Ikinä ei ole kukaan rakastanut toista niin paljon kuin Jeesus on rakastanut meitä!
Kuolla nyt jokaikisen - todellakin jokaikisen - ihmisen syntien puolesta, oli ne sitten mitä hyvänsä... Se on käsittämätöntä, niin ällistyttävää, että emme millään uskalla uskoa sitä, emme omalle kohdallemme, emmekä toisten. Niin iso lahja, kuinka kukaan meille sellaista antaisi!? No ISO RAKKAUS ANTAA. Kuka ottaa vastaan? Toivottavasti ylpeys, tai kehnous, ei estä... lahjan ottamista omiin näppeihin, jopa omaan sydämeen asti.
----
Juha Vähäsarja kirjoittaa kirjassaan "Joka päivä armon varassa", ensin Raamatun sanoilla:
"Siinä on rakkaus - ei siinä, että me olemme rakastaneet Jumalaa, vaan siinä, että hän on rakastanut meitä ja lähettänyt Poikansa meidän syntiemme sovitukseksi." 1. Joh. kirje 4:10
Ja sitten Jeesukselle sanansa osoittaen: (ja samalla myös meille siinä viestittäen:)
"Jeesus, omien tunteiden erottaminen pelastavasta uskosta on erittäin vaikeaa. Kun tunnen läsnäolosi siunaavana ja todellisena, kaikki tuntuu olevan kohdallaan. Kun elämässä on hengellinen kuiva kausi tai mieltä painavat vaikeat kysymykset - tai sitten vain väsymys on kietonut otteeseensa -, tulkitsen helposti uskonelämäni olevan vaarassa. Kiitos, Jeesus, kaikista niistä hyvistä opastajista, jotka ovat ohjanneet luottamaan Raamatun sanaan tunteista huolimatta tai jopa niitä vastaan. Niinpä saatan nytkin luottaa sanaasi, että olet lähellä sitä, jolla on särjetty henki, ja rakastat heikkoa, jolla on arka tunto sanasi suhteen. Olennaista eivät ole omat tuntemukset tai se, koenko rakkautta sinua tai lähimmäisiäni kohtaan. Olennaista on se, että sinä olet rakastanut minua ja olet antanut henkesi puolestani. Olet lähellä aina, vaikka en tuntisi mitään erikoista."
Juha Vähäsarja/Joka päivä armon varassa. Kustannus Oy Arkki 2008. (Olen kysynyt luvan Vähäsarjalta tekstiensä lainaamiseen blogissa.)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti