Laulukirjan päällystin joskus kauan sitten tuollaisella paperilla. Muistelen, että paperi olisi ollut peräisin jostain silloin sulhoni - nyt mieheni - lähettämästä kukkapuketista, tms., kääreenä ollut.
---
Illalla nukkumaan mennessä mielessäni Jumalalle puhuin, niinkuin iltarukouksena jotain kiitoksen sanoja päivän kulusta, ja siitä mikä tuntui hyvältä. Sitten mieleen tuli ajatus, että unohdanko sen suurimman... Sen rakkauden, että joku suostui menemään ristille kuolemaan, että saisimme vapauden syntiemme rangaistuksesta? Jeesushan teki niin... Sitten alkoi soida mielessäni, vanhan hengellisen laulun sanoja: "... Synnit ristille jäi, synnit ristille jäi! Näätkö suurinta rakkauttaan?..."
Kun noita laulun sanoja alkoi tulla mieleen, oli pakko nousta vielä ylös sen verran, että saatoin ottaa kirjahyllystä laulukirjan ja etsiä laulun sanat, jotta muistaisin aamullakin; herättyäni, mitä ennen nukkumaan menoa ajattelin.
Alla olevasta linkistä pääsee kuulemaan halutessaan kyseisen laulun:
Hengellinen laulukirja, nro 105: https://www.hengellinenlaulukirja.com/?p=636
Se alkaa sanoin: "Yksi kuolohon kulki mun puolestani..." Laulun tekijät: Garrie E. Breck, 1855-1934, Grant Colfax Tullar 1869-1950.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti