Niitä granaattiomenia oli siinä...

Useille onkin varmaan erilaiset eksoottiset hedelmät olleet jo kauan tuttuja, mm. granaattiomenat. Minä vasta nyt käytännössä olen tehnyt tuttavuutta niiden kanssa. Vaikka niiden nimi on ollut tuttu jo kauan, ihan Raamatun teksteistä tutuksi tullut. Mutta silloin kun ei käytännössä tiennyt miltä ne oikein näyttävät, niin ne kuvitteli jokseenkin tavallisten omenien kaltaisiksi. 

Tytär perheineen toi meille granaattiomenia jokin aika sitten. Ja tänä aamuna törmäsin niihin lukiessani:

"Viiden kyynärän korkuiset pylväänpäät olivat nekin pronssia, pronssia olivat myös pylväänpäitä yltympäri kiertävät köynnökset ja granaattiomenat. Pylväät olivat samanlaiset, aina köynnöksiä ja granaattiomenoita myöten. Kummankin  pylvään päässä köynnöskoristelun päällä oli kaikkiaan sata granaattiomenaa, joista yhdeksänkymmentäkuusi riippui yli köynnöksen." Jeremia 52:22-23  KR-92

Tuli taas mieleen juttu, johon tämä liittyi. Valtavat pylväät oli kuljetettu kaupungista toiseen hyvin kauas: Jerusalemista Babyloniin:

https://vaaranlaella.blogspot.com/2023/08/kun-mittakaavaa-sain-omasta-kodista.html

Niistä poisviedyistä pylväistä oli saatu ihailla niitä pronssisia köynnös- ja granaattiomenakoristeluja. Lienevätköhän olleet oikean granaattiomenan kokoa vai miten lie, mutta tuskin pienemmän kokoisia ainakaan - niin ajattelen - jotta näkyivät hyvin korkeiden pylväiden päistä. 

Mutta sitten näihin meillä olleisiin syötäviin. Ensin kului hyvä tovi, että rupesin kokeilemaan sitä niiden syömätouhua:)  Olin netistä jotain lukenut asiasta, mutta toimintatavoissa siinä asiassa on melkoisesti vaihtelua. Joku tykkää juoda sen mehun, joku toinen taas  syödä niitä siemeniä. 

Mutta niihin käsiksi pääseminen voi olla sotkuista puuhaa, jos on yhtä taitamaton kuin minä ekalla kerralla, kun en ollut kysynyt viisaammilta neuvoa. Ekalla kerralla tiskipöytä oli kuin sodan jäljiltä mehun valuessa halkaistusta hedelmästä, josta yritin lusikalla kaivella siemeniä. Enkä ollut alkuun kovin innostunut muutenkaan niistä.

Kyselin sitten neuvoja. Sitä hedelmän sisällä, siementen ympärillä olevaa valkoista kalvoa ei syödä, sitä vältetään, ihan vain sen takia, että on kuulemma pahanmakuinen. Jos haluaa mehua, voi tehdä niinkin, että käärii hedelmän vaikka kelmuun ensin ja painelee sitten pöytää vasten hedelmää, että mehu irtoaa. Sitten vaikka reikä kylkeen, että saa mehun. Siemenet taas voi  nyppiä halkaistusta, ja paloitellusta hedelmästä ihan sormin. The Chosen -sarjakin toi vinkkejä, kun Jeesuksen opetuslapset yhdessä kohtauksessa pohtivat sen syömisen tapoja:) Siinäkin oli erilaisia näkemyksiä asiasta, mutta minä bongasin siitä sen, että lohkotaan niinkuin appelsiinin tapaan ja siitä sitten on helppo niistä paloista nyppiä sormin ne siemenet.

En tiedä, miksi nyt näin pitkästi tästäkin kirjoitin, mutta siinäpähän nyt on. Kun kerran blogiinsa saa kirjoittaa kuten haluaa.

Tässä vielä hedelmäkoriin "vangittuna" olleet granaattiomenat. Yksi minulla vielä on, mutta se lojuu pöydällä, ei enää tuossa "kaltereiden" takana:)

Vangittuna kuin se Juudan kuningas, joka pylväiden lailla Babyloniin vietiin Babylonin silloisen kuninkaan Nebukadnessarin luo. Mutta kun vankeutta oli kestänyt  36 vuotta:  "Kun Juudan kuningas oli ollut pakkosiirtolaisuudessa kolmekymmentäkuusi vuotta,  Babylonian kuningas Evil-Merodak armahti hänet ja vapautti hänet vankeudesta. Tämä tapahtui samana vuonna, jona Evil-Merodak oli tullut kuninkaaksi, sen vuoden kahdentenakymmenentenäviidentenä päivänä." Jeremia 52:31 KR-92

Jer. 52:31-34  KR-92

Ja siihen päättyikin Jeremian kirja. Hän oli vuosia ennustanut Babylonian valtaan joutumista, ja niin siinä myös kävi. Mutta ajat vaihtuivat ja uudet sukupolvet ja aikakaudetkin tulivat. Jumala näki, ja näkee - kaiken ennalta.

Siunausta sinun päivääsi❤️

Hyvä elokuva:)

Tänään katsoimme hyvän elokuvan, josta emme etukäteen tienneet mitään. Tarjolla oli muutamia vaihtoehtoja, mitä katsottaisiin. Ensimmäinen ei ollut sellainen, että olisimme välittäneet jatkaa sen katsomista, joten valittiin toinen; ja se oli hyvä!

 Elokuvan nimi oli: Saved by grace. 

Samannimisiä elokuvia ja sarjoja näyttää olevan muitakin, joten etsin tähän linkin, josta näkee minkänäköinen oli se meidän katsomamme kuva. 

https://www.imdb.com/title/tt4486728/ 

Ilmeisesti on useampikin paikka, josta elokuvaa voi katsoa.

Elokuvassa on poliisi, joka on surrut vaimoaan viisi vuotta. Hän aikoo päättää päivänsä, mutta päätyykin yllättäen kyytimään yhtä, ennestään itselleen tuntematonta ihmistä, joka selvästi kyytiä tarvitsee. Siitä alkaa yllättävä tapahtumasarja, joka sisälsi ainakin minua puhuttelevan "päivämäärien saarnan". Sillä ilmaisulla tarkoitan sitä, kun samalle päivälle sattuu tapahtumia, joita ei voi edeltäkäsin olettaa. Eilenhän juuri kerroin täällä blogissa omaan syntymäpäivääni sisältyvän erikoisen "sattumuksen": 

https://vaaranlaella.blogspot.com/2024/11/61-vuotta-sittentapahtui-samana-paivana.html

Jumalalla on kaikki päivämäärät hallussaan:)

Olisiko kuin "kaunolla" kirjoitettu, mutta todellisuudesta irrallaan?

Aamun luetusta kohdasta* tuli jotain ajatuksia, joita vihkoon kirjoitin; vaihteeksi "kaunokirjoituksella". Joka kirjoitustapa tuli varmasti siitä nyt, kun eilen kirjoitin äidille kirjeen sillä lailla. Tänään tarkoitus postittaa se. Ja kaiketi hän saa sen vasta viikon päästä... Tässä nyt se tänä aamuna vihkoon kirjoittamani:

ME AJOITTAIN KYSELEMME: "MITÄ HYÖTYÄ ON SIITÄ, ... ETTÄ PALVELEMME HERRAA..."*

*Malakia 3:13-18 KR-92 (ajatuksia luetusta)

"Mitä hyötyä?" - me kyselemme, kun ajattelemme vain tätä nyt silmiimme näkyvää elämää täällä.

"Mitä hyötyä?"! Emmekö todella uskokaan; ota sitä todesta, että Jeesus tuli tänne, kuoli puolestamme, ja hankki meille ikuisen elämän taivaassa?

Eikö se merkitse meille mitään? Tyhjän veroinenko se Jeesuksen työ meille on?!

Emmekö pidäkään sitä minään? Mieluumminko vaihtaisimme sen mukavaan elämään täällä, ja ottaisimme sitten sen toisen vaihtoehdon taivaan sijasta?

Ei suinkaan niin! Eihän? Jeesus kuitenkin on todellinen!

---

Kirjoitin tämän lähinnä itselleni havahduttaaakseni itseni ymmärtämään ja muistamaan - kuka, ja millainen - Jeesus todella on. Arjen asioiden keskellä voi huomio olla paljolti vain siinä omassa arkitouhussa, mitä silmään näkyy. Mutta tässäkin kohtaa totean, että se eilenkin katsomamme sarja: The Chosen,  on ollut mainio muistuttaja:) Siinähän sitä Jeesus ja hänen opetuslapsensa sitä omaa arkeaan elävät.

Siunausta sinulle joka kenties tätä luet! ❤️ Sinä olet rakas Jeesukselle...

Tänä aamuna yö ja päivä tervehtivät toisiaan näkyvällä tavalla, kun puiden välistä näkyi vielä täysi kuu, ja toisella suunnalla jo taivas punersi kauniisti, ilmoittaen päivän tuloa, auringon nousua.

🌅☀️

61 vuotta sitten...Tapahtui samana päivänä eri puolilla maata...

Sinä päivänä Pohjois-Karjalassa, Nurmeksessa; eräs isoisä istui kirjoituspöytänsä ääressä ja kirjoitti pientä saatelappusta laitettavaksi kirjaan*, jonka sitten lähettäisi eteläisessä Suomessa asuvalle tyttärensä perheelle. Tämä isoisä, ukki-nimitystä itsestään käyttävä, oli käynyt viikkoa aiemmin siellä matkalla, ja nyt oli kirjalähetys lähtemässä sinne etelään. Ukki toivoi, ettei  entinen kotiseutu unohtuisi.

Toisaalla Suomessa, samana päivänä Hämeessä; oli Kangasalla asuva nuori rouva nyt sairaalassa Tampereella, synnytyssaliin joutunut. Synnytti  esikoisensa iltapäivällä, mutta ei todellakaan kapaloinut vastasyntynyttä mihinkään, sillä hoitohenkilökunta kiikutti heiveröisen keskosen,  etuajassa syntyneen jonnekin. Miten lie nuori äiti kokemuksestaan toipunut?  Mutta vauva päätyi happikaappiin, ja häntä sai vain lasin takaa käydä kurkistelemassa. Vauvan vanhemmat saivat olla epätietoisuudessa, että onko vauvasta eläjäksi... Mutta oli siitä, (kun nyt tässä kerran kirjoittelee.:) Jouluaattona saivat vanhemmat vauvansa kotiin hakea.

No, oliko mitään yhteyttä näillä kahdella sen päivän tapahtumalla? Oli, mutta eipä tainnut olla vain sattumaa, vaan kuitenkin jotain suurempaa siinä kaikessa. Nimittäin, tänä marraskuun 14. päivänä, silloin 61 vuotta sitten, luotiin jo jonkinlainen yhteys, linkki, kahden toisistaan täysin tietämättömän suvun välille: Vauva joka  silloin syntyi, ja tässä nyt kirjoittaa omana  syntymäpäivänään, on perheineen asunut jo 25 vuotta tässä pohjoiskarjalaisessa mökissä, samaisen ukin aikoinaan hankkiman metsän keskellä. Mieheni kun on kyseisen ukin lapsenlapsi! Hän vietti lapsuutensa kesiä paljon Nurmeksessa🙂

Se isännän ukin lähettämä kirja oli: Karjalan vaaroilta. Pohjoiskarjalainen lukemisto. Se oli ilmestynyt 1963 Otavan kustantamana. Sen oli toimittanut O. I. Laine.

Sen vauvan jalanjälki 61 vuotta myöhemmin. Olin eilen astunut kylppärin puolella touhutessani johonkin märkään kohtaan, ja ajattelin vain kuivata sukkani noin... Sitten tuli kuva-ajatus, kun oli nämä jutunaiheet mielessä🙂

Eivät he mitään tienneet - olettivat vain!

"He sanoivat: "Eikö tämä ole Jeesus, Joosefin poika? Me tiedämme hänen isänsä ja äitinsä. Kuinka hän voi sanoa tulleensa taivaasta?" Joh. 6:42 KR-92

"... Isä, joka on minut lähettänyt..." Joh. 6:44 KR-92

"Eikö tämä ole Jeesus, Joosefin poika?"  Ei ollut, vaikka he niin luulivat. Ei ollut myöskään kenestäkään muusta miehestä lähtöisin! Hänen isänsä ei ollut tästä maailmasta, vaan taivaasta - Jumala oli hänen Isänsä. Hän oli lähettänyt oman Poikansa - Jeesuksen - ihmiseksi tänne. Meidän vuoksemme... meidän luoksemme.

Jeesuksen todellinen Isä, oli järjestänyt kaiken hyvin. Jeesus, sai alkunsa "ennen heidän yhteenmenoaan", eli ennen kuin Joosef ja Maria muuttivat yhteen, eli alkoivat avioelämää viettää. Asiaa tuntemattomat luulivat Joosefin pojaksi, mutta asian oikean laidan tiesivät hyvin asianosaiset JUMALA, MARIA, JOOSEF.

Maailman silmissä Jeesus oli kirjattu Joosefin pojaksi. Niin oli todellinen Isä nähnyt hyväksi asian järjestää. Jeesus sai isäkseen oikeamielisen*;  "hurskaan", "lakia kunnioittavan"miehen! Joosef ei olisi voinut tilanteeseen muuten suostuakaan, ellei Jumala itse, enkelinsä välityksellä olisi ilmoittanut, että lapsi on saanut alkunsa taivaallisesta! Joosefhan ei itse ensin ollut uskonut Mariaa, joten asia ilmoitettiin hänelle Korkeimmalta taholta!

Mutta jos Jumala olisi etukäteen kysynyt Joosefilta, että mitä mieltä hän tällaisesta järjestelystä olisi, Joosef olisi pitänyt sitä suurena kunniana itselleeen - varmaankin liian suurena - mutta suostunut silti; sillä tiesihän hän jo entuudestaan, mitä ennustukset tulevasta Messiaasta olivat sanoneet entisaikojen profeeetan suulla: "neitsyt tulee raskaaksi ja synnyttää pojan". Joosefkin oli sen monta kertaa lukenut, mutta ei voinut mitenkään ajatella, että sen pojan kasvatusisän osa olisi hänelle varattu!

---

**"hurskas", "lakia kunnioittava" kuten, v. -38 ja v.  -92, suomalaiset Raamatun  käännökset sanovat.

Kirjeessä Tiitukselle, jakeissa 1:7-8 varsinkin, Paavali sanoittaa, millainen on hyvä seurakunnan vanhin, niin niitä ominaisuuksia voisi ainakin kuvitella olleen myös Joosefissa. Sitä kaikkea Joosef  varmasti myös oli; mm. myös oikeamielinen, joka sana minulle tekstiä kirjoittaessa mieleen tuli. Hän halusi tehdä oikein, ja samalla pitää myös huolta, ettei Marialle aiheutuisi vakavia seurauksia ilmenneestä raskaudesta, josta Joosef ei ennen enkelin antamaa ilmoitusta tiennyt, että Marian kertoma asia oli oikein.

Uskovia!

Jeesuksen ollessa maan päällä, oli hänellä monenlaisia seuraajia, opetuslapsia. Joistakin sen varmaan näki, havaitsi jo ns. päältä; heidän käytöksestään ja puheistaan. Ja siitä tietysti, että kirjaimellisesti Jeesusta seurasivat. He varmaan myös aika-ajoin sanoina toivat esiin  uskonsa Jeesukseen ja hänen tekoihina, sillä näkiväthän he paljon ihmeellisiä asioita - Jumalan suuria tekoja.

Mutta sitten oli niitä muita. Niitä, jotka eivät itse kulkeneet Jeesuksen opetuslasten joukossa, eivät ehkä liiemmin siitä puhuneetkaan, ainakaan alkuun; mutta jotka toivat uskonsa julki toisella tavoin; tulemalla Jeesuksen luo hätänsä kanssa. Tai jopa niin, että eivät itse tulleet tai pyytäneet  Jeesusta tulemaan luokseen, vaan lähettivät jonkun toisen pyytämään apua, uskoen Jeesuksen kykenevän auttamaan heitä etäältäkin. He eivät kokeneet itseään sen arvoisiksi, että olisivat voineet pyytää Jeesusta tulemaan heidän kotiinsa. He osoittivat uskonsa avunpyyntönsä kuitenkin esittämällä. Ja oli niin, että joidenkin itsensä arvottomaksi kokevien uskoa Jeesus ääneen ihmeteli. Alla muutama Jeesuksen luo tullut  - ja avun saanut.

Kanaanilainen nainen, jolla oli sairas tytär. Hänelle Jeesus sanoi: "... suuri on sinun uskosi, tapahtukoon sinulle, niinkuin tahdot". Ja hänen tyttärensä oli siitä hetkestä terve." Matt. 15:28

Sadanpäämiehelle, joka tuli pyytämään apua sairaalle palvelijalleen: "... en ole kenelläkään  Israelissa löytänyt näin suurta uskoa." Matt. 8:10 Sadanpäämies oli sanonut itsestään, ettei hän olisi sen arvoinen, että Jeesus tulisi hänen kotiinsa; vaan riittäisi Jeesukselta lausuttu sana!

Synagoogan esimies tuli pyytämään apua kuolemassa olevalle tyttärelleen: Luuk.8:41 Hänelle Jeesus sanoi: "... Älä pelkää; usko ainoastaan, niin hän paranee." Tyttö ehti kuolla, mutta virkosi elämään, kun Jeesus käski hänen nousta!

Verenvuotoa sairastanut nainen tuli peloissaan salaa koskettamaan takaapäin Jeesuksen viitan tupsua ja parantui: "..."Tyttäreni, uskosi on sinut pelastanut; mene rauhassa." Luuk. 8:43

---

Olemme nyt useina iltoina katselleet sarjaa nimeltä The Chosen. Pidän sarjasta kovasti, sillä se kuvaa sitä, millä tavoin saattoivat Jeesus ja hänen opetuslapsensa sitä omaa arkeaan elää. 

https://fi.wikipedia.org/wiki/The_Chosen

Hyvää alkanutta viikkoa sinulle❤️

Kuva illan kävelystä aiheensa saaneena

Oli niin kaunista, kuin olisi taidenäyttelyssä ollut, kun juuri auringon laskiessa lähdin ulos. En osannut ulos lähtiessä odottaa sitä sellaista kauneutta jota näin, sillä se oli tuolla alempana lähistöllä, jossa on avoimempaa. Niinpä annoin mielessäni tälle kuvalle samanlaisen nimen, joka on yhdellä kirjallakin: Avoimen taivaan alla. Siltä minustakin tuntui, kun siellä lähistön tiellä olin ja sitä taivasta ihailin. Niiltä kohdin juuri kesän alussa kaaadettiin toiselta puolen tietä puita. Ja toiselta puolen oli kaadettu vuosia aiemmin. Vaikka metsän puiden kaadot ei aina miellytä, on siinä joskus sellainenkin hyvä puoli, että valo - ja se avoin taivas tulee näkyviin.

"Kultainen maljakko" tai "lampunkupu"...?

Tämä on hömppähomma. Minulla on pitkään ollut hinku, että pitäisi joku valo"taideteos"  tehdä. Siis sellainen, kun kertyy kaikenlaisia muoveja, jotka voisi näyttää kivalta valaistuna jollain valoketjulla, vaikkapa paristokäyttöisellä. Minulla on ollut aina välillä talteenotettuna jotain sellaiseen touhuun sopivaa. Mutta kun ei ole tullut tehtyä mitään, niin poishan ne on pistetty aina välillä. Eihän kierrätyskorikaan aina ei vedä... Meillä on siis kerätty kierrätykseen menevät muovit ja kartongit sitä varten keittiössä olevaan pyykkikoriin. Idea pyykkikorista oli pojalta saatu vinkki, johon en aikoinaan heti innostunut. Mutta sitten kun tuo korihomma lopulta otettiin käyttöön, on se ollut hyvä👍 Se ei vie kauheasti tilaa, se on kevyt siirrelläkin, se on ilmava, ja sinne mahtuu:)  Mutta nyt tämä yksi eilisen pikakokeilu, jonka ainekset kuuluisivat siis oikeasti tuon korin sisällöksi: kirkas, tyhjä sitruunateepurkki, ja sen ympärille teipattu tyhjenneen konvehtirasian kullanvärinen muovi; josta siis se nurja puoli päällä. Vähän aikaa tämä varmaan lojuu näkyvillä, mutta pian päätyy lajitovereidensa kanssa samaan lootaan:)

---

Mutta tästä pääsee halutessaan lukemaan tämän aamun toisen  juttuni, jossa on hieman joistakin vanhoista leluistani, mm.):

https://toisestatodellisuudesta.blogspot.com/2024/11/tarkoitettu-haviamaan-kayttamisen-kautta.html

Varmaan sai vähän aihetta eilisillan elokuvastakin...

...tämä vihkoon, ja sitten toiseen blogiini kirjoitettu teksti. Otin tämän nyt tähän kahtena kuvana, mutta jutun lopussa on myös linkki, jos joku haluaa sitä kautta lukea.

https://toisestatodellisuudesta.blogspot.com/2024/11/meidan-isa.html

Tein roskiin heitetyn tilalle...

Tämä on vähän niinkuin toisinto siitä, jonka taannoin tein.

Mitä sille toiselle tapahtui? No se oli varmaankin siinä satsissa joka lensi taannoin roskasäkkiin. Meni hermo, kun tavaroille ei ole oikein paikkoja ja niinpä päätin vähän vähentää... Kyllä minä jokaisen näppeihini ottamani katsoin, ja se tuokin aihe siinä muistaakseni oli. Mietin siinä näreissäni, että mihin minä tuotakin muka tarvin... kun on niitä parempiakin kuvia. No niin, mutta tuopa jäikin kaivelemaan, eli tämä tekijä sitä kaipaanaan🤔 Ja niinpä sitten tänään, kun oli muutenkin halu mielenvirkistykseksi piirustella, niin tein uuden samantyylisen. Enempi tykkäänkin tästä uudesta. 

Tuo väriyhdistelmä: violetti/keltainen, miellyttää minua näin syksyisenä väriyhdistelmänä. Ehkä huomenna etsin ylleni sen väristä vaatetusta myös.

Nyt olikin sitten näköjään "samanlaiset" kuvat kuukauden ensimmäisenä, ja viimeisenä, päivänä.

---

Ja nyt marraskuun 1. päivä: on yllä sitä lilaa ja keltaista kuten eilen mietiskelin...:)

Villasukat saa olla ihan eri väriä😊

Aamulla varhain, kun vielä oli pimeä...

Oli jokseenkin ankean tuntuista nousta ylös siihen pimeyteen, joka näin aamuisin vallitsee. Pimeä helposti puristaa esiin pelot ja ankeat ajatukset. Mutta aamun luettavissakin mainittiin pimeät aamut; kerrottiin kuinka Jeesus lähti ulos, rukoilemaan: 

"Varhain aamulla, kun vielä oli pimeä, Jeesus nousi ja lähti ulos. Hän meni paikkaan, jossa sai olla yksin, ja rukoili siellä." Markus 1:35  KR-92

Herää kysymys, että mitähän Jeesus rukoili? Sitä ei kerrota. Vaihtoehtoja voisi olla vaikka kaksi: joko se, että hän rukoili voimaa alkavaan päivään, tai sitten riemuitsi siinä hetkessään. Aamun jakeissa oli tällainenkin jae psalmeista, jollaista olisi voinut Jeesuskin käyttää. Siinä kun on oikeastaan kumpaakin: "Mutta minä... ylistän sinun uskollisuuttasi joka aamu, sillä sinä olet turvani, pakopaikka hädän päivänä." Psalmi 59:17 KR-92 

Toinenkin kohta muuten mainitsee Jeesuksen vetäytyneen rukoilemaan: "Mutta hän vetäytyi jälleen autiolle seudulle rukoilemaan." Luukas 5:16  KR-92

Jos ajattelen itseäni, varsinkin näin pimeinä syksyaamuina, niin itse tarvitsen rohkaisua ja voimaa ainakin alkavaan päivään. Ja sitä juuri etsin niistä aamun luettavistanikin. Vaikka Jumala on aina sama, niin omat tuntemukset ovat vaihtelevaiset. Pimeässä ei välttämättä ihminen koe samaa riemua, kuin olisi aamun auringossa. Pimeä tuo esiin helpommin pelkoja.

Mutta kerran Jeesus opetti ihmisten tunnoistakin, jolloin ei välttämättä olla mitenkään voimiensa tunnoissa, vaan kenties ihan toisinpäin. Jeesuksen sanat olivat - ja ovat, lohdullisia monille oman pienuutensa tunnoissa ja pimeässä oleville:

"Autuaita ovat hengessään köyhät, sillä heidän on taivasten valtakunta.

Autuaita ovat murheelliset: he saavat lohdutuksen.

Autuaita ovat kärsivälliset: he perivät maan.

Autuaita ne, joilla on vanhurskauden nälkä ja jano: heidät ravitaan.

Autuaita ne, jotka toisia armahtavat: heidät armahdetaan.

Autuaita puhdassydämiset: he saavat nähdä Jumalan.

Autuaita rauhantekijät: he saavat Jumalan lapsen nimen.

Autuaita ovat ne, joita vanhurskauden vuoksi vainotaan: heidän on taivasten valtakunta.

Autuaita olette te, kun teitä minun tähteni herjataan ja vainotaan ja kun teistä valheellisesti puhutaan kaikkea pahaa. Iloitkaa ja riemuitkaa, sillä palkka, jonka te kerran saatte, on suuri. Niinhän vainottiin profeettojakin, jotka elivät ennen teitä." Matteus 5:3-12  KR-92

Tuota edelsi se tieto, että Jeesus oli nähnyt kansanjoukot ja alkoi sitten opettaa heitä. Eräässä toisessakin kohdassa puhutaan siitä, kuinka Jeesus näki kansanjoukot: 

"Kun hän näki väkijoukot, hänet valtasi sääli, sillä ihmiset olivat näännyksissä ja heitteillä, kuin lammaslauma paimenta vailla." Matteus 9:36  KR-92

Heidän - (meidän) - paimenena Jeesus tahtoi - ja tahtoo, olla💞

---

Ja nyt ei ole enää pimeä. Päivä on valkenemassa. Jo näkyy aurinko taivaanrannassa metsän puiden välistä kaukana - mutta myös ihan lähellä, ihanasti valaisten jo lähistön puunrunkoa.

Alla linkki eilisaamun juttuun toisen blogini puolella: (rohkaisuksi sekin kirjoitettu...)

https://toisestatodellisuudesta.blogspot.com/2024/10/kantanonherran-mailla.html

 

Muisteluksi meni... moottorillisista "pyöristä"

33-vuotias Janita pitää ajotarvikeliikettä naisille - siis niille, jotka moottoripyörällä ajavat. No siinäpä taas juttu, joka sai minut muistelemaan, kun olisin itsekin halunnut moottoripyörän. Jutun Janita ei kuulemma saanut mopoa, vaikka olisi halunnut:

https://www.is.fi/menaiset/tyo-ja-raha/art-2000010703032.html

Itse olisin halunnut moottoripyörän, mutta en sitä  saanut, kun kotona vastustettiin. Ei tukenut isäkään sitä hinkua, vaikka oli itsellään ollut moottoripyörä; ja oli opettanut minut kyllä mopolla ajamaan ja hankkinut minulle myös sen ekan mopon. Toisen ostin itse, ihan uutena paikallisesta pyöräliikkeestä. Mutta se motskari... Ymmärrän kyllä nyt, että siinä oli vanhemmilla se  vaaran huomioiminen takana. Ja varmaan se silloin minulle ihan ääneenkin  sanottiin. Ja sitten oli se näkökanta, että kohtahan voisin auton ajokortin hankkia 18 täytettyäni. Niinkuin sitten teinkin. Sain ajokortin 10 päivää synttäreideni jälkeen. Ja isä oli tukena auton ostossa, vaikka hänellä itsellään ei koskaan ollut auton ajokorttia. Auton oli kyllä silti nuorena miehenä omistanut... Mutta mopo oli siis se hänen varsinainen kulkuneuvonsa jonka muistan;  kunnes siirtyi sitten ihan polkupyörään.

Alla kuvia ja juttuja joita on ollut aiemmin. Ekassa kuvassa isä ja minä v. 1970.

https://vaaranlaella.blogspot.com/2014/09/isa-ja-mopo.html

https://vaaranlaella.blogspot.com/2016/07/vanha-mopokuva.html

https://vaaranlaella.blogspot.com/2016/04/entinen-kotikunta-koskaan-et-muuttua-saa.html

Pienessä mökissä asumisesta...

Osui silmään netin uutisvirrasta alla olevan linkin jutun alku. Siinä oli siitä, että oli etsitty Sastamalan pienintä taloa, ja yksi ehdokas pieneksi taloksi oli 30 neliöinen. Siinä asuu nyt  55-vuotias, juuri naimisiin mennyt rouva. Hän mietti nyt, että miten saada miehensäkin tavaroita sinne sopimaan. Harmi etten nähnyt juttua kokonaan; mutta se siinä oli, että keinutuoli oli ainakin saatava sinne sovitettua vielä: 

https://www.tyrvaansanomat.fi/elamanmeno/art-2000010779003.html

Tuon jutun alkusanat sai minut miettimään taas omaa lapsuuteni asumista 50 vuotta sitten... Ai kamala, miten kauan siitäkin jo on! Mutta se keltainen mökki, jota tässä nyt ajattelen, (muitakin ahtaita asuntoja meillä oli aikojen saatossa), se keltainen oli 17 neliön mökki. Se tuntuu näin nykyaikana aivan uskomattomalle, että me, neljän hengen perhe, siinä asuttiin. Mutta kun mietin mitä huoneissa oli, niin tajuaa paremmin asunnon pienuuden. Minä ja siskoni nukuttiin esim. vierekkäin vanhassa päästävedettävässä.

Varmaankin sitten, kun tien toiselta puolen vapautui isompi mökki, punainen; on se varmaan ollut hienoa, kun saimme siskon kanssa kumpikin omat hetekat! Ja isä ja äiti nukkui sitten siellä keittiön puolella. Keltaisessa mökissähän olimme nukkuneet kaikki samassa kamarissa. Ylläolevassa kuvassa mukana molemmat mökit. Alla linkki juttuun, jossa tuo piirrokseni myös esiintyy:

https://vaaranlaella.blogspot.com/2021/12/mokki-ja-minikoti-linjalla-mennaan-viela.html

---

Nyt, jos ajatellaan tätä nykyaikaa, niin ihmisillä, (meilläkin täällä), on tavaraa ihan erilailla kuin menneinä vuosikymmeninä. Joten pieni koti voi nykyään olla pieni koti, ihan eri neliöillä väkimäärään nähden, kuin ennen. Mutta monenlaisia kotejahan on nykyäänkin. Ja kaikilla ei ole minkäänlaista, syystä tai toisesta johtuen. Ollapa silloin edes joku lämmin olinpaikka, nyt kun talvikin taas tulee!

Pihasta alas roskikselle, ja takaisin -kierros

Ei mitään ihmeellistä, pieniä juttuja - ja silti jotenkin kiehtovia. Pääsevätkin esiin näin syksyllä🍂

---

Ja eilen otettuna, n. parikymmentä minuuttia ennen klo 16,  "kesäillan" viimeiset auringon säteet. Sillä nythän on sitten tänään  talviaika, ja tuohon kellonaikaan vähemmän valoa, eli ei aurinkoa enää siihen kellonaikaan.

Toivottavasti sitä aurinkoa saataisiin nähdä taas pian! Tänään ei ole näyttäytynyt.

Aamun mietteitä

Niitä kirjoitin ihan omista tunnoistani ensin vihkoon, ja sitten toiseen blogiini:

https://toisestatodellisuudesta.blogspot.com/2024/10/kun-on-turvaton-tunne-on-jumala-silti.html

Kuvat eiliseltä kävelyllä. Kyllä ne ajatukset karhuistakin on vaikuttanut paljon kävelyihin. Toinen on tämä syksy ja kylmät.  Eilen en olisi lähtenyt ulos ollenkaan,  mutta kun tuli muuta asiaa, niin paluumatkalla päätin jäädä auton kyydistä kävelemään, kun oli ulkovaatetus valmiiksi yllä. Kuvat napsin kävellessäni. Sitä kävelyä kuitenkin kaipaisin. Se hoitaisi kroppaa ja mieltä myös. Aika paljon sitten lauleskelen kävellessä, että olisi jotain mölyä karhujen kuulla. Nyt kun sitten kelloja siirretään talviaikaan, niin pimeäkin tulee tuntia aiemmin taas. Inhoan tätä lisääntyvää pimeyden aikaa. Iltaisin ikkunoista näkyy pelkkää mustaa.

Heissan taas täältä:)

Kulunut viikko on tuntunut enemmän syyslomaviikolta, kuin sitä edeltänyt oikea syyslomaviikko☀️ Oikealla lomaviikolla olimme silloinkin kotona kyllä, mutta se viikko meni ihan hiljaiselossa ja iltaisin elokuvia katsellen. Nyt sitten oli tyttären perhe meillä käymässä, ja saimme olla itsekukin skarppina valmiudessa katsomaan mitä yksivuotias kulloinkin puuhailee. Sitä kerkiämistä oli hauska seurata, mutta kun kaikki ei huushollissa ole enää pienen ihmisen mukaan järjestetty, oli sitä erinäisiin paikkoihin kerkiämistä hiukan hillittäväkin😄

Tämä oli ihana!

Kun tänä aamuna tänne jo jonkin verran valoiseenkin keittiöön hiippailin, aamulukemisiani esiin ottaessa tuosta selkäni takana olevan vanhan, kuviollisen arkun päältä; mielessäni tuumin, että en otakaan nyt kirjoitusvihkoa... Tuskin siihen mitään kirjoitan. No, en kirjoittanutkaan. Ainakaan vielä. Mutta viimeinen luettavani kuitenkin sykähdytti mieltäni niin, ja päätin kirjoittaa sen tänne:

"Mies, joka oli ollut sokea, kutsuttiin nyt uudestaan kuultavaksi. Fariseukset sanoivat hänelle: "Anna kunnia Jumalalle! Me tiedämme, että se mies on syntinen." Mies vastasi: "Onko hän syntinen, sitä en tiedä. Mutta sen tiedän, että minä, joka olin sokea, nyt näen." He kyselivät: "Mitä hän sinulle teki? Millä tavoin hän avasi silmäsi?" Mies vastasi: "Johan minä sen teille sanoin, te vain ette kuunnelleet. Miksi te taas tahdotte sen kuulla? Tekeekö teidänkin mieli hänen opetuslapsikseen?" He vastasivat hänelle pilkallisesti: "Sinä hänen opetuslapsensa olet, me olemme Mooseksen opetuslapsia. Me tiedämme, että Jumala puhui Moosekselle, mutta mistä tuo mies on peräisin, sitä emme tiedä." "Merkillistä", mies vastasi, "että te ette tiedä, mistä hän on - ja kuitenkin hän on antanut minulle näköni. Kaikkihan me tiedämme, että Jumala ei kuuntele syntisiä, mutta sellaista hän kuulee, joka kunnioittaa häntä ja elää hänen tahtonsa mukaisesti. Ikipäivänä ei ole kuultu, että joku olisi avannut sokeana syntyneen silmät. Jos hän ei olisi Jumalan mies, hän ei olisi pystynyt sellaiseen." Silloin fariseukset sanoivat: "Sinä ole syntymästäsi syntinen, syntiä täynnä koko mies - ja sinä rupeat opettamaan meitä!" He ajoivat miehen ulos. Jeesus sai kuulla, että mies oli ajettu ulos, ja tavatessaan tämän hän kysyi: "Uskotko Ihmisen Poikaan?" "Herra, kuka hän on?" mies kysyi. "Sano, jotta voisin uskoa." Jeesus sanoi: "Sinä olet nähnyt hänet. Hän on tässä ja puhuu kanssasi." "Minä uskon, Herra", mies sanoi ja lankesi maahan hänen eteensä."  Evankeliumi Johanneksen mukaan 9:24-38 KR-92

Se sovintotarjous

Tämän aamun teksti toisessa blogissani:

https://toisestatodellisuudesta.blogspot.com/2024/10/jeesus-tuli-tayttamaan-sen-lain-kun.html 

Katseluvinkki elokuvaan 80-luvun kyläelämästä. Ja lukuvinkki juttuun 2020-luvun oikeasta kylästä

Tuonne Elonet-sivustolle on taltioitu vanhoja suomalaisia elokuvia ja sarjoja, joita aikoinaan on tv:stä saatu katsella. Myös vanhoja mainosfilmejä  voi siellä katsella. Katselu ei maksa mitään ja niiden katselu ei myöskään vaadi mitään kirjautumisia. Siellä on katsottavissa myös 80-luvun kyläelämää kuvaava Akaton mies. 80-luvulla kylissä oli vielä esim.  kaupat jutustelupaikkoina, ja olipa kylissä jopa pankitkin, ym. 

Alla oleva linkki vie kohtaan, josta pääsee katsomaan Akatonta miestä neliosaisena sarjana:

https://elonetplus.fi/serie/categories/238613409/238626296

Tässä sitten yrittäjät.fi -sivustolla ollut juttu yhdestä nykyään vielä toimivasta kyläkaupasta. Kyläkaupat alkaa jo olla aika harvinaisia nekin. Jutussa mainitaan juuri sekin, että ennen kyläkaupat oli niitä jutustelupaikkoja, joissa saattoi  penkeillä nähdä väkeä juttusilla:

https://www.yrittajat.fi/uutiset/satakuntalainen-lahteenmaen-kylakauppa-sinnittelee-mutta-ei-enaa-kauan-yrittaja-pelkaa-ikaihmisten-puolesta-voi-olla-ainoa-kontaktipaikka/ 

Ja nythän ollaan jo siinä pisteessä, että kirkonkylistä häviää terveyskeskukset. Eikä pienet kaupungitkaan  välttämättä saa pitää omiaan. Mietitään, että missä vanhukset hoidetaan; jossain kaukana kotipaikoiltaanko? Tässä viime vuosina on ollut vähän niin, että pienemmät kaupungit on olleet kuin kirkonkylät ennen; siis palveluiltaan. Mutta nyt, löytyykö pikkukaupungista enää edes huoltoasemaa - eipä  välttämättä!

Kun palvelut häviää, alkavat ihmiset hakeutua mahdollisuuksiensa mukaan niiden ääreen. Mitähän maan hallinto asiasta ajattelee? Ovatko sitä mieltä, että hyvä kun saadaan sullottua väki tiiviisti infran ääreen? Mutta kuka sitten kohta hoitelee maaseudun tiet ja pellot, ruoan pöytään? Vai ulkomailtako se aiotaan tuoda?

Ja täälläkö ollaan sitten tyytyväisiä, kun on saatu lehmät pelloilta piereksimästä ja siat  haisemasta? Ja kaikki ipanat päiväkot... eikun siis "varhaiskasvatukseen"?  Ja kaikki ne omia lapsiaan ja kotiaan  hoitaneet äidit, ne ainakin "töihin" - tai kortistoon ainakin? Niin sittenkö on oma maa mallillaan ja maailmakin parempi? Kun lapsetkin halutaan repiä kotoa systeemin osasiksi jo ihan pieninä, mieluummin, kuin että  annettaisiin äitien/isien kotona hoitaa, ja sitä vaihtoehtoa tukea.  Trafiikki senkun lisääntyy.  "Ihmettelen kauhiasti". 

Varmaan montaakin asiaa. Viäl ois mielipidettä vaik petoasioist... Mut annan olla nyt täs nää.

En tarkota, et enne ois kaikk paremmi ollu. Mut jotku varmaa. Et niitäki aikoja ja tapoi vois joskus vähä arvostaa. Ei kaikk hyvä ja viisaus nykyisyyres kummiskaa vaa ole.

Kuva v. 2019. Nähdystä hetkestä eräässä täkäläisessä kylässä silloin; navetasta oli justiinsa elikot tulossa ulos:)

Eilinen kuva