Kuoleman vallasta... Elämän valtakuntaan!

Eilen maailma juhli paljon kuolemaa, tehden siitä jopa hupia. Mutta me julistamme - ja juhlistamme - Elämää, emme kuolemaa - paitsi siinä merkityksessä, että: "Kuolema on nielty, voitto saatu." Jeesus kukisti kuoleman omalla kuolemallaan kaikkien puolesta!

"Mutta kun tämä katoavainen pukeutuu katoamattomuuteen ja tämä kuolevainen pukeutuu kuolemattomuuteen, silloin toteutuu se sana, joka on kirjoitettu: "Kuolema on nielty ja voitto saatu." 1. Kor. 15:54 (v. -38 käännös)

Ennenvanhaan eilisen päivän nimenä oli pyhäinmiesten päivä. Tahdottiin alun alkaen muistella uskossa kuolleita rakkaita ja uskon sankareita. Siinä ei ole mitään pahaa, jos heitä muisteltiin ja jos muistellaan ylipäätään tästä ajasta poistuneita rakkaita. Mutta nyt, ja on sitä ollut tietysti ennenkin, on tuosta muistopäiväksi tarkoitetusta oikein roihahtanut eräänlainen pimeyden ihannoinnin päivä. Kaikki eivät sitä tietenkään niin ajattele, vaan ottavat päivän hupina. 

Mutta minusta on järkyttävää, että sitä "hupia" saa tarjoilla myös jopa päiväkodeissa! Jännä että sitä  saa vapaasti juhlia, mutta annas olla, kun joku sana Jumalasta tai Jeesuksesta sanottaisiin, tai rukoiltaisiin joku rukous, tai hengellinen laulu tai virsi olisi ohjelmassa, niin sepä onkin sitten kauhistus. Miksi, kysyn minä. Mikä siinä on niin vaarallista? Mutta kuolema huviaiheena tuntuu olevan ihan ok, että sitä "juhlapäivää" sopii sitten viettää ja sitä teemaa alkaa viljellä ja opettaa ihan pikkupilteillekin, kevyemmin aloittaen toki - mutta kohti tiettyä suuntaa kuitenkin. 

Eikö voisi pimeän vuodenajankin alkuun olla joku valon juhla!

JEESUS ON KUOLEMAN VOITTAJA!

Ja sen voittonsa Hän hankki meitä varten. Sillä maksoi syntiemme velat, jokaisen puolesta. Siihen armon lahjatakkiin saisi jokainen halukas pukeutua....

---

https://toisestatodellisuudesta.blogspot.com/2026/11/jeesus-maailman-valo.html?m=1

Kohtaaminen - Ja aivan valtava röhkijälaumakin siellä!

"Ja he tulivat toiselle puolelle järveä gerasalaisten alueelle. Ja kohta kun hän lähti venheestä, tuli häntä vastaan haudoista mies, joka oli saastaisen hengen vallassa.  Hän asusti haudoissa, eikä kukaan enää voinut häntä kahleillakaan sitoa; sillä hän oli monta kertaa ollut sidottuna jalkanuoriin ja kahleisiin, mutta oli särkenyt kahleet ja katkonut jalkanuorat, eikä kukaan kyennyt häntä hillitsemään. Ja hän oleskeli aina, yötä ja päivää, haudoissa ja vuorilla, huutaen ja runnellen itseään kivillä.

Ja kun hän kaukaa näki Jeesuksen, juoksi hän

 ja kumartui maahan hänen eteensä ja huutaen suurella äänellä sanoi: 

"Mitä sinulla on minun kanssani tekemistä, 

Jeesus, Jumalan, Korkeimman, Poika? 

Minä vannotan sinua Jumalan kautta,älä vaivaa minua."

Sillä hän oli sanomaisillaan sille: "Lähde ulos miehestä, sinä saastainen henki." 

Ja Jeesus kysyi siltä: "Mikä on nimesi?"

Niin se sanoi hänelle: "Legio on minun nimeni, sillä meitä on monta."

Ja se pyysi pyytämällä häntä, ettei hän lähettäisi niitä pois siitä seudusta. Niin siellä oli lähellä vuorta suuri sikalauma laitumella.  Ja ne pyysivät häntä sanoen: "Lähetä meidät sikoihin, että menisimme niihin." Ja hän antoi niille luvan. Niin saastaset henget lähtivät miehestä ja menivät sikoihin. Silloin lauma, noin kaksituhatta sikaa, syöksyi jyrkännettä alas järveen; ja ne hukkuivat järveen. Ja niiden paimentajat pakenivat ja kertoivat siitä kaupungissa ja maataloissa. 

Ja kansa lähti katsomaan, mitä oli tapahtunut. Ja he tulivat Jeesuksen luo ja näkivät riivatun, jossa legio oli ollut, istuvan puettuna ja täydessä ymmärryksessään; ja he peljästyivät. Näille kertoivat näkijät, mitä oli tapahtunut riivatulle ja kuinka sikojen oli käynyt. Ja he alkoivat pyytää häntä poistumaan heidän alueeltaan. Ja hänen astuessaan venheeseen se riivattuna ollut pyysi häneltä saada olla hänen kanssaan. Mutta hän ei sitä sallinut, vaan sanoi hänelle: "Mene kotiisi omaistesi luo ja kerro heille, kuinka  suuria tekoja Herra on sinulle tehnyt ja kuinka hän on sinua armahtanut." Niin hän lähti ja rupesi Dekapolin alueella julistamaan, kuinka suuria tekoja Jeesus oli hänelle tehnyt; ja kaikki ihmettelivät."  Mark. 5:1-20

---

Olipas jännä juttu - tuo tapaus varsinkin. Mutta sekin, että tänä aamuna päädyin vahingossa lukemaan tuota kohtaa Markuksen evankeliumista. Sitten vähän myöhemmin huomasin, että olisi ollutkin se Päivän Tunnussanan ehdottama kohta Matteuksen kirjoittamaa asia. Mutta kun nyt tätä Markuksen kirjoittamaa luin, muistin tuon kuvituksen, jonka olin joskus tähän tapaukseen liittyen tehnyt. Rupesin etsimään sitä kuvaa. Täällähän se oli; mutta mitä ihmettä: juttu näkyi olevan julkaisematon luonnos v. 2020. Etsin kylläkin julkaistua juttua... No voihan se olla vaikka toisen blogini puolella sitten sekin. Tai jos blogi ei näytä kaikkia vanhempia juttuja niin herkästi. Miten lie. Mutta samapa tuo nyt sitten. Siinäpä on valmiina juttu nyt. Oli halu tästä kirjoittaakin. Tosin olisin nyt käyttänyt uudempaa käännöstä v. - 92 nyt kirjoittaessa, mutta nyt saa olla tuo v. -38 käännös.  Mutta on siellä ollut aika sikojen röhkinä! Kuvitelkaa: 2000 sikaa! Nyt ei ollut sentään villisioista kyse... Roomalaistenko tarpeisiin niitä paimennettiin? 

"Sanan paikka | Miten tulla uskoon?" - juttuvinkki. Ja pieni piirustus.

Sanan paikka | Miten tulla uskoon? https://www.kmvlehti.fi/elamanmeno/art-2000012342366.html

---

Pöydällä olleet kukat antoivat aiheen, kun oli mallia ihan silmien edessä. Piirros on tulitikkuaskin kokoa. Joku talteen otettu ja pieneksi leikattu kartongin pala taas piirustuspaperina. Yhdenlaista kierrätystä sekin. Vesivärikynistä kuvaan tuli värit. Ääriviivat piirustuksessa kiemurtelevat ja tuli mieleen kiiltokuva.

---

Sanan paikka | Miten tulla uskoon? https://www.kmvlehti.fi/elamanmeno/art-2000012342366.html

Toivottavasti linkistä näkee tuon jutun sitä haluavat!  Itse osuin lukemaan eilen tai toissapäivänä tuon. Ja jonkun kerran kun olen  myöhemmin kokeillut katsoa sitä,  välillä olen nähnyt ja välillä taas se uusi evästekäytäntöilmoitus on tullut näköesteeksi.

Onnea kokeiluun❤️

Saulista Benjaminiin, Benjaminista elokuvaan: "Entebbe"

Omat pähkäilyni tänä aamuna otsikon järjestyksessä, mutta aloitan nyt ensin vastakkaisesta päästä. Netin elokuvatarjonnasta löytyy lentokonekaappauksesta kertova elokuva: Entebbe. Myös nimellä: Seitsemän päivää Entebbessä. Katsoimme sen itse taannoin. Se löytyy mm. Viaplaystä. En ollut aikonut elokuvasta kirjoitella, vaikka ihan jännä olikin. Mutta siihen liittyi yksi tieto,  joka liittyi aamun mietteisiini. 

Oli kyse alkuun minulla nimistä Saul ja benjaminilaiset. Ehkä sinä muistat, että apostoli Paavali oli alkujaan nimeltään Saul. Tässä joku aamu sitten jotakin jaetta lukiessani pälkähti päähäni, että apostoli onkin ehkä saanut aikoinaan alkuperäiseksi nimekseen kuninkaan nimen! Saul oli Israelin ensimmäinen kuningas. 

"Kun he sitten pyysivät itselleen kuningasta, Jumala antoi heille Saulin, Kisin pojan, Benjaminin heimosta. Ja Saul sai hallita neljäkymmentä vuotta." Apt. 13:21 KR92

Kuningas Saulin muuten kerrotaan olleen "... päätänsä pitempi kaikkia muita." 1. Sam. 9:2 KR92

---

Mutta mitä sanookaan Paavali itsestään; omasta suvustaan, Roomalaiskirjeessä: "Kysyn siis: ei kai Jumala ole hylännyt omaa kansaansa? Ei toki!. Olenhan minäkin israelilainen, Abrahamin jälkeläinen, Benjaminin heimoa." Room. 11:1 KR92

Ja toisenkin kerran mainitsee sukunsa: "Minut on kahdeksantena päivänä ympärileikattu, olen syntyperäinen israelilainen, Benjaminin heimoa, hebrealainen hebrealaisista vanhemmista. Lain noudattajana fariseus," Fil. 3:5 KR92

Tulee vaan mieleen, voisi kuvitella, että benjaminilaiset vanhemmat olisivat voineet antaa lapselleen nimen heimostaan olleen kuninkaan mukaan. Kenties jotain suurta toivoen. Nimi Saul jopa merkitsee: "pyydettyä", "toivottua", "rukoiltua", tai "lainattua". Huomiotavaa myös tämä:  aikoinaan israelilaiset toivoivat sitä kuningasta itselleen ja Jumala antoi - sen Saulin sitten! Saul oli heidän ensimmäinen kuninkaansa, Jumalan antama! Uskoon tultuaan Paavali ei kuitenkaan halunnut käyttää enää sitä Saul -nimeä. Otti nimekseen Paavalin, joka nimi puolestaan merkitsee: "pientä" tai "nöyrää". 

Sittenpä siirrymme mainitsemaani elokuvaakin  kohti. Israelin pääministerin nimi kun on Benjamin, ja Netanjahu sukunimensä. Hänen veljensä kuoli siinä lentokonekaappauksen yhteydessä, (josta elokuva kertoo) - kun oli siinä panttivankeja pelastamaan tulleessa ryhmässä mukana. Mieleeni tuli sen tiedon jälkeen, että mitenhän silläkin tapauksella on ollut vaikutusta pääministeri Netanjahuun... Netanjahu ei muuten ole se ihan alkuperäinen sukunimi. Eikä heidän sukunsa ainakaan tiedetä olevan benjaminilaisia.  

(klikkaa isommaksi tuo)

Ja tässä vielä nyt se elokuva lentokonekaappauksesta. Siitä löytyy elokuvan nimellä paljonkin netistä kohteita vilkaistavaksi:

https://viaplay.fi/leffat/7-days-in-entebbe-2018

---

Vielä lisäyksenä tähän juttuun, 26.10.2026: Tänään  Ylellä ollut juttu Benjamin Netanjahusta. Jutussa mainitaan myös elokuva lentokonekaappauksesta ja siinä kuollut veljensä: https://yle.fi/a/74-20251514

Kun autossa odotellessa alkoi laulu mielessä soida

Sen mielessäni soimaan alkaneen laulun ehdin sitten justiinsa kännykällä kuunnnellakin autossa eilen toisia odottaessani. Siitä laulusta lisää jutun lopussa.

Mutta ei juttu siihen kuunteluun päättynyt. Kotona halusin nähdä ihan kirjasta vielä ne laulun sanat, joita en ulkoa muista, vaikka tuttu laulu onkin. No kotona sitten: minulla sattuu olemaan kahdelta eri vuosikymmeneltä Hengelliset laulukirjat. Samanlaiset näkyivät olevan sanat 70- ja 90-luvun kirjoissa.

Mutta sitten silmäni osuivat seuraavaan, minulle tuntemattomaan lauluun nro 112, jonka alkusanat olivat: "Hän ylösnousi. Oi, riemua!"  Näyttipä muuten olevankin oikein mainiot sanat siitä tilanteesta, kun Jeesus nousi kuolleista. Mutta sitten minulla seurasi ihmetys: Sen laulun tekijöiksi mainittiin eri aikakauden kirjoissa ihan eri nimet!  Vanhemman kirjan mukaan ne olivat: Hjalmar Braxen ja Oskar J. Hultkrantz. Mutta uudempi kirja antoi vain yhden nimen: Pietari Kurvinen ja toinen tekijä tuntematon. 

Halusin ottaa selvää, kuinkas tämä nyt näin on, kumpi on oikein. No netistä tieto tuli, että Pietari Kurvinen se oikea on. Ja selitys sekaannukselle on luettavissa tuolta alhaalta, vastauksesta jonka puhelimen tekoäly minulle etsi. Mutta sitä ennen vielä tämä: Pietari Kurvisen  myötä tultiinkin sitten niinkuin Pohjois-Karjalaan, sillä Ilomantsista hän oli syntyisin. Mutta Ambomaalla sitten myöhemmin oli lähetystyössä. Aapeli Saarisalo on hänestä kirjankin kirjoittanut.

Tässä se selitys laulun 112 tekijöiden nimiin:

Tuosta voi linkeistä kuunnella molemmat laulut:

Laulu 112 - Hän ylösnousi. Oi riemua: 

https://www.hengellinenlaulukirja.com/?p=660

Ja tässä sitten kuunneltavaksi se alussa mainitsemani, mielessä eilen kaupungilla soimaan alkanut laulu nro 111: "Jeesuksen voitosta kerro, syömmeeni että se soi..."  Se soiskenteli päässäni vielä kotonakin - ihana laulu!

Tuosta voi kuunnella sen laulun 111:

https://www.hengellinenlaulukirja.com/?p=657

Laulun tiedot:

• Alkuperäinen teos: Tell Me the Story of Jesus (1880) Hymnary.org

• Sävellys: John R. Sweney (1837–1899) – Vapaa tekijänoikeuksista (Public Domain)

• Alkuperäisteksti: Fanny Crosby (1820–1915) – Vapaa tekijänoikeuksista (Public Domain)

• Suomennos: Perinteinen laulukirjaversio (Hengellinen laulukirja, laulu 111). Käännöksen tekijänoikeussuoja on rauennut.

---

Vanhoja lauluja kummatkin. Tekijät varmasti iloitsisivat laulujensa säilymisestä tänne asti. Ja siitä, miten ne yhä tuovat jotain sitä hyvää, mitä he ovat aikoinaan lauluihinsa kirjoittaneet, ja säveltäjät säveltäneet. Ja käännöstyön tekijät ovat saaneet kokea osansa laulunteossa mukana olosta  omalla tavallaan.

Lieksan kaupungista ja sen maaseudulta - Ja pari pihapiirrosta

Anna-lehden sivusto: "Satu vartioi itärajaa Lieksan korvessa."

 https://anna.fi/ihmiset/satu-vartioi-itarajaa-lieksan-korvessa

---

Toisen blogini tämänpäiväinen: "Eräässä kaupungissa...":

https://toisestatodellisuudesta.blogspot.com/2026/10/eraassa-kaupungissa.html?m=1

 ---

Ja tässä muutaman päivän takaiset pihapiirrokset. Toisessa auton katto ja ikkunat, sekä osa varaston kattoa oli jo aamulla jäässä.

Nyt on taas piirustus ollut enemmän arjessa mukana. Mielellään ottanut heti värikynät esiin, jos joku mielenkiintoinen näkymä on tullut tarjolle silmien eteen. On se sitten hiipuvan auringon valoa tai jotain muuta. Auringon valon aiheuttamien piirroshetkien kanssa saa olla nopea, jos meinaa jotenkin silmien edessä olevasta mallista yrittää piirtää. Ne hetket menee niin nopeaan ohi. Muuten joutuu vaan muistelemaan, että miltä se äsken näyttikään.

Miten minä olen tullut uskoon?

Minulta kysyttiin taannoin, että kertoisinko seurakuntamme tilaisuudessa, miten minä tulin uskoon. Lupauduin sitten, vaikka en ole vähääkään mikään puhujatyyppi. Kirjoitin paperille sanottavani. Tästä saatte tekin luettavaksenne sen:

Lapsuuskodissani oli uskovainen äiti, ja isä ei. Äiti rukoili, isä joi. Näin yksinkertaistettuna. Jos äiti ei olisi ollut se tasapainottava tekijä kotona ja se, joka ohjasi parempaan päin - eli taivaallisiin, olisin varmasti ruvennut juomaan itsekin. Joko elämän ankeuteen, tai sitten johonkin iloon.

Mutta: Onneksi se oli juuri äidin esimerkki, joka tarttui. Äidin vaikutuksesta päädyimme käymään pyhäkouluissa ja kerhossa sekä lastenleireillä, jossa nämä hengelliset asiat olivat esillä. Kuljimme hänen mukanaan hyvin ahkeraan myös hengellisissä tilaisuuksissa (kokouksissa). Tuosta sanasta "kokous" pieni selitys. Äiti ja isä olivat luterilaisista kodeista. Sitten joskus joku oli kutsunut isää "kokoukseen" ja hän oli siellä ollutkin. Koulussa eräs helluntaikodista ollut tyttö sitten kertoi minulle, että isäni oli ollut "kokouksessa". En tiennyt millaisesta jutusta oli kyse. Mieleeni tuli joku kunnankokous. Isän myötä äitikin lähti joskus kokoukseen. Hän tuli uskoon ja kävi kasteella. Me lapset, minä ja minua nuorempi siskoni jäimme isän myötä kirkon jäseniksi. Isälle jäivät nämä hengelliset asiat kyllä tärkeiksi, mutta hän jäi kiinni siihen pulloon - oikeastaan koko elämäkseen. Silti, ollessani lapsi, hän luetti minulla Raamattua ääneen itselleen. Kyseinen kohta oli Joh. 14:1: "Minun isäni kodissa on monta asuinsijaa..." ja siitä eteenpäin. Uskon, että uskon liekki lepatti hänen sisällään, vaikka ulkonainen elämä oli vähän muuta. Jumala sen tietää, kuinka asiat olivat.

Lapsuuteeni kuului siis helluntaisrk:n toiminta ja nuorena, kai rippikoulun myötä, olin enemmän kirkon piirissä. Ja jossain vaiheessa nämä nämä hengelliset asiat olivat aikalailla taka-alalla, mutta eivät täysin poistuneet sydämestäni kuitenkaan. Usko elpyi - tai alkoi - versoa lapsuuteni siemenistä jossain vaiheessa. En osaa mitään tarkkaa päivää nimetä siihen. Lastenleirillä oli eräs tuttu pyhäkoulutäti kyllä  rukoillut puolestani, ja jälkeenpäin sain aikuisilta kuulla, että olin "tullut uskoon". En ollut itse ymmärtänyt asiaa siinä tilanteessa, enkä osannut pitää sitä oikein uskoontulemisena sen takia. Minulle olikin sitten aikuisena pitkään ongelma se, etten osannut mitään tarkkaa päivää nimetä sille asialle.  Kirja Siperian kierros (Juho Punkan elämästä) antoi minulle sitten esimerkin, että niinkin voi olla. Juho Punkka oli saanut sen ikäänkuin jo "äidinmaidossa". Myöhemmin olen myös merkannut vanhaan Raamattuuni jonkin päivän, jolloin tietoisesti Jumalaan sitouduin, kun olin jostain sellaisenkin ohjeen lukenut sellaiseen ongelmaan mikä minulla oli. Tosin Jumala kyllä tietää meidän hetkemme, vaikka emme itse sitä niin osaisi nimetä.

Isän vaikutuksesta vielä: Vaikka hän olikin sellainen, kuin oli; jos hän ei olisi ensin tullut kutsutuksi "kokoukseen" jo silloin, yli 50 v. sitten, ja mennyt sinne, ei äitikään ehkä olisi tullut uskoon - ainakaan silloin. Eikä kenties myöhemmin minä ja siskoni. Uskoontulo on aina jonkinlainen ketjureaktio. Siihen voi vaikuttaa erilaiset seikat, vaikkapa se juopotteleva isä, joka suostuu lähtemään kokoukseen; perhe tulee uskoon, vaikka isä itse kipuilee koko elämänsä.

Kasteelle menosta: En ollut isälle kertonut sitä kasteelle menemistä. Äidin kanssa yhdessä ajettiin Poriin. (Hyvä ettei matkalla törmätty hirveen, joka juoksi tien yli.) Kun isälle kotona sitten selvisi se kasteella käyntini, hän ei pitänyt siitä. Sen takia sitä ei etukäteen kerrottukaan. Hän oli vihainen ja oli sitä mieltä, että meillä ei kotona ollut ketään muita viisaita, kuin siskoni:) Eipä isä laskenut itseäänkään viisaiden joukkoon siinä:)

---

Tänään se sitten oli. Tilaisuuden jälkeen oli vielä kahvit, mikä olikin kiva yllätys. Siellä saatiin sitten jutellakin vähän aikaa toisten kanssa:)

Kaikille kansoille! Ja sotilaan virsikirjasta.

"Tarkoitan tätä: Kristus on tullut

palvelemaan juutalaisia. Hän on

tullut vahvistamaan isille annetut

lupaukset osoittaakseen, että

Jumala pysyy sanassaan.

Hän on tullut myös,

jotta muut kansat

saisivat ylistää Jumalaa

hänen laupeudestaaan,

niin kuin on kirjoitettu:

-Siksi ylistän sinua

kansojen keskellä,

laulan kiitosta sinun nimellesi.

Ja edelleen: - Riemuitkaa kansat,

yhdessä hänen kansansa kanssa.

Ja vielä: - Kiittäkää Herraa, 

kaikki kansat! Ylistäkää häntä,

kansakunnat!

Jesaja taas sanoo:

Iisain juuresta nousee verso,

joka kohoaa kansojen hallitsijaksi.

Häneen kansat panevat toivonsa."

Room. 15:8-12 KR92

HÄN ON JEESUS - KAIKILLE KANSOILLE.

Niin on tarkoitettu.

---

Aamun kirjoittelujen jälkeen, kun olin tarvinnut  jotain rohkaisevaa, alkoi soida mielessäni vanha laulu, virsi; kun näin ikkunasta katsoessani pienen linnun lennähtävän männyn kylkeen. Laulu on: Pikkulintu riemuissaan. Tuosta näkee sanat (uudistetut). 

https://www.sley.fi/sk304/

Lapsuudesta tuttu tuo laulu ja sen sävel. Halusin vielä etsiä ne vanhemmat sanat. Ne löytyi yli 80 vuotta sitten käytössä olleesta virsikirjasta, jossa on "Virsikirja sekä Hengellisiä lauluja ja Virsiä". Virsikirja oli uusi v. 1940, silloin ilmestynyt. Kyseinen kirja on ollut mieheni sedän, nuoren miehen; joka kuoli v. -44, kohta jo loppuneen sodan jälkeen miinoja raivatessaan. Hänen virsikirjansa alkulehdillä on käsin kirjoitettuna: "Mun anna muistaa alati, ompi lyhyt ikäni ja kuitenkin niin kallis." Ja niinhän se olikin. Kyseinen virsikirja on lyhyenä käyttöaikanaan ollut todellakin käytössä, useita merkintöjä lauluista, ja merkattu joitakin tärkeiksi koettuja Raamatun kohtia; kuten Joh. 14:1:

 

"Älköön teidän sydämenne olko murheellinen. Uskokaa Jumalaan, uskokaa minuun." Joh.14:1 

Tuota samaa ja siitä eteenkinpäin, oma isäni luetti minulla itselleen ääneen ollessani lapsi, kun hän kaipasi jotain. Siitä on hieman yli 50 vuotta. Virsikirjaan merkattuna yli 80 vuotta. Raamattuun merkattuna 2000 vuotta... Ajaton sanoma, voimassa yhä!

---

Toisen blogini tämänaamuinen:

https://toisestatodellisuudesta.blogspot.com/2026/10/toivoksi-lohduksi-kestavyydeksi.html?m=1

Jeesuksen tykö saa tulla!

 "Tulkaa minun luokseni, kaikki te työn ja kuormien uuvuttamat. Minä annan teille levon." Matt. 11:28 KR92

"Ottakaa minun ikeeni harteillenne ja katsokaa minua: minä olen sydämeltäni lempeä ja nöyrä. Näin teidän sielunne löytää levon. Matt. 11:29 KR92

"Hän  (Jeesus) katsoi ihmisiin, joita siellä istui hänen ympärillään, ja sanoi: "Tässä ovat minun äitini ja veljeni." Mark. 3:34 KR92

---

Siinä oli Jeesuksen ympärillä varmaan monenlaista väkeä, jotka tunsivat itsensä vajavaiseksi Jumalan läheisyyteen. Siinä he kuitenkin nyt Jumalan edessä janoisina olivat, ja heitä juotettiin Jumalan rakkaudella... ❤️ 

Jeesus perheväekseen heitä kutsui. Koskee meitäkin...☺️

Lieksan uusi silta otettiin käyttöön!

Tänään oli sillan avajaiset. Minä ja isäntäkin oltiin. Minulle oli tullut sähköpostiin vinkki, että voisin osallistua. Olin kuulemma arvottu siihen joukkoon, jotka pääsisivät ensimmäisten joukossa sillalle kävelemään. Illemmalla vasta varsinaisesti liikenteelle silta avattiin. Nimeksi sillalle tuli Hovilan silta. Nimi liittyy Lieksan historiaan.  Oli kyllä hieno juttu, että nyt se silta on vihdoin käytössä. Se on suuri helpotus joen toisella puolella asuville. Koskettavaa olikin, että juuri koululaiset siltä alueelta saivat marssia jopa ennen nauhan leikkuuta sillan yli Lieksan lippuja heilutellen ja musiikin tahdissa👍 

 Yle oli tehnyt ihan uutisjutun aiheesta: https://yle.fi/a/74-20250289

Muutaman kuvan napsin siellä ollessa☀️

Illemmalla, kun silta vasta varsinaisesti liikenteelle silta avattiin, me emme enää kaupungilla olleet. Siinä vaiheessa me olimme jo takaisin kotona. Sää oli hyvin tuulinen ollut ja kylmä tuli siellä ulkona, vaikka kivan aurinkoista kyllä olikin.

Tämä ollut siltajuhla oli minulle merkittävä! Olin osallistunut siihen nimikilpailuun jopa vähän toiveikkaastikin ajatellen, että sillä ehdottamallani nimellä voisi kenties olla vaikka mahdollisuuksia. Ja toisaalta pistin itselleni jäitä hattuun varoitellen turhia kuvittelemasta. Mutta niin vain voitto nimikilpailusta osui minun nimiini. Samaa nimeä oli kyllä ehdottanut 27 kilpailijaa, mutta kun vain yksi heistä voitiin arpoa voittajaksi... Minä sen ilon sitten sain☀️ 

Isäntä kun oli joutunut menemään autoon odottelemaan ennen sillan nimen julkistamista, sen hyytävän kylmän sään vuoksi,  niin hänpä olikin saanut kuulla sen nimen radiosta sillä aikaa, kun oli käynyt hakemassa siinä vieressä olevasta pizzeriasta pizzan meille. Hän sen sitten jo tiesi, kun minä autolle tulin.

Miten se näyttelijään mahtoi vaikuttaa?

 Jaakko Ohtonen näyttelee Mel Gibsonin ohjauksessa, herkistyy puhuessaan suurelokuvasta | MTV Uutiset

 https://share.google/YUkJR7FVj399y85hG

Näyttelijä ei tarkemmin kerro; ei hän sano, että olisi uskoon tullut. Mutta aamusta iltaan koko ajan Jeesuksen roolinsa pyöri hänen mielessään. Hän jopa näki unia siitä. Mielessä pyörivät ajatukset ovat tietysti paljolti voineet olla ihan siihen näyttelijäntyön suorittamiseenkin liittyviä, Jeesuksen roolissa olemiseen. Mutta luulen, ettei sitäkään voi tehdä ihan vain käsikirjoitusta lukemalla, ja päätellä siitä miten esiintyy roolihenkilönään. Tietysti ohjaajallakin on asiaan osansa. Mutta luulisin, että näyttelijän on pitänyt - jos roolinsa hyvin aikoo esittää, niin varmaan täytynyt tutustua myös roolihenkilöönsä, eli Jeesukseen. Ja tässä tapauksessa se tutustuminen on varmaan täytynyt tapahtua Raamatun teksteihinkin paneutumalla. Sieltähän Jeesus löytyy sellaisena, kuin hänet tunteneet ovat hänestä kertoneet. 

Kun näyttelijältä jutussa kysyttiin, että miltä tuntui näytellä Jeesusta; vastaaminen ei ollutkaan yksinkertainen asia. Hän sanoi sen olevan jotain samaa, kuin kysyttäisiin, että "miltä tuntui syntyä".

---

https://toisestatodellisuudesta.blogspot.com/2026/08/kun-han-istui-siella.html?m=1

Hämärässä huoneessa...

 Aamuhetki...

(klikkaa isommaksi,

niin näkyy tuo lyijärillä kirjoitettukin...)☀️

---

Isännälle totesin, että on joku "piirroshana" auennut... Kun muutama päivä sitten piirsin jotain pitemmän tauon jälkeen, niin nyt on tullut enempi piirrettyä sen jälkeen. Jotenkin helpompi taas tarttua kyniin ja paperiin piirustustarkoituksessakin.☀️

Mietittäväksi, olivatko nämä oikeita ihmisiä? - Ja piirustus on myös.

"Usko on sen todellisuutta,

 mitä toivotaan, sen näkemistä,

 mitä ei nähdä.

 

Uskoon perustuu se todistus, 

jonka Jumala on isistä siitä antanut.

Uskon avulla me ymmärrämme,

että maailmat on luotu Jumalan sanalla;

näkyvä on syntynyt näkymättömästä.

Uskon vuoksi oli Abelin

Jumalalle antama uhri

Kainin uhria arvokkaampi.

Koska Abel uskoi, hän sai

vanhurskaudestaan todistuksen,

kun Jumala otti vastaan

hänen lahjansa, ja uskovana

hän puhuu vielä kuoltuaankin.

Uskon vuoksi otettiin Henok pois niin,

ettei hän kokenut kuolemaa.

"Sitten häntä ei enää ollut,

sillä Jumala otti hänet luokseen."

Ennen kuin hänet otettiin pois,

hän näet oli - niin hänestä todistetaan -

elänyt Jumalan mielen mukaisesti.

Ilman uskoa ei kuitenkaan kukaan ole

Jumalan mielen mukainen.

Sen, joka astuu Jumalan eteen,

täytyy uskoa, että Jumala on olemassa

ja että hän kerran palkitsee ne,

jotka etsivät häntä.

Usko sai Nooan taipumaan

Jumalan tahtoon, kun hän

sai ilmoituksen sellaisesta,

mikä ei vielä ollut nähtävissä.

Hän rakensi arkin, ja näin

koko hänen perheensä pelastui.

Hänen uskonsa langetti

maailmalle tuomion

ja antoi hänelle itselleen 

uskovien perinnön, vanhurskauden.

Usko sai Abrahamin tottelemaan

Jumalan kutsua ja lähtemään 

kohti seutuja, jotka Jumala

oli luvannut hänelle perintömaaksi. 

Hän lähti matkaan, vaikka ei tiennyt, 

minne oli menossa.

Koska hän uskoi,

hän asettui muukalaisena

luvattuun maahan ja

asui siellä teltoissa, ja niin

asuivat myös Iisak ja Jaakob,

jotka perivät saman lupauksen.

Abraham odotti sitä kaupunkia, joka

on rakennettu vankalle perustalle ja

jonka Jumala itse on suunnitellut

ja tehnyt."

 

Hebr. 11:1-10 KR-92

---

Uskotko heidän olleen oikeasti  olemassa?

Jos uskoo sen, siitä seuraa uusia päätelmiä... 

Minä uskon, että he olivat.

---

Eilen piirsin.

 

Ilm. 7:9

Kuva on tehty jakeeseen Ilmestyskirja 7:9: 

"Tämän jälkeen näin suuren kansanjoukon, niin suuren, ettei kukaan kyennyt sitä laskemaan. Siinä oli ihmisiä kaikista maista, kaikista kansoista ja heimoista, ja he puhuivat kaikkia kieliä. He seisoivat valtaistuimen ja Karitsan edessä yllään valkeat vaatteet ja kädessään palmunoksa" Ilm.7:9 KR-92

Sitä lukiessa mieleeni tuli kuva, jossa kansanjoukko on siinä koolla ja iloinen puheenpulinakin käy, erilaisten ihmisten kesken☀️

Olisiko vihdoin jo tuloillaan punkkirokote, joka torjuisi borrelioosia?

(Olin kirjoittanut tämän jutun enimmäkseen jo elokuun alussa, mutta oli jäänyt julkaisematta. Lisätty osuus liittyy aiheeseen ja siitä tehty kuva myös.)

---

Elokuulla kirjoitettua: Ei ole kovin montaa päivää, kun mietin, että mikä ihme siinä on, ettei ole saatu kehitettyä rokotetta borrelioosia vastaan. Ihan kuin ajatukseni olisi luettu ja vastaus äänettömään ihmettelyyni annettu; että homma on tekeillä kyllä:

Nilkat vilkkuen heinikkoon? Kehitteillä oleva borrelioosirokote iskisi ihmisen kautta bakteereihin jo puutiaisessa | Uutissuomalainen | Keskisuomalainen https://share.google/QdwV1Grd61ryS5LNp

Toivottavasti tuosta tulee toimiva, ja saa sen myyntiluvan. Ja jos se todella on hyödyllinen, toivon todella, että se myös otetaan Suomessa ihan kansalliseen rokotusohjelmaan kaikille saatavaksi. Ettei vaan niin; että ne, joilla on rahaa, sen saavat... 

Juuri tänä aamuna, kun ulos lähdin kävelemään, tuumin mielessäni, että kävelystä näillä omilla teillä en saa enää samaa iloa, kuin ennen. Oman tien varret on täynnä heinikkoa ja puskia. Ja tien keskelläkin ruohoa rehottaa paikka paikoin, tämä oma kotitie. Niinpä sitten toisinaan olen kävellyt siinä siten, että leveän, pitkähelmaisemman mekon yllä ollessa, saatan pitää helmoista kiinni, kulkea helmat soukemmalla, ruohoja vältellen. Ja joitakin kinttuja tavoittelevia korsia olen välillä käsin myös nyhtänyt pois.

