tiistai 15. heinäkuuta 2014

Ompelutöitä ja prinsessoja

Kolme prinsessaa. Arvatkaa kenen hame on just tehty?








Vanhin prinsessa kuvattuna vanhojentanssipuvussaan. Sekin teetti aikanaan  ompelutyötä, jotta siitä saatiin muokattua ihan sopiva, mutta vaiva kannatti. Yhteiskuva kaikista kolmesta olisi ollut kiva, mutta ei sitä näin kesähelteellä jaksa ruveta tuohon vanhojentanssipukuun sonnustautumaan.

Nuorin neitokainen löysi keväällä oman mekkonsa kirpparilta ja esitti minulle sen ostamista. En ensin ollut kovin innostunut, koska onhan niitä hameita. Tarkemmin asiaa ajateltuani sen kuitenkin ostin, koska hänelle se tuntui tärkeältä. Heti silloin jo mietin, että pitäisi toisellekin neitokaiselle olla vastaavanlainen.  Prinsessamekot ovat vain yleensä aika pienille tytöille tehtyjä,  joten sellaista sopivankokoista ei hevillä löytyisi. Varsinkaan kirpparilta.

No, muutama päivä sitten satuin pönkimään kangaslöytöjäni.  Enimmäkseen ne ovat kirpparilta, jokunen Eurokankaan alelaarista. Kaivoin  esiin vaaleanpunaisen kankaan, jonka olin ajatellut joskus käyttää vuorikankaaksi hameeseen. Sitten löysin sinistä vuorikangasta ja sitä olikin enemmän kuin vaaleanpunaista. Käsityölehden prinsessaliitteessä oli sopivannäköinen malli.  Eli tarkoittaa: riittävän yksinkertainen kaavojen jäljentämisen ja ommeltavuuden kannalta. Esittelin sitten neidille  kankaat. Vaaleanpunainen oli mukavamman tuntuista, mutta sininenkin käypäistä. Hän valitsi sinisen. Kysyin sitten haluako hän ohjeenmukaisen pitkän hameen vai vähän lyhyemmän. Hiukan lyhyempi malli ja  kaksi rimpsukerrosta yhden sijasta. Näin se muistutti enemmän siskon hametta. Sitten oli vielä yksi ärsyttävä asia: koot loppuivat kaavassakin  128:aan ja järkeilin, että ei hänelle kannata pienempää tehdä kuin 140. Piirustelin kaava-arkille uudet viivat isommalle koolle.


Ompelussa lisätyötä teetti tietysti lisärimpsu. Alimpaan meni tolkuttoman pitkä suikale ja rimpsujen rypyttäminen on ärsyttävää touhua! Kuvassa asettelen alinta rimpsua kiinni helmaan. Ilmeeni on hiukkasen kireä...  Kuvassa näkyy myös päiväpeite, joka on yksi jatkuva ompeluprojekti. Olen taas saanut laitettua siihen muutaman uuden paikkatilkun.


5 kommenttia:

  1. Oi, Suskin mekko on niin ihana! Tuli jostain kumman syystä ikävä wanhoja... :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sun kuvasihan oli todella ihana! Sääli ettei ole enempää tilaisuuksia käyttää niitä mekkoja.

      Poista
    2. Voi kiitos! Itteäkin harmittaa kun ei tota omaa mekkoa voi enää oikeen käyttää missään.

      Poista
  2. Arvasin oikein sininen. Ihanan mekot ja kauniit neidit. Olen nähnyt samanlaisen neitosen joskus :) Äidin näköisiä kaikki kolme. Olet ihanan taitava ja ahkera. Itse en ole konetta rääkännyt sitten vanhain puvun lyhennyksen jälkeen ja tiedätkö mitä, mun koneen neulansilmä oli kasvanut umpeen. Oli tosi hankalaa saada lanka siihen, vieläkin tulee hiki kun muistelen. Ai että mun näkö olis heikentynyt, voisko olla niin?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei, kun ne on nää nykyajan neulat niin kehnoja, tietenkin.

      Poista