. Ja 15-20 km Pihlavaan, jossa olisi Reposaaresta seuraava lähin apteekki. Näillä alueilla ollaan totuttu siihen, että jotain palveluja siellä on. Ja sen mukaan ihmiset ovat asuinpaikkojaan usein valinneet. On karua huomata, että yksi - ja kohta toinen, palvelu katoaa läheltä, kävelymatkan päästä. Tämä koskettaa erityisesti niitä, joilla ei ole oman auton käyttöön mahdollisuutta. Ja julkinen liikennekin vähenee vähemmistään.
Meillä ovat myös palvelut n. 30 km:n päässä. Mutta tällä kulmalla niitä ei ole koskaan juuri olettanut olevankaan - koulua lukuunottamatta. Ei olla sellaisilla palveluiden läsnäolokriteereillä asuinpaikkaa aikanaan valittu. Koulunkin lapsemme ehtivät käydä näillä kylillä ennen koulun lopetusta. Mutta tosiasiaan on, että pienet kaupungit myös menettävät palveluita. Ja väkiluku vähenee. Ja ihan itsenäisten kuntien kirkonkylien koulujen lopettamisista jo puhutaan, yhteistyöstä kuntien välillä. Ja osuipa vielä silmään tänään sekin, että ammattikoulutusta tarjoava Riveria aikoo vähentää opiskelupaikkoja. Joistakin kunnista se toiminta lakkaisi vallan. Lieksasta nipistettäisiin pois eli kaavailtiin jäävän ehkä sähkö- ja tekniikka-alaa. Monesti on niin, että kun nuoret lähtevät muualle opiskelemaan, he jäävätkin sille tielleen.
Isot kaupungit porskuttaa... Haluavatko päättäjät enää pitääkään koko maata asuttuna... ?
En tiedä, miksi se minuun nyt niin kovasti vaikuttikin, että tosi kovasti oli mielessä se; kun eilen luin uutisen, että oli Juuassa kuollut juuri eilen 12 v. poika, joka oli ajanut mopolla joltain metsätieltä toiselle tielle ja auton alle jäänyt. En tiedä, oliko tällä äitienpäivälläkin nyt lisävaikutusta siihen; ja silläkin kun muistin 80-/90-lukujen vaihteesta naapurintytön joka äitienpäivänä äkisti sairastui ja sitten kuoli. Nyt jokatapauksessa tänäkin aamuna kyseisen pojan asia, ja perheensä, on ollut hyvin paljon mielessäni. En vain päässyt irti siitä. Asia on niin surullinen. Niinkuin oli sekin taannoin lukemani, kun kaksi tyttöä skuutilla olivat ajaneet, ja auton kanssa kolaroivat. Toinen tytöistä kuoli. (Tähän minun onkin syytä todeta, että minun olisi viisainta lopettaa uutisten lukeminen tyystin!) Puhuin sitten Isä-Jumalallekin tuon pojan ja perheensä asiaa, ja samalla yleensäkin muidenkin jotka ovat joutuneet lapsensa menettämään tavalla tai toisella. Ja mitä moninaisimmin tavoin sellaista voi tapahtua, ja monessa ikävaiheessa. Kun näitä suruja Taivaan Isälle puhuin mielessäni, on kuin hän olisi sanonut: - Minä tiedän... Ja niin hän kyllä tietääkin. Ihan omakohtaisesti, kun joutui menettämään oman Poikansa Jeesuksen, esikoisensa, ristille naulattuna. Taivas pimeni sinä päivänä... Mutta asia ei jäänyt siihen; tuli ylösnousemus - haudasta nousu! Ja niinpä emme mekään jää hautaan, vaan nousemme ylös kun käsky kuuluu. Koti odottaa, juuri sen takia, että Jeesus kuoli kaikkien syntiemme tähden.
"Siinä on rakkaus - ei siinä, että me rakastimme Jumalaa, vaan siinä, että hän rakasti meitä ja lähetti Poikansa meidän syntiemme sovitukseksi." 1. Johanneksen kirje 4:10 v. -38 käännös
---
Taivaallinen Isä - Hän on armollinen Isä. Armollinen, Voimakas, Valtias!
Nämä olivat aamun luettavissa:
"... Jeesus nosti katseensa kohti taivasta ja sanoi: "Isä, hetki on tullut. Kirkasta Poikasi, että Poika kirkastaisi sinut." Joh. 17:1 KR-92
"Kerrottiin heti Jeesukselle"🙏
Eilen minunkin puhelimeeni kilahti jaettu rukouspyyntö, jonka ajattelin nyt jakaa teillekin:
Kyseessä on joku minulle tuntematon nuori mies, tajuttomana hengityskoneessa, ja jonka puolesta setä siinä vetosi, että ihmiset sen nuoren miehen heräämisen puolesta rukoilisivat; ja sen puolesta, että kaikki olisi sitten hyvin nuoren miehen päässä! Osallistukaa nyt tekin; kertokaa tekin Jeesukselle tuosta nuoresta miehestä, rukoilkaa hänen paranemistaan🙏
"Rukouksessa on voimaa" - luki siinä viestissä kuin muistutuksena.
"Simonin anoppi makasi kuumeessa, ja hänestä kerrottiin heti Jeesukselle. Jeesus meni hänen luokseen, otti häntä kädestä ja auttoi hänet jalkeille. Kuume lähti naisesta..." Markus 1:30-31 KR-92
--------
Tässä haluan vielä vinkata sivustosta, josta löytyy armollista tekstiä Jumalasta. Usein runomuotoonkin puettuja rukouksia. Kun tuon etusivua selaa alemmas, niin sieltä niitä löytyy:
Siinä klo puoli viiden maissa auoin ensin silmiäni, ja totesin: ei näy aurinkoa:( Kuvittelin harmaan päivän tulevan. Hetkeä myöhemmin auoin uudestaan silmiäni ja näky oli ällistyttävä: siinähän oli voimakkaat auringon muodostamat kuviot ihan edessäni seinällä. En mitenkään malttanut enää pysyä sängyssä, ylös oli noustava, koska halusin vangita hetken kuviin...
Sieltä se tuli, läpi talon keittiön ikkunasta, läpi kirjahyllyn talon toiseen päähän minun nähtäväkseni☀️
Ilahduin sitä, että tänä aamuna sain lukea näitä:
"... Minä muutan pimeyden heidän edellään valoksi, louhikkopolut sileäksi tieksi..." Jes. 42:16 KR-92
"Näin meidän Jumalamme hyvyydessään armahtaa meitä: Korkeudesta saapuu luoksemme aamun koitto. Se loistaa pimeydessä ja kuoleman varjossa eläville, se ohjaa jalkamme rauhan tielle." Luuk. 1:78-79 KR-92
Tie. Jännä juttu, näissä puhutaan tiestä. Ja minähän ennen tähän tuloani sain mieleeni myös Vornan museotien. Ja eilen Hovimäki-sarjassa kuljettiin tietä, joka toi mieleen läheisen metsätien, joka menee rotkon toiselle puolelle, naapurivaaralle. Sen tien tekovaiheiheistakin me silloin aikoinaan jotain näimme. Ennenkuin se valmistui polusta tieksi - voiko sitä edes poluksi sanoa, mutta oli vanhassa kartassa - oli se varsinainen tie rakennusvaiheessaan vaikea kuljettava: puunrankoja sille koottu - ja uteliaana siinä piti rämpiä🫣 Olimme kuitenkin jo aiemmin, pelkässä osin kadonneessa "polkuvaiheessa" löytäneet perille vanhaan pihapiiriin, vanhan kartan mukaan.
