Keskeneräisiä töitä

Meillä ihmisillä saattaa olla monenlaista projektia tekeillä. Jotkut kertovat, mitä tekevät, toiset taas pitävät suunnitelmansa salassa. Keskeneräiset työt eivät useinkaan innostusta herätä.  Joskus niitä ihmetellään, niille naureskellaan ja saatetaan niiden tekijää pitää jopa hiukan omituisena.

Eipä näytä vanha autonraato ladon seinustalla hienolta, mutta taitavissa käsissä siitä sukeutuu ihailtu ja katseet kääntävä autokaunotar. Se on vienyt paljon aikaa ja vaivaa. Osia on pitänyt odottaa. Joitakin jopa tehdä itse, kun niitä ei enää mistään saanut.

Joku puolestaan alkaa kaivaa kuoppaa pihaansa. Naapurit ihmettelevät, että mitähän tuo nyt tekee. Tuleeko siihen uusi kasvimaa, vai autotallin perustuksiako kaivetaan? Kamalalta näyttää joka tapauksessa. Siinä meni hienot istutuksetkin. No, myöhemmin samat ihmiset ihailevat ihanaa puutarhaa ja upeaa uima-allasta varsinkin.

Kuinkahan usein mekin sanomme Jumalalle, että miksi minusta tällaisen teit? Vielä ei kuitenkaan ole käynyt ilmi, mitä meistä tulee. Olemme Jumalalan taideteoksia, keskeneräisiä ja kukin erilaisia. Joku on se autonraato, joka odottaa osia. Joku tekeillä oleva puutarha, vasta kaivettuine kuoppineen. Joku on jo kuivumassa oleva maalaus. Jostakusta tulee hyvin istuva vaate, mutta vielä on kangaskin leikkaamatta. Vasta kaavat on aseteltu.

Ei meidänkään kannattaisi niin arvostella keskeneräistä itseämme. Emmehän tiedä, mitä meistä ollaan tekemässä. Tekijä kyllä tietää, mitä on suunnitellut ja hänellä on myös taito saada suunnitelmansa valmiiksi. Sittenpähän saamme ihmetellä.

Tämän tekstin kirjoitin noin kaksi vuotta sitten, Se on ollut luettavissa myös seurakuntamme lehdessä tänä keväänä.