Köyhälle, vaillinaiselle, likaiselle - ilosanoma❣️

"Kaiken tämän on minun käteni tehnyt, niin nämä ovat syntyneet, sanoo Herra. Köyhää minä katson, köyhää, hengeltään särkynyttä, sanani alla arkaa." Jes. 66:2 KR-92

"Mutta kun Jumalan, meidän pelastajamme, hyvyys ja rakkaus ihmisiä kohtaan tuli näkyviin, pelasti hän meidät, ei meidän hurskaiden tekojemme tähden, vaan pelkästä armosta." Tit. 3:4-5 KR-92

"Sitten Herra antoi minun nähdä ylipappi Joosuan, joka seisoi Herran enkelin edessä. Saatana seisoi Joosuan oikealla puolella ja syytti häntä. 

Mutta Herran enkeli sanoi Saatanalle: "Herra nuhtelee sinua, Saatana! Herra, joka on valinnut Jerusalemin, käskee sinun vaieta! Eikö tämä mies ole tulesta temmattu kekäle?"

Joosua seisoi Herran edessä, likaiset vaatteet päällään. 

Enkeli sanoi palvelijoilleen: "Ottakaa likaiset vaatteet pois hänen päältään." Sitten enkeli sanoi Joosualle: "Katso, minä olen ottanut pois sinun syntisi ja minä puetan sinut juhlavaatteisiin."

Hän sanoi palvelijoille: "Pankaa puhdas päähine hänen päähänsä." Palvelijat panivat puhtaan päähineen Joosuan päähän ja pukivat hänet juhlavaatteisiin enkelin seisoessa hänen luonaan.

Herran enkeli vakuutti Joosualle: "Näin sanoo Herra Sebaot: - Jos kuljet minun teitäni ja noudatat säädöksiä, jotka olen sinulle antanut, saat hallita temppelissäni ja valvoa esipihojani. Minä korotan sinut näiden palvelijoitteni joukkoon." 

Näin sanoo Herra: "Kuule, Joosua, ylipappi! Sinä ja papit, jotka kokoontuvat sinun johdollasi, olette ennusmerkkeinä siitä, että minä lähetän palvelijani. Hän on Uusi Verso.

Näettekö kiven, jonka olen pannut Joosuan eteen? Siinä yhdessä kivessä on seitsemän silmää! Katsokaa, minä kaiverran siihen kirjoitukseni, sanoo Herra Sebaot. Yhdessä hetkessä minä otan pois tämän maan synnin. Silloin - sanoo Herra Sebaot - te saatte elää rauhassa, te kutsutte ystäviänne viiniköynnöksen ja viikunapuun alle." Sakarja 3 KR-92 (jakeet 1-10, eli koko luku oli tuossa.)

(Joosua - ylipappi, oli ennusmerkinä Jeesuksesta, täydellisestä ylipapista, synnittömästä; joka kykenee ottamaan pois meidän syntimme ja puettamaan meidät uuteen.)🌟

"Ajalla vaaran vaivan..."

Olin yli vuosi sitten jättänyt tämän tekstin luonnoksiin. En muista minkä vuoksi sen sinne olin jättänyt. Lienenkö kaivannut siihen vielä jotain? En tiedä. Mutta nyt se saa olla tässä "valmiudessa".

Kuva kuitenkin on ihan tätä v. 2025 joulukuuta, toissapäivältä. Taas on pitänyt vaihteeksi kauppaostokset pulkalla vetää kotipihaan, kun auto on ollut pakko jättää tuonne mäen eli vaaran alle huonon kelin takia.

---- 

"Alttiiksi asetettu usko pysyy elävänä." Teatteriohjaaja Hanna Kirjavainen Sana-lehdessä 15/22

- "Ja miksi mekään antaudumme joka hetki vaaraan?"  1. Kor. 15:30  (apostoli Paavali)

Me ihmiset koetamme kovin monin tavoin varjella elämäämme, ottaa huomioon erilaisia riskejä ja välttää sitten niitä. Mikä ei ole väärin. Mutta suurimman vaaran jätämme helposti huomioimatta täysin. Ja se suurin vaara on kadotus, ikuinen tuli. Ikuinen elämä sen sijaan on taivas.

Kaikenlaisia riskejä on aina elämässä ollut, ja eri aikoina erilaisia. Nykyään uutiset välittävät ihmisille koko ajan lisää; toitottavat koko ajan sellaista, mikä pitäisi ottaa huomioon. Lista vain kasvaa koko ajan, kun tiedekin tekee löytöjään esim. sairauksien riskeistä ja niiden torjunnasta.

Helposti sinänsä hyvät asiat voivat tulla niin tärkeiksi, että tärkein unohtuu: että pelastuisimme ikuisesta kuolemasta! Se kun ei ole mikään unohduksen ihana uni, vaan  kaikki pahempana kuin täällä ajassa on ollut.

Mutta Jeesus antoi itsensä alttiiksi, laittoi likoon, maksaen - omassa ruumiissaan kärsien - kaiken sen, mikä meitä on estämässä ikuisen elämän - taivaan - tavoittamisessa. Taivaaseen ei pääse mikään synti; eikä yksikään ihminen ole ilman syntiä... Mitä siis tehdä? No, Jumala rakasti meitä kuitenkin niin paljon, että lähetti itsensä - Jeesuksen - kärsimään rangaistuksen meidän kaikkien synneistä! Jeesus otti ristillä kuollessaan kaikki ne omalle kontolleen - tililleen. Siinä oli iso lasku maksettavana. Mutta hän ainoana kykeni sen tekemään, sillä; hän eli ihmisen osan ilman omaa syntiä. Jumala tuli itse antamaan itsensä alttiiksi ihmisen synnin tähden.

Se alttius, ja vaaran alle asettuminen, tuotti edun meille. Meille on nyt tie auki taivaaseen; ikuiseen elämään -  Jumalan, Luojamme ja Isämme, luona. Ja jo täällä ollessamme hän pitää meistä huolta, tapahtuipa mitä tahansa; vaikka olisimme minkä vaaran alla täällä, tärkein on tallella: koti odottaa.

- "Alttiiksi asetettu usko pysyy elävänä." Teatteriohjaaja Hanna Kirjavainen Sana-lehdessä 15/22

Ajat  tuntuvat muuttuvan yhä erikoisemmiksi. Erinäisten vaarojen uhkien alla ollaan entistä enemmän. "Ajalla vaaran, vaivan..." Mutta Jumala on "muuttumaton, eikä tunne vaihteen varjoa." 

Kun kissa tai koira muuttui lampaaksi tai joksikin - virkkausvärkkäys

Piti kokeilla yhtä juttua. Tehdessäni mietin, että millä minä sen edes täyttäisin. Sitten muistin, että jossain taisi olla joku pieni rippu jotain täytettä - ja niin olikin. Riitti ja jäikin vielä pikkuisen.

Yllätä tänään - sillä anteeksi antamisellasi

Sinä Jeesus yllätit silloin kauan sitten ihmisiä ihanasti: saatoit yllättäen sanoa vaikka parannettavalle, että "Sinun syntisi ovat anteeksi annetut."! Miten ihana yllätys, kuulla sellainen.

Meitä on tänäkin aikana lukemattomia ihmisiä, jotka kaikki olemme sen tarpeessa. Yllätä tänäänkin meitä ihmisiä sillä ilmoituksella. Sinä voit antaa sen yllätyksen monin tavoin: sanoa sen ihan itse jollekulle, lähettää jonkun sanomaan sen, tai antaa vain ristisi ilmoittaa sen. Sinähän kuolit sillä meidän kaikkien syntivelan tähden... Ja sen vuoksi tie on nyt auki; synnit ilmoitetaan ristillä jo sovitetuiksi, velka maksetuksi, synnit anteeksi annetuiksi.

Anna Jeesus  tänään sen ristin sanoman kuulua, näkyä ja kaikua lähelle ja kauas - kaikenlaisten ihmisten luo, kaikkialle - Sinä Kaikkivaltias, Ristin Herra. Tule luo.

---

"Ja kun he väentungokselta eivät saaneet viedyksi häntä sisään muuta tietä, nousivat he katolle ja laskivat hänet vuoteineen tiilikaton läpi heidän keskellensä Jeesuksen eteen. Ja nähdessään heidän uskonsa hän sanoi:

 "Ihminen, sinun syntisi ovat sinulle anteeksi annetut".  

Luuk. 5:19-20. (Tapauksen on muistiin kirjoittanut lääkäri, nimeltään Luukas.)

Halvaantunut sai ensiksi kuulla syntinsä anteeksi annetuiksi! Sitten Jeesus myös teki senkin, että paransi hänet.

Hesarin toimittaja oli lukenut Raamattua ja vetänyt joitakin näkökulmia nykyaikaan

Hesarin kolumni. Ulkomaan toimittaja Heikki Aittokoski.  Kolumni | Jeesuksella voisi olla joulussa jokin rooli:

https://www.hs.fi/paakirjoitukset/art-2000011696253.html

Minusta kirjoitus oli mainio, virkistävä - tänä aikana, jolloin Jeesuksen nimi haluttaisiin siivota monesta paikasta tyystin näkymättömiin. Jopa jouluaikana, jota sentään vielä suuri osa ihmisistä viettää nimenomaan Jeesuksen syntymäjuhlana.

Rukous arkeen - ja mistä se sai sanoihinsa muotoa

Auta meitä ettemme jäisi jumiin oman elämämme jääteille" ja "lumipenkkoihin". Anna apusi vaikka joskus joutuisimme odottamaan pitkäänkin, ja jopa ilman tietoa,  tuleeko joku. Sinä kuitenkin tulet! Itseasiassa olet jo. Auta meitä kaikkina elämämme päivinä. Auta myös muistamaan, että Sinä olet. Ja että tahdot auttaa meitä. Ei ole sellaista tilannetta, sellaista päivää, sellaista hetkeä, että Sinä, Elämän Herra, väistyisit omiesi luota jonnekin kuulumattomiin. Jää tänäänkin tähän vierellemne. Meillä on turvallisempi ja levollisempi olo, jos olet ihan lähellä meitä. 

---

Tämä rukous on saanut sanoihinsa vaikutteita myös katsotusta sarjasta "Rekkakuskit jäällä"; siinä nähdyistä yllättäen eteen tulleista hankalista tilanteista, jolloin on näyttänyt, että miten tuosta voi mitenkään selvitä. Ja kuitenkin, joskus pitkänkin odotusajan jälkeen tulee joku, joka vetää irti siitä jumista tai tai jopa työntää eteenpäin voimansa menettänyttä rekkaa. Tai kuski saakin voimia jatkaa linkkuun menneen rekan pyörien kaivamista lumesta, vaikka se näyttää aluksi aivan toivottomalta touhulta. Ja kuitenkin matka sitten jatkuu. Joskus ei ole tullut ketään, mutta onkin saatu voimaa ja neuvokkuutta, jotta matka on voinut jatkua. Usein silti on niin, että saapuu lopulta joku, joka voi auttaa. Ja välillä nämä saavat itsekin olla auttamassa: otetaan kyytiin joku kylmettynyt.

---

Tuossa seison muutama vuosi sitten piirretyssä kuvassa, kun tukkirekka pimeässä vyöryy ohi. Onneksi ei enää tarvitse aamupimeillä teillä kävellä. 

Kuka oli se luvattu?

 

"Elian"* piti valmistaman tietä toiselle... Ja niin hän - Johannes Kastaja, teki. Valmisti tietä Jeesukselle.

*Enkeli Sakariaalle kohta hänelle tulevasta pojasta, Johanneksesta: "Hän kulkee Herran edelläkävijänä Elian hengessä ja voimassa..." Luuk. 1:17 KR-92

Seuraavassa luvussa onkin sitten jo se tuttu jouluevankeliumi...

Tule luo! Niiden luo, jotka sinua kaipaavat. Ja niidenkin luokse, jotka eivät Sinua vielä nyt kaipaa...

Mietin eilen aamulla ennen ylösnousua sitä aikaa, kun kohtasit ihmisiä näkyvässä hahmossa täällä maan päällä. Jotkut yllätit täysin. Jotkut jo olivat Sinua varmaan kovasti odottaneetkin tapaavansa - kuten Sakkeus. Kiitos niistä kaikista kohtaamisista. Kohtaa tänäänkin meitä kaikenlaisia ihmisiä! Niitä, jotka kaipaavat kovasti. Ja niitä myös, jotka eivät Sinua vielä osaa kaivata ollenkaan, kun eivät sinua tunne. Jotkut eivät ole edes kuulleet Sinusta. Tule luo, ja kohtaa meitä!

Toisten luokse tulisit jo tuttuna. Toisilta kysyisit ehkä arvoituksen tavoin: - Kuka minä olen?  Ja kun arvoitukseen ei ehkä osata vastata oikein, Sinä sanot kuka olet: "Minä olen Jeesus..."  (jatko: ... jota sinä vainoat.")  Sanoit Saulukselle niin. Hän ei tuntenut Sinua ennestään, mutta Sinä tunsit hänet oikein hyvin. Ja Sauluskin tuli tuntemaan Sinut. Tutut ja tuntemattomat saavat tulla tuntemaan Sinut - sellaisena kuin olet: Vapahtajana, syntien anteeksi antajana, ja paljon muunakin; Parantajana... ym.

(Isä Jumala): "kun hän ei säästänyt omaa Poikaansakaan van antoi hänet kuolemaan kaikkien meidän puolestamme, kuinka hän ei lahjoittaisi Poikansa mukana meille kaikkea muutakin?" Room. 8:32 KR-92

(Ja tuon huomion kirjoitti se entinen Saulus eli Saul, kun hän oli tullut tuntemaan Jeesuksen, ja oli uudelta nimeltään Paavali. Hän ihmetteli ja ihaili sitä, että Jumala saattoi antaa rakkaan, oman Poikansa Jeesuksen, lähteä tänne kylmään maailmaan kuollakseen meidän syntiemme eli rikkomustemme tähden - jotta meidän ei tarvitsisi. Mikä rakkaus meitä kohtaan!)

Kutsuit aikoinaan kaikenlaisia ihmisiä; niin hyvä-  kuin huonomaineisia. Niin teet yhä. Kutsut meitä kaikkia:)

- Tunnetko minut? Minä olen Jeesus... (jota olet odottanut tai vainonnut, inhonnut, epäillyt, tms.)

Villisika oli liikkeellä🐗

Pari päivää sitten meillä kävi tuttu pariskunta. Monenlaista puhuttiin. Myös karhuista, koska niitä on niin heidän, kuin meidänkin, kotinurkilla nähty. No sitten he lähtivät kohti kotiansa ajelemaan. Ei mennyt kuin hetki, kun heiltä tuli tuosta lähistöllä vielä ollessaan, puhelu. Ja saatiin kuulla, että nyt oli villisika nähty täällä korvessa. Olivat ensin ajatelleet, että karhuko sieltä tulee... Mutta olikin ollut villisika. Sellainen meiltä on vielä näkemättä. Tässä taannoin kyllä tässä omalla tiellä ihmettelin jotain jälkiä, että mitä ne oli. Villisikaakin mietin, kun jotain jälkikuvia netistä etsin. En silloin kovin todesta silti ottanut omaa arveluani. Enkä varma voi olla vieläkään. Mutta näköjään sekin mahdollisuus ihan oikeasti on, että niitä täällä liikkuu - muutenkin kuin karkulaisena joltain tilalta - kuten jokunen vuosi sitten oli.

Laitoin tuohon vielä linkin bongaamaani uutiseen Maaseudun Tulevaisuudessa. Siinä maaseudun asukkaiden näkökulmaa petokeskusteluun, varsinkin susiin liittyen tällä hetkellä. Karhujahan meilläkin on tänä vuonna nähty enemmän kuin yhden kerran. Onneksi ei tarvitse enää aamu- eikä iltapimeissä kuljeskella täältä kenenkään kouluun.

https://www.maaseuduntulevaisuus.fi/mielipide/b1a9548e-62fc-4a69-97bc-1d6d281879f8

Alla olevat kuvat tämänpäiväiseltä kauppamatkalta. Oli sinnekin lähtö taas tänä aamuna yksi episodi. Oli tarkoitus tytär viedä aamulla linja-autopysäkille. Vaan eipä se onnistunutkaan. Auton lukko temppuili niin, että avain juuttui sinne kiinni. Meni muutama tunti, että saatiin se sieltä irti sitten, kun autoa oli lämmitetty tavallista enemmän.  Oli siinä kyllä pyyntö tuonne "yläkertaankin" esitetty. Onneksi päästiin sitten lopulta kyyti - ja kauppa-asioille. Mutta ei sitä kyllä tuollaisia hermostuttavia yllätyksiä kaipaisi. Kuvat paluumatkalta.

Mikä yhteys oli kolmella vieraalla Babyloniasta (ei ne tutut itämaan tietäjät) ja Jeesuksella

He, ne vieraat Babyloniasta, olivat tulleet kuin itämaan tietäjät kultaa mukanaan. Jumala ilmoitti, että siitä Heldain, Tobian ja Jejadan tuomasta kullasta piti - sanan saaneen Sakarjan tehdä kruunu; joka tulisi sitten laittaa ylipappi Joosuan päähän. Sitten hänelle oli sanottava:

 "...Näin sanoo Herra Sebaot: - Mies, jonka nimi on Uusi Verso, nousee tästä maasta ja rakentaa Herran temppelin..." Sakarja 5:12 KR-92

---

"Jeesus vastasi ja sanoi heille: "Hajottakaa maahan tämä temppeli, niin minä pystytän sen kolmessa päivässä." Johanneksen evankeliumi." 2:19 (ja muita vastaavia kohtia: Matt. 26:62, 27:30, Markus 14:58, 15:29, Joh. 2:20)

Mutta mitäpä vielä sanotaan niistä Heldaista, Tobiasta, Jejadasta, sekä heitä majoitttaneesta Josiasta, Sefanjan pojasta ja siitä kruunusta: 

"Kruunu jääköön muistoksi minun temppeliini kertomaan Heldaista, Tobiasta ja Jejadasta sekä Sefanjan pojan anteliaisuudesta. Kaukaisista maista saapuu minun temppelini rakentajia..." Sakarja 6:14-15 KR-92

Kaikella tällä viitattiin varmasti Jeesukseen. Samalla sillä viitattiin varnastikin myös rakennukseenkin. Mutta en malta olla vielä ihailematta Jumalan ihanaa huomionososoitusta näille pitkän matkan tehneille miehille, ja sille; joka otti osaa siihen anteliaisuuteen, ollen myös majoittajana vieraille. Ja ylipappina ollut Joosua sai puolestaan kunnian kantaa sitä merkittävää kruunua Jeesuksen esikuvana.👑

Kiitos varjeluksesta - rukous. Ja mistä se sai aiheensa...

Rukous: Kiitos varjeluksesta - silloinkin kun emme itse sitä käsitä. Kiitos siitä, että herkeämättä seuraat koko ajan missä mennään, mitä tapahtuu - ja annat apuasi vaikeisiin paikkoihin! Kiitos kaikesta siitä armosta!

Tuohon rukouksen aiheeseen on varmasti vaikuttanut myös katsotut "Rekkamiehet jäällä" - jaksot! Siellä todella on varjelluttu jopa kuolemalta (ettei ole pudottu jäiden läpi järveen, kun ovat olleet jo sulamisvaiheessa jäätiet.) Kaikki eivät ehkä osaa Sinua siitä kiittää... En tiedä, mitä mielessään ovat ajatelleet, mutta helpottuneita ovat olleet. Ja onhan siellä ohjelmassa ollut näkyvissä myös ihan sitäkin, että on rukoiltu varjelusta vaaralliseen ajoon lähtiessä. Ja tilanteita myös, että kun ollaan oltu jossain korvessa jumissa ilman odotettavissa olevaa apua siihen, on apu yllättäen tullut juuri oikeaan aikaan.

Näitä kaikkia, meille tuntemattomia ihmisiä - ja samalla niitä ihmisiä, jotka  tunnemme - ajatellessa, tuli mieleen, että Sana eli Raamattu kehoittaa:

 "... Rukoilkaa toistenne puolesta..." 

Helposti sen voi ajatella, että pitäisi olla ihan itse paikalla ja jopa tuntea ihminen. Mutta Jumala kyllä kuulee ja näkee, ja toimii; silloinkin kun ollaan etäällä, eikä ehkä itse tunneta sitä, jonka puolesta rukoillaan. Jumala tuntee♥️ Meidätkin itsekunkin:)🫣☺️ 

Siunausta päivääsi!🌟

---

Vielä tämä: minulla on tuossa blogin sivupalkissa (jos blogia lukee isolla koneella eikä kännykällä) juttujen hakusanana myös rukous. Laitan tähän nyt vielä linkin, kun se ei kännykkää käyttäessä näy; jos joku vaikka  haluaa niitä vilkaista.

https://vaaranlaella.blogspot.com/search/label/rukous

Ja jos sinua ei huvita noita linkin juttuja katsastaa, niin mitäpä jos lukisit vaikka vain tuon alla olevan... Se on meille sattunut arkinen päivä, jolloin rahaa oli alkuun vain Joensuussa käydessä jokaiselle - (6 henk.)  yhden hampurilaisen ostoon. Mutta matka oli kyllä ihan jotain muuta...

https://vaaranlaella.blogspot.com/2019/07/tapaus-eiliselta-hiukan-nolokin-ja.html

Pessimisti on pessimisti vaikka voissa paistaisi...😅

Kirjoitin toiseen blogiini tänä aamuna jutun. Ja pelkästään sinne sen aioinkin ensin jättää. Mutta sitten, nyt jo vähän itseäkin huvittaa - ajattelin, ettei se tällä puolen kiinnosta - siis siinä taas pessimisti "äänessä"; siitä jutun otsikkokin:)

Kirjoitin siis ennen ylösnousua ja hiippailua tänne hämäränpuoleiseen keittiöön tuloa, mieleen tulleita ajatuksia ensin vihkoon ja sitten blogiin. Sen tekstin joissakin sanakäänteissä vilahtaa hitusen arkikin: netin pätkimiset ja elokuvien ja sarjojen katselu. Linnan juhliakin eilen katsottiin.

---

Jutun linkki tuossa, mutta sen nyt näkee lukea tästäkin ihan suoraan ilman linkkiä.

https://toisestatodellisuudesta.blogspot.com/2025/12/meidan-jumalamme-pappeja.html 

Jutun nimi siis oli: Meidän Jumalamme pappeja...

"... vaan he tulevat olemaan Jumalan ja Kristuksen pappeja ja hallitsevat hänen kanssaan ne tuhannen vuotta." Ilm. 20:6   (v. -38 käännös)

"Ja rakentukaa itsekin elävinä kivinä hengelliseksi rakennukseksi, pyhäksi papistoksi, toimittaaksenne hengellisiä uhreja, jotka ovat Jumalalle otollisia Jeesuksen Kristuksen tähden." 1. Piet. 2:5 KR-92

"Jumalan armahtavaan laupeuteen vedoten kehotan teitä, veljet: Antakaa koko elämänne pyhäksi ja eläväksi, Jumalalle mieluisaksi uhriksi. Näin te palvelette Jumalaa järjellisellä tavalla." Room. 12:1 KR-92

Ennen ylösnousua tänä aamuna mieleeni tuli, että kunpa me Jumalan "pappeina" tai lähettiläinä kukin uskaltautuisimme omalta pieneltä osaltamme, vaikka hyvin vajavaisina toimimaan Jumalamme "pappeina" ja lähettiläinä. Me ehkä usein (minä ainakin) suljetuin suin olen, kun koen etten osaa puhua mitään. Tai koetaan, että mitä hyötyä jostain pienestä lausahduksesta siis edes olisi. Mitä se vaikuttaisi, vaikuttaisiko mitään esim. uskosta osattomalle sanottuna? Mutta: Meidän osaamme pienenä ja mitättömänä Jumalan työssä pitäville, nyt sanoisin tämän huomion, (tänä aamuna mieleen tulleen), että mehän emme tiedä, mitä esim. sanoja Jumala on jo aiemmin jollekin lähettänyt mietittäväksi... Tai kokemuksia, jotka ovat muokanneet maata. Kukaties se, jonka me nyt voisimme sanoa tai tehdä, olisikin se viimeinen lenkki, helmi tai pisara siinä aiemmin lähetettyjen Jumalan viestien pitkässä sarjassa, ja onkin nyt tullut päätösjaksoonsa... Me emme tiedä, missä vaiheessa ollaan. Mutta toivottavasti hoidamme sen viestin perille, vaikka se vaikuttaisi meidän mielestämme aika olemattomalta ja turhalta, (kenties jopa sopimattomalta). Se voi olla se tärkeä päätösjakso. Mutta vaikka ei olisikaan se, niin osanen omalla paikallaan. Toivottavasti meillä taivaallinen "netti" toimii ja viestit kulkee; vastaanottajat saa omansa.  Itselleni ajattelemista tässä. Rohkaiskoon, auttakoon Jumala itse, vaikka tuupatkoon liikkeelle. Ei omalla pakolla eikä voimalla, "...vaan minun hengelläni..." sanoi Herra kerran Serubbaabelille. (Sak. 4:6). 

"Minä en häpeä evankeliumia, sillä se on Jumalan voima ja se tuo pelastuksen kaikille, jotka sen uskovat, ensin juutalaisille, sitten myös kreikkalaisille. Siinä Jumalan vanhurskaus ilmestyy uskosta uskoon. Onhan kirjoitettu: "Uskosta vanhurskas saa elää." Room. 1:16-17 KR-92

---

Kirjoittamassani tekstissä on samalla kuin pieniä vilahduksia arjestamme: toimiiko netti? No ei aina silloin kuin pitäisi. Olemme katselleet myös paljon elokuvia ja sarjoja, joko netistä tai sitten omilta dvd-levyiltä. Sarjoja katsoessa kyllä yleensä haluaa,  varsinkin jos ei ole ennen kyseistä sarjaa nähnyt, niin nähdä sen päätösjakson myös, että mikä on se lopputulos kaikesta.

Viime aikoina on katsottu MTV Katsomosta esim. sarjaa Rekkakuskit jäällä. Tosi jännittävä, kun joutuvat Kanadan jääteillä raskaiden kuormien kanssa ajelemaan. Yhdestäkin jaksosta ajattelin, että se oli jännttävämpi kuin mikään ns. jännityssarja. Kestääkö jää, putoaako rekka lasteineen jään läpi... Ehtiikö kuski hypätä pois kyydistä? Ajavatkin joskus jäätiellä ovi raollaan mahdollista poishyppäämistä varten... Sikälikin ollut kiinnostava sarja, kun täällä meidänkin lähettyvillä Pielisen yli jäätie, jos vain talviolosuhteet sallivat sen tehdä.

Piirsin kerran arkisen tilanteen lähistöltä, kun tukkirekka vyöryi pienellä, pimeällä tiellä ohitseni. Siinä seison melkein huomaamattomasti tienpielessä.

Kuningas tulee ratsain

"Iloitse, tytär Siion!

Riemuitse, tytär Jerusalem!

Katso, kuninkaasi tulee.

Vanhurskas ja voittoisa hän on,

hän on nöyrä, hän ratsastaa aasilla,

aasi on hänen kuninkaallinen ratsunsa."

Sakarja 9:9 KR-92

Jeesus vastasi vanhemmilleen...

"Mitä te minua etsitte? Ettekö tienneet, että minun tulee olla Isäni luona?" Luuk. 2:49 KR-92

Mikä ymmärrys - Jeesuksella! Ja hän oli vasta 12-vuotias... Vasta 12! Mistä oli se viisaus, tieto ja ymmärrys? Jumalalta, Isältään. Siis ihan oikealta isältään. Hänellä ei todella muuta isää ollut. Ei ollut Jeesus kenenkään tavallisen miehen siemenestä lähtöisin, vaan Jumala itse oli elämän Marian kohtuun antanut: "Korkeimman voima varjoaa sinut", sanottiin Marialle, kun lapsi sai alkunsa.

Mutta Jeesukseen palataksemme; mitenhän paljon Jeesus sai opetusta silloin lapsena opettajilta ja vanhemmiltaan (eli kasvatusisänä Joosef)? Varmasti sitä sai vanhemmiltaan ja myös muutenkin, kuten tapa oli. Mutta tarpeeksi heiltä ei. Hänen täytyi olla itse Jumalan eli Isänsä opettama. Vaikka vanhemmat tiesivät, että Jeesus oli Korkeimman Poika - ("kutsuttakoon häntä Korkeimman Pojaksi", Luuk. 1:32) - eivät he silti käsittäneet. He kenties kuvittelivat Jeesusta maallisen kuninkaan osaan omana elinaikanaan? Siihen oikean käsityksen puutteeseen viittaavat jotkut tilanteet, niinkuin juuri sekin, miten sanotaan Marian ja Joosefin käsittäneen Jeesuksen kysymyksen, joka tuolla alussa esitettiin; ja sanotaan: "Mutta he eivät ymmärtäneet, mitä hän tarkoitti." Luuk. 2:50 KR-92 

Eivät ymmärtäneet. Niin. Kuten ei varmasti silloinkaan oltu oikein ns. kartalla, kun Maria ja Jeesuksen veljet parikymmentä vuotta myöhemmin menivät ottamaan häntä, Jeesusta, huostaansa...! Tai siis pelkäksi aikeeksihan se vaan jäikin. Mutta  kun silloin siis luultiin hänen olevan "poissa suunniltaan" Mark. 3:21 (v. -38). "Poissa tolaltaaan" Mark. 3:21 KR-92.

Ja entä silloin parikymmentä vuotta aiemmin, temppelissä, kun ne lukeneet, oppineet miehet,  kun Jeesus  heidän kanssaan silloin keskusteli - (sen kolmipäiväisen vanhemmiltaan   hukassaoloaikansa, kun pitkälle kotimatkalle oli jo lähdetty) - hän 12-vuotiaana kirjanoppineiden kanssa temppelissä keskusteli, eivätkä hekään voineet käsittää, mistä pojalla oli sellainen viisaus, mistä saatu opetus... 

Eikä silloinkaan käsitetty,  ei kukaan varmaan käsittänyt oikein, paitsi Jeesus itse; kun hän jo tiesi, mitä tulossa oli. Mitenkähän se lie hänen mieltään ihmisenä kalvanut, tulevat tapahtumat? Oliko sekin syynä, että Jeesus välillä halusi mennä yksinäisyyteen rukoilemaan? Halusi puhua Isälle. Ainoalle, joka ymmärsi. Ja jolta sai voimaa.

Tekstejä masentuneelle

Tämän aamuni ajatukset ovat olleet alakuloiset. Mieleen tuli sitten, että oliko blogissani erikseen hakusanaa masentuneena olevalle? No oli ainakin tuolla toisen blogini puolella. Olen usein joutunut etsimään jotain rohkaisevaa ajatusta:

https://toisestatodellisuudesta.blogspot.com/search/label/masentuneena

Osanen jutusta toisen blogini puolelta

 

https://toisestatodellisuudesta.blogspot.com/2025/11/kun-paiva-nayttaa-joskus.html

Jonkinlaista kuvaa koitin saada aikaiseksi yhteen Raamatun kohtaan...

Minulla tulee monesti nähdessä tai pohtiessa jotain kivaa, jännää, mielenkiintoista, tai mielikuvitusta kutkuttavaa, halu yrittää kuvittaa sellaisia. Joskus vaikkapa joku sanoin kuvattu, piirretyksi kuvaksi. Niin oli allaolevan parin jakeen kanssakin, jotka taannoin osuivat luettavaksi, ollen Danielin* kirjasta. Danielhan oli Nebukadnessarin* hoviin päätynyt israelilainen pakkosiirtolainen jossain nykyisen Irakin alueella kaiketi. Babylonista kun hänen olinpaikkanansa oli kyse. Ja Tigrisjoen rantamat  mainitaan hänen näkynsä sinä paikkana, jossa hänelle näytettiin, mitä aikojen lopulla tapahtuu.

