Sen, joka muistetaan usein juuri loppusanoistaan: "Mutta minun onneni on olla Jumalaa lähellä..." Sitä asemaa siinä, ja millaista onni oikeastaan on, hän oli joutunut pohtimaan ankarasti.
Onni ei ollut kevyttä höttöä: ei vaaleanpunaista yläpilveä, ei suurta suosiota eikä varakkuuttakaan, ei edes ilon tunnetta - ainakaan niinä ankaran ahdingon aikoina jolloin hän koki, että saa itse kuritusta joka aamu!
Häntä pisti sieluun niin paljon se kaikki, kun hän kadehtien näki kuinka keveästi ja leveästi eläviä, kaikinpuolin hyvinvoivia ja terveitä, nuo toiset olivat; ja jotka sitten sen lisäksi olivat puheissaan hyvin armottomia ja röyhkeitä, muita huonommin menestyviä kohtaan.
Eikä röyhkeys ollut vain ihmisiä kohtaan, vaan heidän röyhkeät puheensa ulottuivat halveksimaan myös Jumalaa taivaassa...
Mutta sitten tuli Aasafille jokin käännekohta. Pyhäkössä ollessaan Hän tajusi oman osansa moninverroin noita toisia paremmaksi: noilla röyhkeillä, jotka eivät Jumalaa tunnusta, kunnioita ja palvele, on röyhkeiden äkkinäinen ja kurja loppu! Hän tajusi oman osansa ylivertaisen paremmuuden - kaikista olevista koetuksista huolimatta:
"Kuitenkin minä saan aina olla sinun luonasi, ja sinä pidät kädestäni kiinni." Ps. 73:23 KR-92
Siinä hän sai - ja saa - olla, niinkuin Isän kainalossa ollaan - aina. Aina ja kaikissa tilanteissa. Aina Rakkauden ja huolenpidon kohteina❤️ Niin myös mekin!
---
Olin nämä ajatukset tuosta psalmista tallentanut blogiluonnoksiin lähes kuukausi sitten. Toiseen blogiin olin sen silloin julkaissutkin.
Kyseisen psalmin loppusanoissa, joista jo tuolla ihan alussa mainitsin, tuli aikoinaan kaiverrus Ps. 73:28 vihkisormukseemme. Se oli ollut isännän kirjeenvaihtoilmoituksen nimimerkkinä; sen, josta yhteiselomme sitten alkunsa saikin. Meidän olemisemme ja elämämme ei ole silmään näkyvää rikkautta, tms. Meillä on suurin toivomme ja odotuksemme paljon isommassa mittakaavassa kuin mitä täällä ajassa silmään näkyy. Täällä ajassa meillä on monet vaivat ja vastukset.
"Mutta minun onneni on olla Jumalaa lähellä, minä panen turvani Herraan, Herraan, kertoakseni kaikkia sinun tekojasi." Ps. 73:28
Niiden täällä ajassa olevien vaikeuksien synnyttämien ajatusten takia minua puhuttelikin tänä aamuna myös Raamatun sanoissa katkeruuden poispanemisen sanat. Vihkoon siitä kirjoitin. Saatan kirjoitan niistä vielä blogiinkin. Kun vihkoon kirjoittelun jälkeen huomasin blogiluonnoksissa tämän ylläolevan, luonnoksissa olleen tekstin, ajattelin senkin sopivan tavallaan samaan aiheeseen...
Siunausta, iloa ja valoa sinun päivääsi.❣️
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti