Kaikki puhuivat siitä. Tuo ihmeellinen mies oli parantanut myös sokean Simeonin. Äiti ja isä puhuivat iltamyöhällä kaikesta tapahtuneesta. Mattias kuunteli heitä. Hänen olisi oikeastaan pitänyt jo nukkua pikkusiskonsa Miriamin lailla. Hän ei vain saanut unta. Hänkin mietti päivän tapahtumia. Sokea Simeon oli ollut joka päivä kerjäämässä kaupungin portilla. Isä ja äiti kuiskailivat, ettei hänen enää tarvitsisi sitä tehdä.
Vihdoin Mattiasta alkoi väsyttää. Mutta juuri kun hän oli painamassa silmänsä kiinni, hän kuuli isän puhuvan jotain Messiaasta. Sitten hän nukahti.
Aamulla hän heräsi vastaleivotun leivän tuoksuun. Ohraleipiä, nam, nam! Isäkin kuului kolistelevan sisään joka-aamuiselta kalareissultaan. Miriam oli jo hereillä. Hän huomasi Mattiaan ja tuli innoissaan kertomaan jännittävää asiaansa: "Mattias! Sinä saat lähteä isoisän kanssa Jeesuksen luo! Hän voi parantaa isoisän kuivettuneen käden. Äiti ei voi lähteä, kun hänen täytyy jäädä vauvan kanssa kotiin ja isän on pakko lähteä asioille kaupunkiin."
Mattias pomppasi innoissaan ylös vuoteeltaan. Olihan jännittävä päivä alkamassa! Kohta hän jo söi aamiaiseksi vastapaistettua leipää ja kalaa. Isoisä tuli huoneeseen ja hoputti Mattiasta matkalle. Hän oli kuullut tuon Jeesuksen olevan lähdössä heidän kylästään.
Pian he pääsivät matkaan. Mattias kantoi laukussaan äidin mukaan laittamia eväitä. Heille ei heti nälkä tulisi. He kyselivät ihmisiltä Jeesuksen olinpaikkaa. Heidän käskettiin seurata ihmisvirtaa, joka meni autiomaan suuntaan. Kauas autiomaahan päästyään he näkivätkin Jeesuksen kansanjoukon keskellä. Joku rampa heitti juuri sauvansa pois ja hyppi korkealle ilmaan.
Koko päivän ihmiset kuuntelivat ja katselivat Jeesusta. He näkivät monien sairaiden paranevan. Ihmiset olivat niin innoissaan, etteivät muistaneet kaivata edes ruokaa. Isoisäkin meni Jeesuksen luo, ja Jeesus todella paransi hänen kätensä! Käsi oli kuin nuoren miehen.
He jäivät istumaan lähelle Jeesusta ja hänen opetuslapsiaan. Eräs heistä, Andreas, tuli juttelemaan. Hän oli Mattiaan isän ystävä. Andreas sanoi heille, että heidän kannattaisi lähteä ostamaan itsellensä ruokaa. Kohta tulisi pimeä. Isoisä sanoi, ettei heidän tarvinnut, koska Mattiaalla oli viisi leipää ja kaksi kalaa mukanaan. Huojentuneen näköisenä Andreas palasi Jeesuksen ja toisten opetuslasten luo. Kohta hän kuitenkin tuli takaisin, kumma ilme kasvoillaan, ja kysyi, antaisiko Mattias eväänsä Jeesukselle? Että antaisiko! Tottakai Mattias antaisi. Vai hänen eväänsä Jeesukselle! Andreas otti eväät kiitellen ja käski heidän istua toisten joukkoon - ruokailemista varten. Ruokailemista? Nythän heillä ei ollut eväitäkään!
Kohta Mattias näki eväänsä Jeesuksen käsissä. Jeesus kiitti niistä Jumalaa ja jakoi ne opetuslapsille, jotta nämä jakaisivat ne edelleen. Andreas tuli ensin jakamaan isoisälle ja Mattiaalle. Sitten hän jatkoi eväiden jakamista muille. Hän jakoi ja jakoi ja jakoi... Samoin näyttivät toisetkin opetuslapset tekevän. Kaikki saivat ruokaa kyllikseen. Se oli ihmeellistä!
Ruokailun jälkeen tähteitäkin kerättiin 12 korillista. Isoisä ja Mattias kuulivat ihmisten kiihtyneet äänet. He halusivat Jeesuksen kuninkaakseen. Mutta Jeesus lähti yksin vuorelle. Opetuslapset purjehtivat veneellä toiselle rannalle. Aamulla ihmiset lähtivät etsimään Jeesusta. Isoisä ja Mattias palasivat kotiinsa. Heillä oli niin paljon uutta kerrottavaa.
---
Kertomus löytyy Raamatusta kohdasta Joh. 6.
♥
VastaaPoista