"Kun minä sitä katselin, istuimet* asetettiin paikoilleen, ja Ikiaikainen istuutui. Hänen pukunsa oli valkea kuin lumi ja hänen hiuksensa ja partansa kuin puhdas villa. Hänen valtaistuimensa oli tulen liekkejä, ja sen pyörät olivat palavaa tulta. Hänen luotaan lähti liikkeelle tulinen virta. Tuhannet ja taas tuhannet palvelivat häntä, miljoonat seisoivat odottaen hänen edessään. Oikeus asettui istumaan, ja kirjat avattiin." Daniel 7:9-10 KR-92 (*valtaistuimet, sanoo vanhempi käännös)

Tuo kun oli yhtenä aamuna luettavissa, jo pelkkä tuolien laitto sai mielikuvituksen liikkeelle, onhan sellaista tuolien asettelua useimmat tehneet itsekin. Jatko oli vaikeampi, mutta  halusin jotain kuvaa saada aikaiseksi kohdasta, joka oli sanoina niin hyvin kuvattu! Mietin jossain kohtaa sitäkin, että Daniel olisi voinut itse hahmotella kuvan, mutta kokemus oli varmaan niin suuresti Pyhä, että se oli paras tyytyä vain sanoin kertomaan.

Minä vähän arasti omani, tällaisen "lapsen tekeleen" tein ja näytän... 

Vanhempia usein lastensa tekemät kuvat huvittavat. Toivon, että Jumala sillä silmällä huvittuneena tätä yritelmää katsoo, eikä pahastuneena. Sellainen lapsensa tekelehän tämä on. 

"Maa on hänen jalkojensa astinlauta...", sanotaan jossain kohtaa. Sekin kun mieleen tuli, niin  vaikutti sekin kuvaan. Etsin sen kohdan; (joka sen ympärillä olevine  muine jakeineen koski vannomista, jonka Jeesus kielsi.):  "älkääkä maan kautta, sillä se on hänen jalkojensa astinlauta, älkää myöskään Jerusalemin kautta, sillä se on suuren Kuninkaan kaupunki;" Matt. 5:35  (v. -38 käännös)

---

* Nebukadnessarin oma sanominen oli muuten merkattu Päivän Tunnussana -kirjasessa yhtenä jakeena eilisen luettaviin: "Olen nähnyt hyväksi kertoa ne ennusmerkit ja ihmeet, jotka korkein Jumala on minulle näyttänyt." Danielin kirja 3:32 KR-92  

Tuota edelsi tämä jae: "Kuningas Nebukadnessarin viesti kaikille maailman kansoille, kansakunnille ja kielille: "Kaikkinainen menestys teille!" Dan. 3:31 KR-92

Kun vanhan 80-luvun Anna-sarjan katselu on ikäänkuin pöyhinyt minussa olevia lapsuuden tuntemuksia

Heräsin tänä aamuna klo 8.45. Oli mukava vaihteeksi herätä tähän aikaan vuodesta valoisaan aamuun:) Olin mennyt "illalla" nukkumaan siinä klo 1 aikoihin, eli itseasiassa tämän  vuorokauden puoltahan se jo oli. 

Mutta sitten niihin tämän aamun ajatuksiin. Katselimme siis illalla sitä vanhaa Anna-sarjaa, johon kuuluu peräti 3 dvd-koteloa. Tämä on siis "Anna ystävämme" -sarja, joka on 80-luvulla alkanut tv-sarja, jossa pääosaa, eli Annaa, näytteli Megan Follows. Eilen meillä oli katsottavissa siitä kakkoskotelosta niitä osia. Näitä dvd-levyjä on meillä vielä eka kotelo 1. Ja 2 ja 3 ovat joskus olleet, mutta eivät kai enää ole meillä (koska ne eivät olleet yhtä mieluisia aikanaan kuin se alkuosa). Nyt oli siis kirjastosta lainattuna kotelo 2.

Mutta miten tämä kaikki liittyy tähän aamuun? En sentään liene nähnyt unta niistä, mutta tänä aamuna löysin itseni miettimästä heti herättyäni varmasti katsottujen jaksojen aiheuttamia ajatuksia sieltä lapsuuden ja nuoruuden ajalta. Eilen jo elokuvaa katsoessani ajattelin, että minua ei ole kukaan koskaan tanssittanut, kun sarjassa Annaa tanssiaisissa tanssitettiin. Joku vähän haikea "kateus/kaipaus siinä oli. No ei tietenkään ole ollut sellaista tanssikokemusta, koska se ei ole kuulunut tavoiteltaviin asioihin meillä - se tanssiminen. Mutta nyt taas tätä kirjoittaessa vihkoon, tulee mieleen se, että lapsena olisin joskus halunnut (edes) päästä kerran näkemään millaiset olisivat olleet vaikka "Romppolan suulin" tanssit. En enää muista, kysyinkö edes lupaa. Mutta ei mitään sellaista tanssijuttua meillä, minulla. En varmasti mitään tärkeää siinä liene menettänyt, paitsi sain ehkä lisäkokemuksen siinäkin tavallaan siitä, ettei ikäänkuin kuulu joukkoon (joka kokemus jo köyhyyden ja vuokramökissä asumisen vuoksi oli muutenkin.)

No, sitten siitä eilisestä Anna-sarjan osasta. Huomasin (taas?) ajattelevani, että se Anna oli siinä ärsyttäväkin (minun mielessäni): niin sanavalmis, niin osaava, koulutettu, menestyjä. Siinä oli jotain samaa tunnetta kuin minulla aikoinaan Ginger-kirjoja lukiessa lapsena. Niiden kirjojen päähenkilä Ginger-tyttö ei ollut minulle se suosikkihahmo (vaikka oli kaikinpuolin kunnollinnen) vaan koin itseni kai kirjoja lukiessa ikäänkuin olisin se kirjoissa esiintynyt väheksytty tyttö, jonka nimeä en edes muista. Meillä on onneksi ainakin joillakin tytöillä ollut parempi lukukokemus niistä kirjoista, kun ainakin yksi harmitteli, kun olin heittänyt pois joitakin risoiksi menneitä osia siitä kirja-sarjasta.  Minäkinhän tykkäsin ekana lukemastani Anna-sarjan osasta "Annan nuoruusvuodet", hyvinkin paljon; monesti luin sen! Se oli alkujaan äidin kirja, tädiltään saama. Siitä kirjasta sain parhaan kaverini kanssa jopa aiheita mielikuvitusleikkeihin:) Näyteltiin joskus kahdestaan heidän kotinsa lähellä olevassa metsässäkin jotain kohtausta joskus. Jostain radiokuunnelmastakin saatiin joskus aihetta vastaavaan näyttelemiseen.

