"Oli kylmä" yö...

"Oli kylmä, ja siksi palvelijat ja vartijat olivat sytyttäneet hiilivalkean ja lämmittelivät sen ääressä. Myös Pietari seisoi heidän joukossaan lämmittelemässä." Joh. 18:18 KR-92

Tuo kylmä yö osui silmiini eilisaamuna kun olin etsimässä seuraavalla sivulla olevaa kohtaa. En liene aiemmin tainnut niin kiinnittää huomiota siihen yön kylmyyteen.

Nyt oltiin siinä ulkona kylmässä, yöllä, tulen ääressä lämmitellen. Muutama tunti aiemmin oltiin valmisteltu pääsiäisateriaa, ja sitten kokoonnuttu yhteen nauttimaan sitä. Oli jo monenlaisia outoja asioita ehtinyt tapahtua ennen tätä hetkeä, ja nyt oltiin tässä, eikä tiedetty mitä tuleman piti.

"Minne tahdot meidän valmistavan sen?" - oltiin kysytty Jeesukselta. Hän neuvoi, ja oltiin kohdattu se *vesiruukkua kantava mies...! Häntä seuraten oltiin saatu löytää paikka juhlalle. Siellä Jeesus oli sitten pessyt heidän jalkansa; mikä oli täysin tavatonta. Heidänhän olisi paremminkin tullut pestä Mestarinsa jalat! Mutta Jeesus vaati saada tehdä sen. Sitten outoa oli ollut Juudaksen häipyminen jonnekin, ja Jeesuksen puheet kavaltajasta, ym. Ja sitten oli ollut se miekkatapauskin.

Kiitosvirren jälkeen oltiin sitten lähdetty Getsemaneen. Siellä Jeesus oli ollut kovin ahdistunut. Ja kohta oli tullut se "Juudas"kin sinne - johdattaen oikein sotilasjoukkoa perässään. Aivan uskomatonta! Ja he - ne sotilaat, veivät Jeesuksen pois.

Mietittävää riitti... Mihin joutui se Pietarin miekka, jolla korva yhdeltä pois sivallettiin...? Mutta siinä tilanteessakin vielä Jeesus paransi sen tyypin. Sai mies korvansa takaisin! Varmasti Pietarin mielessä kiehui ja kuohui. He kaikki olivat karanneet siitä, kuka minnekin. Joku heistä oli jättänyt vaatteensakin, ja paennut ilman niitä... 

Mutta nyt oltiin tässä, näillä kylmän yön tulilla. Eikä tiedetty, mitä oikein tulossa olisi... Toivottavasti sentään päästäisivät pian Jeesuksen pois kuulusteluista. Pietari kenties pohti; että onneksi Johannes oli  tuttu ylipapin kanssa, niin ihan sillä, Johanneksen siivellä - noin sanotusti, minäkin pääsin tänne odottamaan mitä tapahtuu.

"Simon Pietari ja eräs toinen opetuslapsi menivät Jeesuksen perässä. Tuo toinen oli ylipapin tuttu ja pääsi siksi Jeesuksen mukana ylipapin palatsin pihaan. Pietari jäi seisomaan portin ulkopuolelle, mutta opetuslapsi, joka tunsi ylipapin, meni puhumaan porttia vartioivalle palvelustytölle ja toi Pietarin sisälle pihaan." Joh. 18:15-16 KR-92

Pietarilla on varmaan epämukava olo muutenkin kuin vain kylmän takia: tyttö oli kysynyt, oliko hänkin niitä Jeesuksen opetuslapsia...? Tietenkään hän ei myöntänyt, mutta nyt oli inhottava olo senkin takia...

---

* Vesiruukkua kantava mies... Tuli mieleen, että Jeesus on itsekin kuin vesiruukkua kantava mies: muita palvelee, elävää vettä tarjoilee, ja häntä olisi tarkoitus seurata, jotta juhlapaikkakin löytyy. 

Kun sama peitto silmillä...

Tuosa on toisen blogini tämänaamuinen. Siinä on ensin niistä Jeesuksen puheista, jonka tähden monet lakkasivat kulkemasta hänen kanssaan... He tosiaan suuttuivat niistä puheista. 

 https://toisestatodellisuudesta.blogspot.com/2026/05/kuka-opetti-paavalille-niita-uuden.html

Mutta uusia tuli, kun ymmärrys lisääntyi. Jopa niilläkin, jotka suuresti vihasivat uskovia...

Saulus Tarsolainen, uutena miehenä apostoli Paavali kirjoitti joskus kansastaan: "... sillä vielä sama peite, vanhan liiton kirjoituksia luettaessa, pysyy pois ottamatta, sillä vasta Kristuksessa se katoaa. Vielä tänäkin päivänä, kun Moosesta luetaan, on peite heidän sydämensä päällä; mutta kun heidän sydämensä kääntyy Herran tykö, otetaan peite pois." 2. Kor. 3:14-16 (v. -38 käännös)

Edeltä nähty ja kuultu... ja ymmärretty: Kuka onkaan Karitsa?!

Upsista... Olin toiseen blogiin tätä niinkuin kirjoittamassa, (ja aikomus laittaa sitten linkki  juttuun kenties kiinnostuneita varten) mutta tänne tämä näköjään tulikin! No olkoon sitten täällä.

Jos et muuta lue, niin mitä jos lukisit kaksi viimeistä lausetta...❤️☀️

--

"Seuraavana päivänä Johannes (Kastaja) näki, että Jeesus oli tulossa hänen luokseen. Johannes sanoi: 

"Katsokaa: Jumalan Karitsa, joka ottaa pois maailman synnin! Hän on se, josta sanoin: 'Minun jälkeeni tuleva kulkee edelläni, sillä hän on ollut ennen minua.' Minäkään en tuntenut häntä, mutta juuri sitä varten olen tullut kastamaan vedellä, että Israel saisi tietää, kuka hän on."

Johannes todisti: "Minä olen nähnyt kuinka Henki laskeutui taivaasta kyyhkysen tavoin ja jäi hänen päälleen. Minäkään en häntä tuntenut. Mutta hän, joka lähetti minut kastamaan vedellä, sanoi minulle: 'Se, jonka päälle näet Hengen laskeutuvan ja jäävän, kastaa Pyhällä Hengellä.'

Minä olen sen nähnyt ja todistan, että tämä mies on Jumalan Poika." Joh. 1:29-34 LR-92

"Seuraavana päivänä Johannes (Kastaja) oli samassa paikassa, ja hänellä oli kaksi opetuslasta seurassaan. Jeesus kulki siitä ohi, ja osoittaen häntä Johannes sanoi: 

"Katsokaa: Jumalan Karitsa!"

Kun opetuslapset kuulivat hänen sanansa, he lähtivät seuraamaan Jeesusta." Joh. 1:35-36 KR-92

(Andreas oli toinen näistä, toinen opetuslapsi kenties näistä kirjoittanut opetuslapsi Johannnes itse.)

---

Vuosia myöhemmin opetuslapsi Johannes on Patmoksen saarella. Liekö hän viimeisenä niistä 12:sta? Mutta hän näkee ihmeellisiä asioita; kirjoittaa ne kirjaan, jonka nyt tunnemme Ilmestyskirjana. Siellä tulee vastaan jotain tuttua, ennen ilmoitettua:

"Ja minä näin, että valtaistuimen ja neljän olennon edessä vanhinten keskellä seisoi karitsa. Se oli kuin teurastettu, ja sillä oli seitsemän sarvea ja seitsemän silmää - ne Jumalan seitsemän henkeä, jotka on lähetetty kaikkialle maailmaan." Ilm. 5:6 KR-92

Karitsasta on enemmänkin Ilmestyskirjan luvuissa 5 ja 6. 

Vanhan liiton aikana, ennen Jeesuksen tulemista tänne ihmiseksi, uhrattiin lampaiden virheettömiä karitsoita syntien vuoksi. Kun Jeesus tuli, hän antoi itsensä kirjaimellisesti uhriksi - karitsaksi - syntiemme puolesta. Hän oli synnitön ihminen. Täydellinen uhrikaritsa, Jumalan oma Poika! Mikä rakkaus pitikään olla ihmisiä kohtaan, että tällainen rakkauden teko meidän puolestamme tehtiin! Mutta Jumala rakasti ja rakastaa meitä, olemmehan hänen omia luomuksiaan. 

Taiteilija rakastaaa teoksiaan. Sinäkin olet yksi niistä!

Turhan tähdenkö hän olisi siihen suostunut?!

Tämä kuin jatkona eiliseen. Sen näkee isompana halutessaan tuosta linkistä toisen blogini puolelle:

https://toisestatodellisuudesta.blogspot.com/2026/05/turhan-tahdenko-se-kaikki-olisi-ollut.html

Tämän aamun tekstit olivat minusta sykähdyttäviä; ilahduttavia, armollisia!

Kahvinikin ehti keittimeen lähes jäähtyä, kun vasta "kynän sauhuamisen" jälkeen vein kahvikuppini keittimeen ääreen ottaakseni siitä... ☕☺️

Armollista päivää, ja Jumalan "kukkasia" iloksesi:)

Maaseudun alasajoa...

Tänään otsikoissa on ollut apteekkien ahdingosta. Esimerkiksi entisen asuinpaikkamme, Porin Reposaaren,  apteekki lopettaa. Jutusta käy ilmi, että jotkut lääkkeet, esim. verenpainelääkkeitä mainitiin olevan tässä joukossa - maksavat nykyään niin vähän, ettei niistä juuri jää apteekille mitään. Olen todennut omakohtaisesti sen, että nyt ne ei paljoa maksa. Joskus vuosia sitten oli huomattavasti kalliimmat lääkkeet; tosin lääkekin oli eri. 

Mutta aika hurjaahan se on, jos apteekit siirtyy kymmenien kilometrien päähän kylistä, tai kaupunkien kaupunkimaisista sivukylistä, jollainen Reposaarikin on. Sieltä on Porin keskustaan n. 30 km. Ja 15-20 km Pihlavaan, jossa olisi Reposaaresta seuraava lähin apteekki. Näillä alueilla ollaan totuttu siihen, että jotain palveluja siellä on. Ja sen mukaan ihmiset ovat asuinpaikkojaan usein valinneet. On karua huomata, että yksi - ja kohta  toinen, palvelu katoaa läheltä, kävelymatkan päästä. Tämä koskettaa erityisesti niitä, joilla ei ole oman auton käyttöön mahdollisuutta. Ja julkinen liikennekin vähenee vähemmistään.

Meillä ovat myös palvelut n. 30 km:n päässä. Mutta tällä kulmalla niitä ei ole koskaan juuri olettanut  olevankaan - koulua lukuunottamatta. Ei olla sellaisilla palveluiden läsnäolokriteereillä asuinpaikkaa aikanaan valittu. Koulunkin lapsemme ehtivät käydä näillä kylillä ennen koulun lopetusta. Mutta tosiasiaan on, että pienet kaupungit myös menettävät palveluita. Ja väkiluku vähenee. Ja ihan itsenäisten kuntien kirkonkylien koulujen lopettamisista jo puhutaan, yhteistyöstä kuntien välillä. Ja osuipa vielä silmään tänään sekin, että ammattikoulutusta tarjoava Riveria aikoo vähentää opiskelupaikkoja. Joistakin kunnista se toiminta lakkaisi vallan. Lieksasta nipistettäisiin pois eli kaavailtiin jäävän ehkä sähkö- ja tekniikka-alaa. Monesti on niin, että kun nuoret lähtevät muualle opiskelemaan, he jäävätkin sille tielleen.

Isot kaupungit porskuttaa... Haluavatko päättäjät enää pitääkään koko maata asuttuna... ? 

Äitienpäiväkirjoitus: "Minä tiedän" - sanoo Isä...

En tiedä, miksi se minuun nyt niin kovasti vaikuttikin, että tosi kovasti oli mielessä se; kun eilen luin uutisen, että oli Juuassa kuollut juuri eilen 12 v. poika, joka oli ajanut mopolla joltain metsätieltä toiselle tielle ja auton alle jäänyt. En tiedä, oliko tällä äitienpäivälläkin nyt lisävaikutusta siihen; ja silläkin kun muistin 80-/90-lukujen vaihteesta naapurintytön joka äitienpäivänä äkisti sairastui ja sitten kuoli. Nyt jokatapauksessa tänäkin aamuna kyseisen pojan asia, ja perheensä, on ollut hyvin paljon mielessäni. En vain päässyt irti siitä. Asia on niin surullinen. Niinkuin oli sekin taannoin lukemani, kun kaksi tyttöä skuutilla olivat ajaneet, ja auton kanssa kolaroivat. Toinen tytöistä kuoli. (Tähän minun onkin syytä todeta, että minun olisi viisainta lopettaa uutisten lukeminen tyystin!) Puhuin sitten Isä-Jumalallekin tuon pojan ja perheensä asiaa, ja samalla yleensäkin muidenkin jotka ovat joutuneet lapsensa menettämään tavalla tai toisella. Ja mitä moninaisimmin tavoin sellaista voi tapahtua, ja monessa ikävaiheessa. Kun näitä suruja Taivaan Isälle puhuin mielessäni, on kuin hän olisi sanonut: - Minä tiedän... Ja niin hän kyllä tietääkin. Ihan omakohtaisesti, kun joutui menettämään oman Poikansa Jeesuksen, esikoisensa, ristille naulattuna. Taivas pimeni sinä päivänä... Mutta asia ei jäänyt siihen; tuli ylösnousemus - haudasta nousu! Ja niinpä emme mekään jää hautaan, vaan nousemme ylös kun käsky kuuluu. Koti odottaa, juuri sen takia, että Jeesus kuoli kaikkien syntiemme tähden. 

"Siinä on rakkaus - ei siinä, että me rakastimme Jumalaa, vaan siinä, että hän rakasti meitä ja lähetti Poikansa meidän syntiemme sovitukseksi." 1. Johanneksen kirje 4:10  v. -38 käännös

---

Taivaallinen Isä - Hän  on armollinen Isä. Armollinen, Voimakas, Valtias!

Nämä olivat aamun luettavissa:

"... Jeesus nosti katseensa kohti taivasta ja sanoi: "Isä, hetki on tullut. Kirkasta Poikasi, että Poika kirkastaisi sinut." Joh. 17:1 KR-92

"Te ette kuitenkaan elä oman luontonne vaan Hengen alaisina, jos kerran Jumalan Henki asuu teissä. Mutta se, jolla ei ole Kristuksen Henkeä, ei ole hänen omansa.   Jos Kristus on teissä, teidän ruumiinne tosin on kuollut synnin vuoksi, mutta Henki luo elämää, koska teidät on tehty vanhurskaiksi.   Jos siis teissä asuu Jumalan Henki, hänen, joka herätti Jeesuksen kuolleista, niin hän, joka herätti Kristuksen kuolleista, on tekevä eläviksi myös teidän kuolevaiset ruumiinne teissä asuvan Henkensä voimalla." Roomalaiskirje 8:9-11 KR-92

Kuva: Lapsuuteni joulukoriste. Löytyi eilen varastosta. Olin luullut, että on jo vallan kadonnut, tuokin, niistä monista joita joskus oli...

Hänestä kerrottiin heti Jeesukselle... - Rukouspyyntökin tässä myös: Kertokaa tekin!

"Kerrottiin heti Jeesukselle"🙏 

Eilen minunkin puhelimeeni kilahti jaettu rukouspyyntö, jonka ajattelin nyt jakaa teillekin:

Kyseessä on joku minulle tuntematon nuori mies, tajuttomana hengityskoneessa, ja jonka puolesta setä siinä vetosi, että ihmiset sen nuoren miehen heräämisen puolesta rukoilisivat; ja sen puolesta, että kaikki olisi sitten hyvin nuoren miehen päässä! Osallistukaa nyt tekin; kertokaa tekin Jeesukselle tuosta nuoresta miehestä, rukoilkaa hänen paranemistaan🙏

"Rukouksessa on voimaa" - luki siinä viestissä kuin muistutuksena.

---

Aamun luettavissa oli nämä: 

"Ole minulle laupias, silloin saan elää..." Ps. 119:77 KR-92

"Simonin anoppi makasi kuumeessa, ja hänestä kerrottiin heti Jeesukselle. Jeesus meni hänen luokseen, otti häntä kädestä ja auttoi hänet jalkeille. Kuume lähti naisesta..." Markus 1:30-31 KR-92

--------

Tässä haluan vielä vinkata sivustosta, josta löytyy armollista tekstiä Jumalasta. Usein runomuotoonkin puettuja rukouksia. Kun tuon etusivua selaa alemmas, niin sieltä niitä löytyy:

https://yksinarmosta.fi/

Ällistyttävä, ihastuttava aikainen aamuaurinko - kun se tulee talon läpi☀️

Siinä klo puoli viiden maissa auoin ensin silmiäni, ja totesin: ei näy aurinkoa:(  Kuvittelin harmaan päivän tulevan. Hetkeä  myöhemmin auoin uudestaan silmiäni ja näky oli ällistyttävä: siinähän oli voimakkaat auringon muodostamat kuviot ihan edessäni seinällä. En mitenkään malttanut enää pysyä sängyssä, ylös oli noustava, koska halusin vangita hetken kuviin...

Sieltä se tuli, läpi talon keittiön ikkunasta, läpi kirjahyllyn talon toiseen päähän minun nähtäväkseni☀️

☀️"Jumala sanoi: "Tulkoon valo!" Ja valo tuli. 

Jumala näki, että valo oli hyvä.

Jumala erotti valon pimeydestä,

ja hän nimitti valon päiväksi,

ja pimeyden hän nimitti yöksi.

Tuli ilta ja tuli aamu, näin meni ensimmäinen päivä." 1. Moos. 3-5 KR-92

---

Tuossa alla linkki toisen blogini tämänaamuiseen: 

https://toisestatodellisuudesta.blogspot.com/2026/05/joskus-tie-voi-nayttaa-nousseen-pystyyn.html

Siinä on kuva, kun Uimaharjussa tie oli kirjaimellisesti noussut pystyyn! Oli nostettu nostosilta ylös. Ensi kertaa nähtiin siinä se ylhäällä. Mitään ei näkynyt menevän siitä alitse, mutta jotain siinä pari miestä ilmeisesti teki. Kohta tie aukesikin sitten.

Minulla oli eilen kuulokeskuskäynti, sen vuoksi Joensuussa käynti. Oletin sen käynnin vievän aikaa paljon, mutta nyt päästiinkin nopeasti sieltä. Ensi kertaa väläytettiin siellä sitäkin asiaa, että jos kuulolaitteet eivät joskus enää riittävästi auttaisi kuulemista, voitaisiin sitten selvittää kuuloimplantin mahdollisuutta... Hyvä, että sellaisia on, mutta toivottavasti selviäisin ilman... Sen verran olin illalla utelias, että luin vähän tietoa siitä. Sillä saadaan ihan kuurollekin kuulo! Jossain sanottiin ihan näin, että "kuulo on ainoa aisti, joka voidaan palauttaa." Aika huikeaa kyllä. Sillä systeemillä kuulemma ohitetaan vahingoittuneet kuuloelimen osat, ja vaikutetaan suoraan kuulohernoon. Jotensakin noin se selitettiin. Jonkin kerran on jossakin on osunut silmääni kuvia, joissa on ollut sitten sellainen vekotin käytössä; kun hiusten päällä jossain takaraivolla on näkynyt sellainen pieni "lätkä". Se on osa sitä systeemiä, toisen osan ollessa korvan sisään istutettuna leikkauksella.

https://toisestatodellisuudesta.blogspot.com/2026/05/joskus-tie-voi-nayttaa-nousseen-pystyyn.html

Valo, valo! Se ilahduttaa☀️ Ja tie...

Ilahduin sitä, että tänä aamuna sain lukea näitä:

"... Minä muutan pimeyden heidän edellään valoksi, louhikkopolut sileäksi tieksi..." Jes. 42:16 KR-92

"Näin meidän Jumalamme hyvyydessään armahtaa meitä: Korkeudesta saapuu luoksemme aamun koitto. Se loistaa pimeydessä ja kuoleman varjossa eläville, se ohjaa jalkamme rauhan tielle." Luuk. 1:78-79 KR-92

Tie. Jännä juttu, näissä puhutaan tiestä. Ja minähän ennen tähän tuloani sain mieleeni myös Vornan museotien. Ja eilen Hovimäki-sarjassa kuljettiin tietä, joka toi mieleen läheisen metsätien, joka menee rotkon toiselle puolelle, naapurivaaralle. Sen tien tekovaiheiheistakin me silloin aikoinaan jotain näimme. Ennenkuin se valmistui polusta tieksi - voiko sitä edes poluksi sanoa, mutta oli vanhassa kartassa - oli se varsinainen tie rakennusvaiheessaan vaikea kuljettava: puunrankoja sille koottu - ja uteliaana siinä piti rämpiä🫣 Olimme kuitenkin jo aiemmin, pelkässä osin kadonneessa "polkuvaiheessa" löytäneet perille vanhaan pihapiiriin, vanhan kartan mukaan.

Raamattukin on kartta, joka näyttää tietä. Jeesus teki uuden tien, joka sen valmistumisesta lähtien ainoastaan on tarkoitettu käytettäväksi: "Jeesus vastasi: "Minä olen tie, totuus ja elämä. Ei kukaan pääse Isän luo muuten kuin minun kauttani." Johanneksen evankeliumi 14:6 KR-92

---

"Mutta sokeat minä kuljetan tietä, jota he eivät ole kulkeneet, annan heidän astella polkuja, joita he eivät tunne. Minä muutan pimeyden heidän edellään valoksi, louhikkopolut sileäksi tieksi. Nämä ovat minun tekoni, näin olen tehnyt ja näin teen yhä." Jesaja 42:16 KR-92

Kadoksissa olevat kaksoset. Sota-ajan romanssista kai syntyneet...

Jostakin tuli taas tänä aamuna pitkästä aikaa mieleeni yhdet äitini serkut; kaksoset, joista emme tiedä mitään muuta, kuin vain sen, että ovat joskus sota-aikana kai syntyneet.

Olin vuonna 2006 kirjoittanut käsin paperille asiasta otsikolla: "Äiti kertoi jymyuutisen!" - Oli kuullut sen siskoltaan, joka puolestaan oli saanut sen tietoonsa asian tienneeltä, toisen sedän vaimolta.

"Heillä onkin isänsä puolelta 3 serkkua, eikä vain yksi, kuten tähän asti on luultu." Toisen sedän  vaimo oli kertonut asian yhdelle äidin siskolle. Pappani, eivätkä  muut sisarukset asiasta tienneet, vain yksi veli oli ollut tietoinen. Kaksi veljestä asuivat samalla paikkakunnalla Etelä-Suomessa, joten olivat kaiketi olleet läheisissä väleissä, ja tällainenkin tieto oli sitten välittynyt, mutta muilta pidetty salassa. Asianosainen, kyseisten kaksoslasten isä - eli äitini setä - oli varmaankin kieltänyt muille puhumasta. Mutta asianosaisen kuolemastakin oli jo kauan aikaa, joten toisen veljen vaimo oli halunnut salaisuuden tuoda  kyseisten kaksosten serkuille tietoon, että sellaiset ovat olemassa. Vaan heistä ei nyt tiedetä enempää kuin sen, että heidän äitinsä oli jostain varakkaamasta perheestä ja naisen vanhemmat eivät hyväksyneet lasten isää tyttärensä aviomieheksi. Olivat kuulemma itse luvanneet huolehtia lapsista. 

Nyt nämä joskus sota-aikoina ilmeisesti syntyneet kaksoset voivat olla vielä elossa - tai sitten ei. Oma äitinikin, joka on syntynyt v. 1940, on nyt 85-vuotias. Kyseiset kadoksissa olevat kaksoset voisivat olla samaa ikäluokkaa, nämä äidin serkut. Emme tiedä edes, olivatko tyttöjä/poikia. Olisi ollut mielenkiintoista tietää heistä jotain. Liekö heitä kiinnostanut koskaan tietää isänsä suvusta, vai onko tieto pidetty pimennossa - miten lie? Vaikea etsiä kun ei tiedä edes mikä sukunimi on ollut käytössä. Saisikohan edes virkatodistusta kyseisestä äidin sedästä, jonka nimi ja synnyinaika on tiedossa kyllä🤔 Mutta onko liian "tuore" tapaus sukututkimusta ajatellen. Se setä oli kuollut 70-luvulla, samoin vaimonsa. Hän oli sitten avioliitossakin ollut, mutta avioliitostaan sedällä ja vaimollaan ei lapsia ollut. Surullista; sedällä lapset oli, mutta tilanne oli, kuin ei olisi ollutkaan. 

Tuon isosetäni - eli pappani veljen, hauta näkyy olevan Honkanummen hautausmaalla, Vantaalla; kertoi hautahaku. Vaimonsa siinä samassa myös.

Tällaista täältä tänään. Harmaa päivä.

Mistä oot kotoisin?

Ylellä oli juttu: "Huippu-uraa tekevä amerikkalaislaulaja on kiitollinen suomalaisesta perimästään – kasvoi karjalanpaistilla ja sisulla". Mielenkiintoinen juttu.

 https://yle.fi/a/74-20222410

---

Tänä aamuna mieleeni tuli ajatuksia siitä, etten  osaisi sanoa paikkakuntaa, mistä olen kotoisin. Joillekin sellainen on ihan selvä asia. Minä voisin sanoa, miltä seudulta sukuni ovat kotoisin. Sieltä Tampereen seutuvilta, sen ympärillä ovat vanhempieni synnyin- ja kotikunnat. Hämäläinen olen juuriltani. Mutta synnyinsijani ja lapsuuteni kotikunnat eivät koskaan olleet siellä, mitkä olivat olleet omien vanhempieni kotikunnat ja suvun sijat. Ja vielä kauempana olen sukujeni sijoilta täällä, missä nyt asun. Isäntäkään ei ollut kotoisin sieltä, mistä syntyi ja lapsuutensa ja nuoruutensa asui. Hänen juurensa ovat täälläpäin.

Nämä "juuret" ja "kotoisin olemisen" ajatukset toi mieleen ajatuksen isommista juuristamme. Meidän juuremme ovat taivaasta. Sieltä olemme kotoisin, vaikka täällä olemme syntyneet ja eläneet ja tällä hetkellä kotipaikaksemme tunnemme. Kaipaamme kuitenkin sukumme sijoille, nähdä ne, mitä emme ole ennen nähneet. Ja kenties vaikka laulamaankin siellä joskus:)

Mielessäni soi nyt Kari Tapion laulu, jota eilen kuuntelin 🎼🎶 Ei varmastikaan varsinaisesti hengellinen laulu, mutta sitä voi kuunnella sellaisenakin.

"Kuin taivaisiin..." Kari Tapion laulama laulu.

Arkea

Kun monesti turhaan etukäteen kaikkea miettii ja on huolissaan. Mutta tänä aamuna, ennenkuin ehdin kunnolla mielessäni aloittaa huolissaan olemisen rumbaa, tapahtui jotain - sillä aikaa, kun olin aloittanut vihkoon kirjoittamisen...

---

Ettekö vieläkään usko? = Otsikko vihossani

"Ettekö vieläkään ymmärrä?"

"Ettekö te vieläkään käsitä?"

Minä tässä tänä aamuna meinasin taas aloittaa mielessäni pähkäilyn, että miten raha riittää, kun tuli pieni yllättävä meno niihin pieniin olemassaoleviin rahoihin nähden, jotka meillä on käytössä seuraavaan rahapäivään asti. Miten rahat riittää ruokaan, ym. mitä ehkä tarvitaan tällä välillä.

No ennenkuin ehdin kunnolla aloittaa moista päivittelyä mielessäni, tuli mieleen Jeesuksen tokaisu, jossa leivästä siinä oli kyse. Samoihin aikoihin, kun kirjoittelin vihkooni ylläolevia sanoja, oli tullut ystävältä viesti, että voisi laittaa meille taas valmiiksi pussin hävikkiruokaa...

Niinpä niin. Niin Jumala järjestelee asioitamme edeltäpäin. Ei tarvitsisi aina olla niin huolissaan pärjäämisestä. Vaikka "leivästäkään", tai muusta🌟

Mark. 8:14-21, v. -92 käännös

---

Meikäläisen luonteella tällaista huolien vatvomista on varmasti jatkossakin, mutta tämä oli kyllä tämän aamun päivänsäde! Ja muistutus minulle, ettei tarvitsisi niin etukäteen aina murehtia asioita.

Musiikkia ja muistelua, arkea

Suomalainen gospelyhtye Boanerges lauloi nuoruuteni aikaan  kasetillaan laulua: "... mun Jeesus elää, siksi elää tahdon..." 

Se löytyy nykyään netistä kuunneltavaksi ja sanatkin luettavaksi. Ja sieltä olen tuotakin laulua viime päivinä useammankin kerran kuunnellut. Siitä löytyy netissä myös live-esitys, josta varsinkin olen tykännyt. Siinä on rempseä meno esityksessä. Se jää helposti mieleenkin soimaan. Aina ei siis tarvitse olla jotain laitetta musiikin soimiseen....:) Heidän konserteissaan en koskaan käynyt. Olisi kyllä varmaan ollut kivaa.

Boanergesin musiikki kuulostaa minusta nykyäänkin yhtä innostavalta, kuin se oli silloinkin, kun 16-vuotiaana sitä Pomarkussa kuuntelin. Olin saanut  Pomarkkuun vinkin Ruotsissa asuvalta kirjeenvaihtokaverilta; suomalaispojalta, jonka ilmoituksen olin bongannut Hyvä Paimen -lehdestä. Se oli lähes 50 vuotta sitten. Vaikka kirjekaveruus ei kestänyt pitkään, enkä poikaa koskaan tavannut, jäi hänen suosittelemansa musiikki minulle hyvin mieluisaksi:)

Hieman huvittavaa - varmaan Jumalan huumoria ehkä siinä, että rakas mieheni, johon itseasiassa tutustuin (yllätys, yllätys): kirjoittamalla, oli aikanaan ollut töissä ja asumassa  myös Ruotsissa muutama vuosi ennen meidän kirjoittelumme alkua. Ja hänen silloin asumansa kaupunki oli sama, josta musiikkivinkki tuli:) 

En käytä kuulokkeita musiikkia kuunnellesani. Soitan sitä ulkona kävellessäni, niin saa linnut ja muutkin liikkuvaiset kuulla. Ihmisiä ei häiritse, kun ei niitä täällä juuri liiku. Toivottavasti musiikki häiritsee kauemmas karkottavasti ainakin mahdollisia karhuja. Joka kerta varmaan käy mielessä, että niitä saattaa liikuskella. Susistakin nykyään paljon puhutaan. Susia ja karhuja ei 70-luvulla tarvinnut miettiä, että tuleeko vastaan. Pimeällä usein tulin ystäväni luota kotiin teitä, joiden vierillä oli metsää, ja asumukset hyvin harvassa.

---

Boanergesin "Yhtä rakkauden sanaa" - kappale on myös soinut mielessäni. 

Sitä olen myös viime päivinä useammankin kerran kuunnellut. Vaikkakin enemmän tuota ekaksi mainittua. Muistelisin, että heidän kaikki kolme kasettiaan minulla olisi, vaikka nyt saankin kyllä vain kaksi kasetin kansikuvaa mieleeni. Varastossa kasetit taas. Netistä olen nyt kuunnellut. On parempi sointi. Eikä riivikään toisten korvia tai hermoja, kun ulkona kuuntelen🙂 Joskus itsekin lauleskelen. 

Joku päivä sitten otettu kuva. Oli varmaan se lämmin päivä, jolloin teki mieli pysähdellä ja katsella ympärilleen.

Eilen oli kylmä. Ja tuulista. Puutkin heiluivat kovasti. Meiltä ei sentään mennyt sähköt, valot vain välillä vilkkuivat. Sähkökatkot olivat enemmänkin Lieksan pohjoispuolella.

---

Tuossa alla vielä linkistä löydettäväksi ja ehkä lueskeltavaksi, juttuja tästä blogista, blogin sivupalkin hakusanan "musiikki" -alta:

https://vaaranlaella.blogspot.com/search/label/musiikki

Se on samalla hieman kuin katsaus blogin koko olemassaolon aikaan:)

Kuninkaan pöydässä... vanki olikin vapaa!

Minun mieltäni ilahdutti tänä aamuna oman keittiönpöytäni ääressä ajatus, jonka luin Fredrik Wislöffin rukouskirjasta. Alkuna ilahduttaneelle huomiolle oli tämä jae:

"Hän sai kuninkaalta elatuksensa, mitä kunakin päivänä tarvitsi, vakinaisen elatuksen, niin kauan kuin eli." 2. Kun. 25:30 (v. -33 käännös)

Babyloniin oli tuotu vankina toisen maan kuningas. Oltuaan pitkiä vuosia vankina, tuli toinen kuningas valtaan. Uusi kuningas armahti hänet. Hänestä tuli täysin vapaa mies, ja hän sai elatuksensa joka päivä kuninkaan pöydästä. Ja uusi kuningas myös puhutteli häntä ystävällisesti.

Tuo on ihastuttanut minua ennenkin. Mutta sitten oli vielä se Wislöffin oma huomio, oma kokemus: "Tämä on minunkin tarinani. Minäkin olen saanut riisua vangin puvun ja minut on päästetty vapaaksi."  Joka päivä saan syödä taivaallisen kuninkaani pöydässä. (F. Wislöff, Rukouskirjani.)

Tuo ajatus oli se. Se ilahdutti harmaana aamuna, kun sain taas tajuta asemani vapautettuna Ja Kuinkaan pöydästä taas tänäkin aamuna ruokaa saaneena.

---

Nyt nyt paistaa kivasti jo ulkonakin aurinko, ei ole sielläkään harmaata enää.

Talteen noukittuja parhaat päivänsä menettäneitä kukkia, ym.

Tyttäret tykkäävät aina joskus ostaa kukkia. Niin oli muutama päivä sitten jälleen uusia ihania katseltavia maljakkoon tullut. Entiset olikin jo parhaat päivänsä menettäneitä, oikeastaan kompostiin jo menossa. Mutta kun niitä tiskipöydän laidalla vielä oli, vielä ihailin tänä aamuna niitäkin, en heittänyt pois. Jätin vieläkin niitä ilahdutusta tuomaan🌼

---

Näitä touhuja ennen kirjoittelin vihkoon jotain ajatuksista joita ennen ylösnousua mieleeni tuli. Ne tuli ikäänkuin kirkastamaan päivää, kun ensin oli tunkemassa mieleen joku ankea ajatus. Mutta  ankeat sivuutettiin🌿🌼❤️

(Allaolevan vihkotekstin näkee selvempänä eli koneella naputeltuna, tuosta linkistä toisen blogini puolelle.)

https://toisestatodellisuudesta.blogspot.com/2026/04/sita-rakkauden-maaraa.html

Kun joskus yksi jae voi ihastuttaa, ihmetyttää, kirkastaa päivää...

Harmaa päivä. Ei intoa mihinkään. Ei edes oikein lukemiseen ensin, mutta luin silti. Siinä (vanhan Päivän Tunnussanan tarjoilemat päivän jakeet), niistä yksi tuntui siitä kirjasessa luettuna vetovoimaiselta... Se on tuossa alla näkyvissä, tuo "Raamatun sanassa on vetovoimaa" - otsikon alla.

https://toisestatodellisuudesta.blogspot.com/

https://toisestatodellisuudesta.blogspot.com/

Aamulla kirjoitettua

Toisen blogiin naputeltua, otsikolla, "Kun tuntuu, että on ihan valtava tarve...":

 https://toisestatodellisuudesta.blogspot.com/2026/04/kun-tuntuu-etta-on-ihan-valtava-tarve.html

Arka ihminen

Vihkoon aamulla kirjoitin: "Minä olen arka ihminen, monellakin tavalla. Tarvitsen jatkuvasti rohkaisua ja kaipaan iloa tuottavaa valoa; jota Jumala voi antaa monin eri tavoin. Erityisesti aamuisin kaipaan kaikkea valoa ja rohkaisua uutta, alkavaa päivää varten, että taas jaksaa sen haasteet. Arkuuteni ja heikkouteni (ja nyt tätä tässä naputelleessa mieleen tulleet laiskuuteni ja saamattomuuteni) on olemassa sekä arjen elämässä, mutta myös uskon elämässä. En ole mikään "uskon sankari" millään tavalla. Mutta Herraani haluan seurata tällaisena räpistelevänä rääpäleenäkin. Hänen sanastaan etsiä lohtua, voimaa ja iloakin - taas tähänkin päivään. Arkista sekin touhu on. Vanhasta Päivän Tunnussanasta aamuisin etsin, ja löydän, useimmiten jotain, jota koen tarvitsevani. Joskus vain muutama sana voi suunnata katsettani Jumalan armoon ja valoon, hänen mahdollisuuksiinsa, ja rakkauteensa pientä ihmistä kohtaan." 

Mieleen tullut kohta Raamatusta: "... Köyhää minä katson, köyhää, hengeltään särkynyttä, sanani alla arkaa." Jes. 66:2 KR-92

Vihkoon kirjoittelu jatkui lukemisen jälkeen. Naputtelin niitä toisen blogini puolelle.  Minua ihastutti mm. se kohta, kun sanottiin Joosef arimatialaisesta, että: "Hän rohkaisi mielensä..". Hän ryhtyi itselleen epämukavaan hommaan: järjestelemään rikollisena pidetyn Jeesuksen hautausta - Hän, neuvoston jäsen! Siitä sai varmaan sanomista kuulla, ja selvisikö edes pelkällä sanomisella...?

https://toisestatodellisuudesta.blogspot.com/2026/04/arka-ihminen-ja-joosef-arimatialaisen.html

---

Tässä tämän aamun auringonvalon esitys:) 

Uusi päivä, uusi valo, uusi armo☀️

Oli ihana herättyä nähdä metsän puissa, niiden latvoissa jo valot sytytettyinä. Aurinko osui taas niihin niin, niiden joidenkin latvoihin, kuin olisi ollut valot niihin sytytetty. Se on ilahduttava näkymä. Kun tulin ylösnoustuani tähän pöydän ääreen, halusin heti kirjoittaa vihkooni siitä näkymästä. Sen jälkeen luin toista juttua.

Isäntä oli joskus eilen jättänyt pöydälle lehdestä joskus leikatun lappusen, ja sanonut, että se kannattaa lukea; on hyvä. No en vielä eilen ollut tarttunut siihen. Tänä aamuna se oli siinä vielä, uuden ilmoituksen kera - ja tartuin juttuun. Siinä oli lyhyesti kerrottuna tapaus, jossa lähi-idästä tullut mies meni Helsingissä kirkkoon. Ovella häntä tervehti mies, jolla oli valkoinen vaate yllä. Mies tervehti tätä kirkkoon tullutta miestä tämän omalla äidinkielellä. Tervehdys oli yllättävä ja ilahduttava, varsinkin kun sai tervehdyksen sillä omalla kielellä. Kirkon penkkiin mentyä miestä mietitytti asia. Hän halusi tutustua siihen häntä tervehtineeseen mieheen. Hän nousi penkistä ja meni uudestaan ovelle. Ovella oli nyt kaksi muuta ihmistä tervehtimässä väkeä. Mies tiedusteli heiltä, missä se valkoasuinen mies oli, joka oli äsken häntä tervehtinyt. Hän haluaisi keskustella tämän kanssa. Hän sai vastaukseksi, ettei siellä ole ollut muita tervehtimässä ihmisiä, kuin he kaksi, jotka siinä nyt seisoivat... Mies meni hämmentyneenä takaisin penkkiinsä. Myöhemmin hän päätteli, että oli kohdannut ovella Jeesuksen. Nykyään mies seuraa Jeesusta. (Tämä tässä omin sanoin selostamani tapaus oli kerrottu lehdessä: OM Uutiset 4/2017 , siinä otsikkona Helsinki: Tervetuloa kirkkoon.) Jeesus voi tehdä tällaista.

No sitten. Palataan siihen minua ihastuttaneeseen aamuvaloon. Muistin, että olen tehnyt samasta aamuvalosta joskus kuvan. Etsin sen. Blogissahan se oli, tuskin enää paperilla tuota kuvaa onkaan, kun on ollut pakko vähentää jotain. Mutta kuvassa oli jännästi myös valkopukuinen hahmo. En enää muista minkä vuoksi sen silloin olin siihen laittanut. Mutta jännää on myös se, että kuva on kolmen vuoden takaa, samalla päivämäärällä kuin tänään 10.4. 

https://vaaranlaella.blogspot.com/2023/04/ylosnousemuksen-paiva-ja-aamuaurinko.html

---

Tänään olisi muuten isäni syntymäpäivä. Olisi täyttänyt 96 vuotta jos olisi elossa. Mutta isä muutti toiseen olotilaan yli 30 vuotta sitten. 

Uusi Toivo. Isän nimi oli Toivo:)