Olen monesti kokenut, etten kuulu joukkoon. Joskus tunne on ollut oikea, joskus ei. Lapsena en ollut kutsuttu synttäreille, joihin olivat kutsutut lapset "paremmista piireistä". Leirillä minut jätettiin joskus teltan ulkopuolelle, kun nuorisoa kokoontui telttaan hauskanpitoon. Myöhemmin olin mukana myös srk:n nuortentoiminnassa. En tuntenut kuuluvani siihenkään joukkoon, sillä toiset opiskelivat ja itse olin tehdastyöläinen.
Osattomuuden tunteeseeni lienee vaikuttanut sekin seikka, että lapsuuden asuinpaikkakunnallani, eikä lähimaillakaan, asunut sukulaisiani. Lapsena olisi ollut hienoa, jos olisi voinut sanoa edes yhden ihmisen, oman perheen lisäksi, olevan sukulaiseni. Paljolti osattomuuden tunteeni on itsestäni johtuvaa. En viihdy isoissa porukoissa. Olen vetäytyvä. Onko se sitten syy vai seuraus, en tiedä. Monta osallistumis- ja kyläilykutsua olen myös jättänyt noudattamatta.
Seurakunnassakin olen kokenut itseni jotenkin joukkoon kuulumattomaksi. Joskus kun näitä mietin, mieleeni tuli seuraava jae, ja varsinkin sen loppuosa: " Jos jalka sanoisi: koska en ole käsi, en kuulu ruumiiseen, niin ei se silti olisi ruumiiseen kuulumaton." 1 kor 12:15
Tällaisena siis joukkoon kuuluva
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti