Metsäisiä kuvia

On tässä tullut kuljeskeltua tuolla ulkona usein kamera kädessä ja kuvia on kertynyt, vaikka harva onkin sellainen oikein hyvä otos. Tämmöinen runsaudenpula tekee minulla sen, etten ole osannut päättää millaista juttua pykään... No, isäntä ehdotti eilen, että ottaisin vähän useammasta satsista. Ehkä se onkin ihan hyvä idea, koska muuten ne saattaisivat jäädä vallan.

Minua viehättää kovasti se värien vaihtelu, jota metsästä löytää...

Tuossa alla  olevat kuvat ovat tuosta ylemmän kuvan vaatimattoman näköisestä kannosta.

Kuvan oikeassa reunassa kulkee kallioiden polku.

Huomasitko noissa yllä olevissa kuvissa höyhenen?

Nämä kivet on vain aseteltu odottamaan jotain... Mutta ne viehättävät minua ihan sellaisena.

Nämä metsän kiviportaat ovat vielä  kesken. Nämä, kuten kaikki muutkin näissä kuvissa esiintyvät kivihommat ovat isännän projekteja:)

Nyt työn jäljet vielä ovat näkyvissä, mutta tarkoitus on, että nämä maastouvat...

ja toivottavasti sammaloituvatkin. Ehkä joskus joku ihmettelee, kuinka täällä metsässä on portaat

 ja kuka ne teki:)

Jotkut porraskivet ovat melkoisiä "jytyjä.

Tässä on polkujen risteys. Siinä kohdin on kaartuva kivimuuri, jossa kivet on vain ladottu paikalleen.  Jossain vaiheessa sekin projekti jatkuu vielä hieman.

Tuossa alla, vasemmanpuoleisessa kuvassa, häämöttää polun päässä ylemmän kuvan kivirakennelma, polkujen risteys. Toinen kuva on otettu vastakkaiseen suuntaan siitä kohdasta, jossa ekan kuvan keskellä on kiviä.



Ja tässä vielä takapihan kivimuuria. Nyt nuo kivimuurin yllä näkyvät hiekat on tasoitettukin jo. Tästä projektistahan oli jo aiemmin juttua tässä: Miesväen hommia.

Näihin kuviin...

Hyvää loppuviikkoa sinulle!

Edeltävalmistetuissa teoissa, eli oikeassa paikassa, oikeaan aikaan...

Olipa tässä viikolla eräällä mökin muorilla tiedossa Kuulokeskukseen meno, joka ei yhtään innostanut. Sitä kun vielä edelsi käynti korvahuuhtelussa omassa terveyskeskuksessa edellisenä päivänä eli torstaina. Ilman näitä käyntejä, olisi kauppapäiväkin ollut joku muu kuin tuo torstai. Kun sitten muori oli selvittänyt käyntinsä tk:ssa, päättivät muori ja isäntä mennä kahville Citymarkettiin. 

Vaan sepä ei käynyt päinsä, koska siellä olivat pöydät täynnä vanhempia miehiä. Sehän ei mitään epätavallista ole. Yleensä isäntä silti ottaa sen tarjottimen ja latoo ostokset sille, luottaen sen sopivan paikan vapautumiseen. Muori on yleensä vähän epäileväinen, mutta se isännän systeemi on aina toiminut. Nyt oli sitten niin, että isäntäkin rupesi tuumimaan, ettei sieltä sopivaa paikkaa saa ja ehdotti Leipomon puotiin menoa. Sinne mennessämme vielä mietimme, että menisimmekö sittenkin vain suoraan kauppaan... mutta päädyimme kuitenkin sinne pullapuotiin menemään.

Siellä isäntä meni tiskille asioimaan ja tämä muori suureen pyöreään pöytään lehteä lukemaan, ilman että olisimme paikallaoleviin kiinnittäneet mitään huomiota. Kun isäntä sitten oli saanut syötävänsä syötyä, hän tuli katsoneeksi ulos. Siellä oli juuri auton luona pariskunta, jonka hänestä näytti tutulta.  He olivat juuri poistuneet kahvilasta. Mutta voisivatkohan he tuttuja olla kuitenkaan, sillä kyseessähän olisi ollut hänen sukulaisiaan, joiden asuinpaikka on aivan muualla päin maata... Minäkin katsahdin ulos ja minun täytyi myöntää, että tutulta näyttää. Isäntä lähti sitten ulos saadakseen asiasta selon.

Minulla oli vielä kahvittelu vähän kesken ja kun sain hommani valmiiksi, menin ulos minäkin. Ja kas, siellähän isäntä jo jutteli pariskunnan kanssa. He tosiaankin olivat isännän sukulaisia, jotka olivat  paluumatkalla pitkältä reissultaan. Ja poikkesivat sitten vain kahville - juuri samaan aikaan ja samaan paikkaan kuin me! No, palattiin sitten vielä kaikki kahvilaan ja juteltiin hyvä tovi kuulumisia. Ja sen jälkeen he taas jatkoivat matkaansa eteenpäin. Ja tämä muori ja isäntä menivät ruokakauppaan.

Nuo ylläolevan kuvan leipomukset ovat kyllä ihan kotitekoisia, ja kotona syötyjä.

 Samalta päivältä muuten, kuin ylläolevan jutun tapahtumat.

 Leipurina hääri toiseksi nuorimmainen:)

Takapihan vieraat

Eilen meillä kotolaiset olivat kuvailleet  takapihalla näitä vieraita. Nämä kuvat ovat  nuorenmiehen ja kahden nuorimmaisen otoksia, sillä kaikki he olivat kameraa käytelleet:)

Kun minä, isäntä ja vanhin tytär tulimme Joensuusta, saimme heti kuulla mitä oli nähty ja mitä vieläkin  takapihalla oli... mutta juuri kun minäkin sain kengät jalastani, että saatoin rynnätä ikkunan ääreen, ne lähtivät lentoon. Meidän saapumisemme aiheuttama melu olikin niille sitten jo liikaa, vaikka muuten olivat viihtyneet siinä pitkään ja sietäneet melun, jota oli tullut etupihan ovesta kuljettaessa ja koululaisten kotiin saapumisesta.

Lisäys juttuun 5.10.16:  Sain   Aliisalta blogista 60-luvun nahkahousut 
 tiedon kommenttiruutuun, että nämä linnut ovat poikateeriä, joilla on vielä puvunvaihto kesken. Kiitos Aliisa:)