Mutta tähän aamuun palatakseni; huomasin herättyäni miettiväni yhden naapurin pojan, samalla luokalla olleen, suhtautumista minuun. (Sekin varmaan Anna-sarjan katsomisesesta tuli, kun siinä Annallla oli se Gilbertinsä). Minulle oli se minun luokallani ollut poika joskus tokaissut, että - luuletko, että minä sinusta tykkään... 🤨Ja minä kipakasti vastasin, että - luuletko, että minä sinusta tykkään (ja pojan sukunimi tähän...) kukko!😂  Nyt tuo naurattaa. Mutta silloin harmitti, kun oikeasti olin ihastunut siihen tyyppiin. Kerrostalolla hän asui jopa ylemmillä luokilla ollessamme naapurinamme yläpuolellamme olevassa asunnossa. Koulussa silloin sain isän mopoista kuulla joskus virnuilua luokan pojilta. Ja muutakin vinoilua kuulin. Kun koulu oli loppu ja olin kenkätehtaalla työssä, ostin itselleni ihka uuden mopon: Tunturi Super Sportin. Huomasin siis tänä aamuna miettiväni sitäkin, että mitähän uudesta moposta ajateltiin? Aiheuttiko kateutta siellä kertostalon kellarin pyöräsuojassa? Vai "kunnioitusta"?  Sitäkin huomasin miettiväni, että mitä hän minusta oikeasti ajatellut muuten, pitikö minusta, vai olinko mitätön? Tällaisia ajatuksia. Lapsuus  ja nuoruus ajatuksineen voi jäädä vahvasti mieleen, ja kenties jotenkin muovata meitä hyvällä tai huonolla tavalla?🧸

Kun noihin juttuihin meni vihostani kolme sinua, niin myöhemmin tuli vielä neljäs sivu saamaan tekstiä, liittyen osaltaan niihin kolmeen, antamaan uutta näkökulmaa menneeseen😊

Tässä tuo käsin kirjoitettu vihkoteksti paremmin luettavissa, kun naputtelin se koneella toiseen blogiini:

https://toisestatodellisuudesta.blogspot.com/2025/11/kaikki-yhdessa-vaikuttaa-parhaaksi.html

Maailman vahvin mies! Jeesus tietää oikein hyvin - omakohtaisesti - mitä on tuska ja ahdistus kuoleman edessä!

"Sitten Jeesus tuli opetuslasten kanssa Getsemane-nimiseen paikkaan ja sanoi heille: "Jääkää tähän siksi aikaa kun minä käyn tuolla rukoilemassa." Pietarin ja molemmat Sebedeuksen pojat hän otti mukaansa. Murhe alkoi nyt ahdistaa häntä, ja hän joutui tuskan valtaan. Hän sanoi heille: "Olen tuskan vallassa, kuoleman tuskan. Odottakaa tässä ja valvokaa minun kanssani." Hän meni vähän kauemmaksi, heittäytyi kasvoilleen maahan ja rukoili: "Isä, jos se on mahdollista, niin menköön tämä malja minun ohitseni. Mutta ei niin kuin minä tahdon, vaan niin kuin sinä." Hän palasi opetuslasten luo ja tapasi heidät nukkumasta. Silloin hän sanoi Pietarille: "Ettekö te edes hetken vertaa jaksaneet valvoa kanssani? Valvokaa ja rukoilkaa, ettette joutuisi kiusaukseen. Tahtoa ihmisellä on, mutta luonto on heikko." Matt. 26:36-41 KR-92

(Siinähän oli itseasiassa maailman vahvin mies! Vapaaehtoisesti otti kaiken toisten puolesta kärsiäkseen, tietäen kaiken siitä koituvan tuskan.)

Minua puhutteli tuon yllä olleen Raamatunkohdan lukemisessa tänä aamuna se, että Jeesus otti sen kaiken tuskan ja ahdistuksen omalle kontolleen, kärsiäkseen sen kaiken ihan loppuun asti ainoastaan meidän puolestamme! Eihän siitä kaikesta tuskasta, ahdistuksesta ja ristillä vielä kärsimisestä - mistään siinä kuoleman tuskassa, ollut kyse hänelle itselleen millään lailla koituvasta hyödystä, vaan ainoastaan meille! Ei anneta sen lahjan, sen uhriveren, joka meidän puolestamme annettiin, mennä hukkaan. Otetaan tuo suuri lahja vastaan. Lahja, joka avasi meille epäonnistuneille taivaan. Se on RAKKAUDEN LAHJA. SUURIN MITÄ OLLA VOI.

Täältä pöydän äärestä

 

https://vaaranlaella.blogspot.com/2025/03/hanen-rakkaudestaan-pelko-haviaa.html

https://vaaranlaella.blogspot.com/2025/03/ajatuksia-piti-ruveta-kesken-kirjan.html