En ole varsinaisesti kovin unelmoiva tyyppi, koska ajatukseni menee yleensä vähän niin, että saisi niillä haaveilla sitten mieluusti olla jotain - edes jotain - mahdolisuudentapaista toteutuakin. Miksi kiusata itseään asioilla, jotka ovat mahdottomia... Tiedän, ettei ihan tuolleenkaan kannata ajatella. Mutta kai se on joku selviytymismekanismi. Mutta se siitä nyt sitten.
Tämä aamuna sain idean, (en näköjään sitäkään unelmaksi nimennyt, vaikka se sitä tavallaan on), että olisi vaikkapa esim. seurakuntamme kirppiksen (Löytöpuoti) nurkassa lukupiste! Ajattelen siinä nyt siihen muutamia lohduttavia/rohkaisevia, hyviksi havaittuja hartauskirjoja pöydälle, - ehkäpä vielä kahvikupposen kera. Ja mielellään niin, että jos joku asiakas tai muuten vain sisälle tuleva haluaisi vain jutustella jonkun kanssa, niin että sellainenkin henkilö löytyisi juttuseuraksi siihen.
Tämä kai tuli siitä, kun nyt itselläni on taas tässä keittiön pöydällä Juha Vähäsarjan hartauskirja, jonka tekstit on rohkaisevia ja lohduttavia.
Mutta tuohon lukupisteideaan palatakseni, ei siihen taitaisi olla tilaa nykyisessä paikassa, kun kaikki tila muutenkin on niin käyttöön tarvittu. Mutta jotain tuollaista voisi olla seurakunnissa muutoinkin: jos ei joka päivä, niin jonain päivänä viikossa vaikka jos joku paikalla olisi kahvin kera; vaikka vain niitä näitä jutustelemassa. Monet kuitenkin varmaan kaipaa juttuseuraa.
Mutta unelmista muutoin vielä. Joskus haaveilimme isännän kanssa, että jos olisi ollut joku oma tila, että olisi voinut myynnissä pitää kirjoja. Sellainen ei ollut sitten meitä varten, koska sellaista ei tullut. Emmekä ole edes kumpikaan mitään myyjätyyppejäkään. Mutta lukupisteen kera voisi haaveksia, että olisi paikka josta ihmiset voisivat vain tulla hakemaan kirjoja, ilman ostovelvoitetta. Kirjaston eteinen onkinhan jo sellainen sinällään, mutta aivan liian pieni. Ja pöydät ja kahvi sieltä puuttuu☕☕
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti