sunnuntai 17. elokuuta 2014

Sunnuntaiasu ja muita ruusuja

Tänään tuli siskon kanssa juttua ruusukuosin paluusta vaatteisiin. Nuoriso sitä kuulemma suosii. Minäkin tykkään siitä, mutta sisko ei ollut niin innostunut tästä uusinnasta. Olisin halunnut näyttää hänelle muutaman ruusukuosisen vaatteeni, mutta koska se ei livenä käy (asuu toisella puolella suomea), niin sain aiheen tähän juttuun.




Olin jo muutenkin eilisiltana ajatellut, että tänään olisi tämän sifonkihameen vuoro. Tämä tahtoo aina jäädä kovin vähälle käytölle. Se ei ole  arkihame. Eikä hellehame. Eikä myöskään loppusyksyn hame. Eli nyt juuri on sopiva hetki tähän. Hameen sain äidiltä jokunen vuosi sitten. Yläosa kirpparilta ostettu HM:n pusero, jonka hihoina  pliseeratut sifonkikaitaleet. Vyönä on nauha joka jäi erään mekon teosta käteen. Kävi niin, että itselle tein mekkoa ja keskimmäiselle neitokaiselle tuli lopulta puolihame... Nilkkurit ostin viime tai sitä edellisvuonna Pomarkusta Lähetysavun kirpparilta. Parhaiten ne juuri tähän asuun sopii yhdisteltäväksi. Varmaan olisi kivat farkkujenkin kanssa.




Tämä sininen ruusupusero puolestaan on ostettu Joensuun Kontista ehkä pari vuotta sitten. Se lienee jostain 90-luvulta kenties. Näin päättelin kuvioista, väristä ja mallista. Hameen tein muistaakseni viime syksynä. Kankaan sain  mieheni siskolta. Hänellä se oli ollut aikanaan silityskankaana. Vyön ostin Lidlistä alehintaan alkukesällä.






















Viimeisenä, mutta ei vähäisinpänä, on mieheni minulle seurusteluaikana ostama pusero. Se oli sopivampi kooltaan silloin muinoin ja siksikin se on ollut vuosia varastossa. Se oli myös korjausta vailla.
 Vyötärölaskosten kohdalta kangas oli mennyt rikki, enkä aiemmin keksinyt miten sen korjaisin "vähin äänin". Tänä kesänä keksin laittaa nuo kanttinauhat nurjalle puolelle tueksi.




 Puserossa on kiva kaulus, joka takaa on merimieskauluksen tapainen. Hameen sain serkultani viime kesänä.





En sitten viitsinyt näitä ruveta päälle kuvausta varten vaihtamaan. Menin näine hyvineni metsään ja  otin kuvat siellä, kallion päällä. Isäntä otti pihassa tuon ekan kuvan.



6 kommenttia:

  1. Kauniit. Mulla ei ole mitään ruusukuosia, ei edes huivia. Kaikki ruusut on puskina pihalla. Enkä muista sieltä nuoruudesta kuin kaksi puseroa ja huivin. Jota nyt ihmettelen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se on aika yllättävää. Mutta ehkä tosiaan ne pihan ruusut tekeekin sen, ettei niitä sitten muualla tarvi niin nähdä :)

      Poista
  2. Ruusukuosit on ihania! Tykkään erityisesti tuosta sinisestä yhdistelmästä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minä tykkään kanssa niistä. Onneksi ne ovat tulleet taas muotiin. Olen tänä kesänä pitänyt myös tuota valkopohjaista puseroa tuon sinisen hameen kanssa.

      Poista
  3. Hyvin olet yhdistellyt siskoseni nuo vaatteet ja kokonaisuutena sopivat keskenään oikein hyvin ja näyttävät jopa kauniilta, mutta itselleni en edelleenkään ruusukuosia halua. Se jääköön minun osaltani kokonaan ellei sitten joskus maku niiden suhteen muutu :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Onneksi jokainen saa pukeutua niin kuin itselle parhaiten sopii :)

      Poista