Mitkäs sill' on jalassa... tai keikkuu käsivarrella

Väitin joskus kauan sitten, että kengät olisivat niinkuin vaatetuksen tärkein osa...  Sisko-kulta voi toistaa, mitä oikein tulinkaan sanoneeksi. En ole enää lainkaan samaa mieltä. Silloinen mielipiteeni johtui aivan varmasti siitä, että  joka päivä pyörittelin kenkiä näpeissäni. Keskeneräisiä tosin ja vieläpä miestenkenkiä, mutta silti. Niitten aatosten syntypaikkana oli siis kenkätehdas Pomarkussa.

Pidän kyllä kengistä edelleenkin. On vain pidettävä huoli ettei minun popojani liikaa rupea pyörimään eteisessä.  Sieltä kun pitäisi jokaisen löytää omansa ilman kohtuutonta vaivaa. Jokapäiväisessä käytössä minulla ovat vain muutamat kengät.  Nyt alkaa  kumisaappaat olla kohta se järkevin jalkaanlaitettava. Alla olevassa kuvassa nuo vihreät puutarhakengät ja niitten vieressä olevat valkoiset, ovat olleet ne käytetyimmät tänä kesänä. Ei mitään kaunokaisia ne.

 Sitten on niitä kauniita turhakkeita. Kaupunkioloissa olisi tuollaisille enemmän oikeasti käyttöä. Täällä metsässä asuessa ei paljon korkkareilla koreilla. (Paitsi kuvissa :) Joskus harvoin kauppareissuun laitan jotkut niistä. Muuta käyttöä niille on äärimmäisen harvoin. Tytär on mieltynyt minun vanhoihin valkoisiin avokkaisiini. Ne olivat minulla aikanaan vihkikenkinä ja käytin niitä sen jälkeen muutenkin. Nyt vuosia myöhemmin, tytär tanssi niillä vanhojentanssinsakin. Omiin jalkoihini ne ovat nyt aivan liian pienet ja siksi olenkin ne antanut tyttärelleni. Nilkkurit sekä nuo beiget ja punaiset korkkarit on kirpparilta kotoisin.

Nyt olen ollut kiinnostuneempi laukuista, kuin aiempina vuosina. Vuosia sitten minulla oli yleensä aina sama laukku: mieheni minulle ostama tummansininen Kipling. Meillä sitä kutsuttiin yleisesti "apinakassiksi". Niissähän on vakiovarusteena roikkumassa apina ja  isäntä oli silloin ostanut siihen vielä ylimääräisen apinan. Näiden nimet olivat Matt ja Scott. Apinat on tallessa ja ovatpa ne saaneet kirpparilta tyttökaverinkin, punaisen Elisabethin. Kassi jäi vuosien käytön jälkeen kulahtaneena varastoon lojumaan. Sininen värikin oli mennyt muodista. Tänä kesänä ajattelin ottaa sen taas esille, mutta aika varastossa oli tehnyt tekosensa. Kassi päätyi roskiin, mutta apinat jäivät.

Oi, ihana Elisabet! Miksi valitsit hänet?  Ethän mua unohda?

Tässä muutama nykyään käytössä oleva laukku. Valkoinen on äidiltä saatu. Musta isännän siskolta. Rottinkikahvainen on itsetehty ja se on ainoastaan kesäkäytössä. Hapsullinen farkkulaukku on kirppikseltä ja se on ostettu tänä kesänä.

En kyllä välittäisi kanniskella mitään kassia. Usein siellä ei muuta ole kuin kännykkä, rahapussi ja kauppalappu. Muut saisi yleensä (farkku)takin taskuun, mutta rahapussi ei mihinkään taskuun sovi, vaikka ei kovin iso olekaan.