Joku voi ajatella, että: "No jo on hölmöä", tai muuta vastaavaa. Minulla on kyllä punkkikammo. Ei itse elukkaa kohtaan niinkään, vaan siihen, mitä sen syöntihetki voi saada aikaan. No joku voisi sanoa, että jokapäiväinen punkkitarkastus ja suojaavat vaatteet. Aika vaikea itseään joka puolelta tarkastaa. Punkkitarkastus on aika arpapeliä, löytyykö ölliäiset siinä.  Jos tuonne metsän puolelle oikein menen, niin kyllä yritänkin vuorata itseni, päätä myöden. Mutta tämä kaikki on saanut aikaan sen, etteipä juuri enää tule metsään mentyäkään. Kerran tai kaksi olen kai tänä kesänä ehkä käynyt. Hommasta on mennyt hohto noiden esi- ja jälkivalmistelujen takia. 

Parisenkymmentä vuotta sitten painelin joskus mustikoita keräämään ihan hame yllä,  kumppanit jalassa; tuosta melkein kotipihasta. Jos vähän pidempään oli tarkoitus olla, niin farkut jalassa, ja ehkä joku pitkähihainen paita, hyttysten takia. Silloin ei tarvinnut joka metsäkäynnin jälkeen miettiä sitäkään, että montako "ölliäistä" eli punkkia vaatteissa on reissun jälkeen ja roikottaa niitä vaatteita ulkona reissun jälkeen.

----

Lokakuun alussa: Isännän kanssa pohdittiin, että punkkirokotus olisi varmaan hyvä ottaa. Siitä asiasta oli ollut uutinen. Mietittiin sitten että mitä se maksaa. Etsin tietoa, ja luin siitä mm. että "kantamaksu sisältyy hintaan."  No isäntä lohkaisi vitsin: Sisältyykö siihen kantomaksu?😅  No minä näin mielessäni sen tilanteen kuin sarjakuvapiirtäjän tekemänä kuvana. Mutta kun ei sellaista kuvaa ole, niin piti itse tehdä siitä edes jonkinlainen kuva:)

Vanhasta kalenterista pieni "kirja"...

Löysin taannoin meiltä kotoa käyttämättömän v. 2000 kalenterin... Uusiokäytän sen😀 Siitä on tarkoitus tulla pieni, Raamatun jakeita sisältävä "hartauskirja". Itse tykkään siitä, että on sellaisia helposti näppeihin otettavia, joista löytää tarvitessaan helposti jonkun rohkaisevan sanan.

Tämän aamun jakeen kirjoittaminen ei mennyt ihan toivotun siististi kirjoittaen. Siitä töhertämisestä ja ei niin siistin näköisestä kirjoituksesta tuli sitten toisen blogini "hartaus"kirjoitus samalla. Siihen linkki tuolla alla, mutta tuostakin näkee.

Tuosta näkee tuon tekstin ja kaikki tähän mennessä kirjoitetut jaesivut; mahtuivat kahteen kuvaan ne aiemmat:

https://toisestatodellisuudesta.blogspot.com/2026/10/kun-tarvittiin-korjausnauhaa-aina-vain.html?m=1

Kesä meni, syksy vaatii jo villaa ylle...

Parisen päivää sitten kaivelin esiin pitkän villaisen kaulaliinan niskaa ja kaulan aluetta lämmittämään. Eilen etsin harmaan villapaidan ylleni sen huivin sijaan. Näitä sisällä ihan käytän. Ulosmenoon on jo käytössä lämpimämpi takki.

Tänä aamuna oli sitten auto jo saanut jäätä ikkunoihin. Aamulla näkyi ulkomittari näyttävän + 1,3 asteen "lämpö"tilaa. Sisällä 19,2,  kun kello oli n. 6:50. Nyt on niin iso ero kesän sisälämpötiloihin, että vaikea taas tottua. Niinkuin myös vähävaloisiin aamuihin ja iltoihin. Mutta onpa siis kohta pistettävä kyllä niitä lämmityksiäkin päälle. 

Juttu tuosta tekemästäni puserosta v. 2018, vaateblogissani: (Tuolla yllä olevassa kuvassa näkyy myöhemmin puseron niskaan tekemäni korotus ja sen jatkokohdan naamiointi:)

https://vaatekomerolla.blogspot.com/2018/03/puseron-mallia-vuoden-1980-lehdesta.html?m=1

Tässä jutussa siitä resorin korjaushommasta: https://vaaranlaella.blogspot.com/2020/02/korjausviikko.html?m=0

Huivista en onnistunut löytämään juttua. Mutta oma tekemäni sekin on, vuosia sitten virkattu. Pituutta huivilla on vähän päälle pari metriä ja leveyttä yli parinkymmentä senttiä.

Laulaja Hanna Ekola veljensä kanssa katselee entisiä kotikulmiaan ja muistelee siskoaan Saara Suvantoa

Laulaja Hanna Ekola ja musiikin monitoimimies Martti Heikkilä lapsuudenmaisemissa – “Oman tien kulkemiseen rohkaistiin” - Alueviesti |

https://alueviesti.fi/2026/09/29/laulaja-hanna-ekola-ja-musiikin-monitoimimies-martti-heikkila-lapsuudenmaisemissa-oman-tien-kulkemiseen-rohkaistiin/

Tännekin haluaa sentään jotkut muuttaa☀️

Turun Sanomissa oli mielenkiintoinen juttu; vaikka siitä näkikin vain ihan jutun alun. Joku turkulaisperhe oli muuttanut Lieksaan, mikä on ihan kiva asia:) Mutta heille siinä on ollut  muutakin kuin  kivaa, koska Turusta muuton syyt ovat olleet karummat: täällä pärjää pienentyneillä tuloilla. Erilaisia tukia on vähennetty viime vuosina. Joillekin sana sosiaalituet, on varmaan kuin punainen vaate. Mutta kuka tahansa voi joutua ihan yllättäenkin tilanteeseen, että ei olekaan työtuloja. Silloin on hyvä, että pidetään ihmisiä ns. leivän syrjässä ja asunnossa kiinni, ja saa välttämättömiä asioita elämään eikä jouduta ns. kuusen alle. Mekin olemme saaneet näitä välttämättömyyksiä. Niistä saa olla kiitollinen! 

Mutta tuossa se juttulinkki. Vähän huvittavaa oli, että kun näin ensin sen otsikossa sanat 600 kilometristä, ajatukseni heti vertasivat meille tuttuihin etäisyyksiin ja ehdin ajatella Lieksaa siinä - ja sehän se juuri jutusta paljastuikin:)

https://www.ts.fi/a/7066152

Tie vie Lieksaan.

☀️

Tänä aamuna täällä paistaa ihanasti aurinko.

Kuva on aiempaa satoa.

---

En malta olla kertomatta vielä tätä: Lieksassa aiotaan satsata uuteen alakoulurakennukseen. Sen on tarkoitus olla käytössä kolmen vuoden päästä - näin lehtijuttujen mukaan.

Näistä aineksista...

Piirustushalu oli iskenyt jo ennen ruoanlaiton alkamista, mutta yhtä aikaa niitä tehtiin.

Aloittelin tätä piirusteltua kuvaa sillä aikaa, kun ruoka oli uunissa valmistumassa.  Pöydällä olleet kukat olivat innostaneet kukkien tekoon, vaikka aina koen, että en niitä osaa tehdä kuten haluaisin. Mutta vaikka tuokin on nyt ihan erilainen kuin aikomus; jotenkin kyllä tykkään itse tuosta värikkyydestä... Ehkä tämä alkava harmaus vaatii paljon väriä:)

Nimesin piirustuksen suureellisesti "Paratiisin kukiksi"... koska se oli minusta hauskaa niin:)

---

Ruoanlaitto sitten tapahtui osin "melkein paikallisista",  kun käytin ekaa kertaa Joensuussa Valiolla tehtyä härkäpapu-herneruohetta jauhelihaa korvaamaan.

Heräteostoksena hankitun pussin kyljessä oli mielenkiintoinen uunipastan ohje. Helppo tehdä, kun ei tarvi paistella jauhelihaa. Ihan ok muuten, makua jäin hieman kaipaamaan. Mutta ihan kaikkia aineksiahan meillä ei ollut, mutta kokeilin silti. Puolikas annos täytti yleisesti käyttämäni vuoan. Jos nyt tekisin samoilla meidän kaapissa olevilla aineksilla, niin veteen laittaisin kyllä vaikka liemikuution.

Eilisaamun kuvat - ja tämänaamuiset naputtelut...

Kirjoitin tämän (tuolla alempana olevan tekstin) ensin tuonne* toisen blogini puolelle. Kopsasin sitten tähän. Mutta näitä oli edeltänyt jo ennen ylösnousua pienet mietinnät siitä, kun meillä - siis ihan täällä meidän huushollissa - on usein niin, että asiat eivät mene useinkaan ihan meidän omien toiveiden mukaan ja tuntuu hankalalta. Näitä mietin aamulla. Mieleeni oli tullut myös se ajatus, joka on Raamatusta, että 'Herran siunaus menestyksen/rikkauden antaa, ja omat voimat/oma vaiva ei siihen mitään lisää.' Löytyy sanatarkasti Sananlaskut 10:22 - tuossa mulla kahdesta käännöksestä niinkuin yhdistelmää... Lopulta kaikki meidän omakin ponnistelu ja vaivannäkö on Jumalalta saatua; ne lahjat, kyvyt, voimat, ynnä muu... Mietin myös, että mitä oikeastaan on menestys/rikkaus? Onko Jumalan ajatus sama kuin meidän? Entä Jumalan suunnitelma... Mietin myös Raamatun henkilöitä Aabrahamia, Joosefia, Iisakia, ym. muita. Ja Jeesusta - meidän puolestamme...

---

* Tuossa alla oleva osuus löytyy myös: 

 https://toisestatodellisuudesta.blogspot.com/2026/09/mika-olikaan-jumalan-suunnitelma-sen.html?m=1

Mikä olikaan Jumalan suunnitelma...? Sen mukaan Hän kaikkea tekee! Kaikki tähtää siihen...

Me voimme pähkäillä täällä eläessämme tätä tai tuota asiaa; emmekä useinkaan käsitä, miksi olosuhteemme ovat niinkuin ne ovat. Niissä voi olla paljon vaikeutta, tai jollakin paljon menestystä; mutta kaikki ei näy päällepäin. Molempia asioita voi olla kullakin limittäin ja päällekkäin, sekaiselta näyttävällä tavalla. Mutta Jumala tuntee sen kasan täysin. Hän tuntee meidät. Ja miten kaikki pienet ja isot asiat liittyvät toisiinsa, ja Jumalan suunnitelmiin.

Me luulemme ymmärtävämme mitä on menestys vs. kaikenlaiset vaikeudet. Mutta Jumalalla on tarkempi näkö näissä asioissa. Hän näkee mikä mihinkin johtaa.

Me hätäilemme ja huokailemme usein olosuhteidemne keskellä. Jumala kyllä tietää sen ja ymmärtää meitä oikein hyvin. Olemmehan Hänen rakkaita lapsiaan. Hänen syliinsä saa tulla itkemään tai nauramaan. Hänelle saa kertoa surut ja myös hyvän mielen.

"Kaukaa ilmestyy minulle Herra:

 "Iankaikkisella rakkaudella

 minä olen sinua rakastanut, sentähden

  minä olen vetänyt sinua puoleeni armosta."

 Jeremia 31:3 

---

Kuvat eilen aamulla kallioilta, eli melkein pihasta:)