Raamattukin on kartta, joka näyttää tietä. Jeesus teki uuden tien, joka sen valmistumisesta lähtien ainoastaan on tarkoitettu käytettäväksi: "Jeesus vastasi: "Minä olen tie, totuus ja elämä. Ei kukaan pääse Isän luo muuten kuin minun kauttani." Johanneksen evankeliumi 14:6 KR-92
---
"Mutta sokeat minä kuljetan tietä, jota he eivät ole kulkeneet, annan heidän astella polkuja, joita he eivät tunne. Minä muutan pimeyden heidän edellään valoksi, louhikkopolut sileäksi tieksi. Nämä ovat minun tekoni, näin olen tehnyt ja näin teen yhä." Jesaja 42:16 KR-92
Jostakin tuli taas tänä aamuna pitkästä aikaa mieleeni yhdet äitini serkut; kaksoset, joista emme tiedä mitään muuta, kuin vain sen, että ovat joskus sota-aikana kai syntyneet.
Olin vuonna 2006 kirjoittanut käsin paperille asiasta otsikolla: "Äiti kertoi jymyuutisen!" - Oli kuullut sen siskoltaan, joka puolestaan oli saanut sen tietoonsa asian tienneeltä, toisen sedän vaimolta.
"Heillä onkin isänsä puolelta 3 serkkua, eikä vain yksi, kuten tähän asti on luultu." Toisen sedän vaimo oli kertonut asian yhdelle äidin siskolle. Pappani, eivätkä muut sisarukset asiasta tienneet, vain yksi veli oli ollut tietoinen. Kaksi veljestä asuivat samalla paikkakunnalla Etelä-Suomessa, joten olivat kaiketi olleet läheisissä väleissä, ja tällainenkin tieto oli sitten välittynyt, mutta muilta pidetty salassa. Asianosainen, kyseisten kaksoslasten isä - eli äitini setä - oli varmaankin kieltänyt muille puhumasta. Mutta asianosaisen kuolemastakin oli jo kauan aikaa, joten toisen veljen vaimo oli halunnut salaisuuden tuoda kyseisten kaksosten serkuille tietoon, että sellaiset ovat olemassa. Vaan heistä ei nyt tiedetä enempää kuin sen, että heidän äitinsä oli jostain varakkaamasta perheestä ja naisen vanhemmat eivät hyväksyneet lasten isää tyttärensä aviomieheksi. Olivat kuulemma itse luvanneet huolehtia lapsista.
Nyt nämä joskus sota-aikoina ilmeisesti syntyneet kaksoset voivat olla vielä elossa - tai sitten ei. Oma äitinikin, joka on syntynyt v. 1940, on nyt 85-vuotias. Kyseiset kadoksissa olevat kaksoset voisivat olla samaa ikäluokkaa, nämä äidin serkut. Emme tiedä edes, olivatko tyttöjä/poikia. Olisi ollut mielenkiintoista tietää heistä jotain. Liekö heitä kiinnostanut koskaan tietää isänsä suvusta, vai onko tieto pidetty pimennossa - miten lie? Vaikea etsiä kun ei tiedä edes mikä sukunimi on ollut käytössä. Saisikohan edes virkatodistusta kyseisestä äidin sedästä, jonka nimi ja synnyinaika on tiedossa kyllä🤔 Mutta onko liian "tuore" tapaus sukututkimusta ajatellen. Se setä oli kuollut 70-luvulla, samoin vaimonsa. Hän oli sitten avioliitossakin ollut, mutta avioliitostaan sedällä ja vaimollaan ei lapsia ollut. Surullista; sedällä lapset oli, mutta tilanne oli, kuin ei olisi ollutkaan.
Tuon isosetäni - eli pappani veljen, hauta näkyy olevan Honkanummen hautausmaalla, Vantaalla; kertoi hautahaku. Vaimonsa siinä samassa myös.
Tällaista täältä tänään. Harmaa päivä.
