(Ne sanat olivat vain tulleet mieleeni. Luulin sitä joksikin sanonnaksi. Jälkeenpäin selvisi että se onkin elokuvan nimi.) Mutta vihkooni kirjoitin eilen:
"Mitä se muuta merkitsee kuin sitä, että on päästy sinne missä toivo on täyttynyt! On päästy sinne, perille. Enää ei tarvitse vain toivoa, kun saadaan katsella ja ihastella sitä täyttynyttä toivoa; sitä kirkkautta. Täällä eletään yhä toivossa, ja välillä se on vaikeaa. Yritetään tähyillä niitä, joskus kovin vähäisen tuntuisia valon merkkejä, häivähdyksiä, valon aikaansaamia kuvajaisia jostakin mitä on. Niinkuin minä tänä aamuna (siis eilen) taas ihmettelin vielä vuoteesta käsin näkemääni valoisaa kuviota seinällä. Mietin, mistä se tulee siihen, ja vastauksen siihen keksinkin. Ulkona olevan ikkunalistan koristeosa."
Valo tekee yllättäviä ilmentymiä...
"Mutta tänä aamuna (eli siis eilen) tuntui tavattoman vaikealta asettua ylösnoustua omalle paikalleni keittiön pöydän ääreen, jossa ei juuri valonsäteitä näe. Tulin tänne keittiön kaapistojen (toiselle) puolelle. Näen keittiön ikkunoista valon; tuolla se on. Joskus on vaikea elää ilman pilkahduksia toivon tuolle puolen, ilman valon pilkahduksia. Ihan tavan arjessakin."
---
On kulunut viikko, joka oli yllätysten viikko. Saatiin tyttären perhe yllätysvierailulle meille:) Nyt on taas ollut asennoiduttava siihen, että tavan arki syksyineen alkaa olla täällä. Valoa ei niin vain ihastella, kuten kesällä. Siihen ei ole helppo asennoitua, joten pienetkin valoilmiöt saattaa olla yllättävän ilahduttavia. Kuin muistutuksia, että on taivaallinen valo ja sen antaja.
Ja tässäpä vielä ihan tämänaamullinen valon pilkahdus, nähty ilmiö keittiön puolella:
https://toisestatodellisuudesta.blogspot.com/2025/08/jumalan-valo-loytaa-aina-tiensa-sinne.html
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti