Tässä on tie...

Suora tie edessä. Mikäs tässä on vauhtia pidellessä? Eteen ilmaantuukin yllättäen jokin este, ja vauhti hiljenee. Joskus matkanteko pysähtyy kokonaan.

Illan uintimatkalla aurinko paistaa silmiin niin häikäisevästi, ettei voi edetä, ennenkuin varmistuu ettei aja kenenkään päälle.Seuraavana hidasteena onkin pölypilvi, jonka edelläajava on jättänyt taakseen. Meidänkin perässämme sellainen pilvi näkyy. Joskus joutuu ylittämään  junaradan. Sitä luulee pääsevänsä radan yli kunhan puomi nousee... mutta aina se ei nouse. Joku vika estää sen nousun. Kilkutus kuuluu ja joutuu vain odottamaan. Vihdoin sitten toteaa, että on käännyttävä ja mentävä toista kautta.

Keväällä tiellä on kelirikon takia niin valtavia monttuja, ettei niiden päältä voi ajaa. On kyseenalaista  mahtuuko niitä ohittamaankaan penkan puolelta. Sitten ovat tietysti eläimet. Hirvi astuu tielle juuri kun olet saapumassa notkoon, josta olisi taas vauhdilla noustava ylös. Välillä tiellä on jänis. Joskus tiellä  viihtyvät linnut estävät vauhdikkaamman menon.

Joskus sumu on niin sakea, ettei näe kulkeeko edellä joku. Toisinaan sade piiskaa autonikkunoita niin kovasti, että näkyvyys on melkein nolla. Talvisaikaan saman tekee sankka lumisade. Pimeys sinänsä on jo hidaste. Talvikelillä matka ei aina taitu, vaikka on talvirenkaat alla. Joskus voivat talviset pääkallokelit olla niin liukkaat, että auto vain sutii paikallaan. Toisinaan ankara lumentulo ja aurauksen puute estää ajon kotipihaan asti. Mitä silloin tehdään? Kävellään kimpsut ja kampsut kainalossa, puolisääreen ulottuvassa hangessa. Ja palataan hakemaan loput tavarat pulkan kanssa.

Perille päästään milloin nopeasti, milloin hitaasti.

Eräs sanoi: "... Minä olen tie, totuus ja elämä..."

Tässä on tie... sitä käykää.

Joskus tieltä voi löytää mukavia yllätyksiä. Tämä lojui Lidlin oven edessä. Päätin poimia sen talteen.  Se ilahdutti minua tämänpäisellä kauppamatkalla. Tuokoon hyvää mieltä sinullekin.

Tämmöistä  tänään...