Hameita

Näin sadepäivän huviksi voisin nyt vihdoin laittaa muutaman hamekuvan.

 Otetaan nyt ensiksi vaikka tuo kravattihame. Olin joskus viime kesän lopulla ostanut kravatteja hameen tekoa ajatellen. Sitten löysin vielä  paikalliselta kirpparilta  kaksi   kravattihametta samalla  kertaa. Taisivat  maksaa 1 e/kpl.  Toisessa oli vyötärönauha ja vetokeju, toisessa kuminauhavyötärö. Sopivia olivat kumpikin ja ostin ne. Ne oli tehty siten, että kravatit oli avattu leveiksi ja värejä ei ollut mitenkään erityisesti järjestelty. Vetoketjullisessa versiossa kravatteja oli käytetty 12 kpl.  Toisessa kaiketi samanverran.

Halusin tehdä kuitenkin itsekin hameen ja katselin netistä miten toiset niitä olivat tehneet. Jotkut 

oli tehty samalla periaatteella kuin ostamani hameet. Toinen tapa oli ommella vain kravatit yhteen niitä availematta. Se tapa sopi minulle, koska mulle sopiii yleensä saada valmista ja varsinkin aloittaa, vähemmän vaivan periaatteella. (Tosin joskus vähemmän vaivan aloitus tuottaa enemmän työtä myöhemmin!) Pesin siis kravatit ensin koneessa. Kaikki ei sitä myllytystä kestäneet. Varsinkin täytteet menivät mytyyn joistakin. Mutta siitä selvinneiden kanssa pääsin sitten tositoimiin. Halusin hieman järjestellä värejä sävyittäin ja siihen oli ihan mukavasti materiaalia. Takaa hameessa on sinisävyisiä kravatteja enimmäkseen.  Materiaalin paksuudessa yms. olisi saanut olla enemmän valinnanvaraa. Joukossa on nyt muutama ohut silkkisolmio ja myös jokunen melko paksusta kankaasta tehty. Mutta eipä se lopputuloksessa juurikaan haittaa. Olen tyytyväinen tähän. Hame on melko paksu ja on siis syksyn tai kevään hame. Jos olisin tehnyt siitä pidemmän, se olisi ollut mainio talvihame paksuutensa takia. Vyötärökaitaleena pitkät solmittavat nauhat, kravateista tietty nekin.

 Vielä tähän nuorimman neitokaisen kommentti, kun olin levitellyt leikattuja kaiteleita ompelujärjestykseen sängyn päälle: "Sehän näyttää ihan jättiläisen hameelta!"  Ja toden totta, niin näyttikin. Kaitaleet kun eivät olleet avattuja, niitä meni hameeseen peräti 19 kpl!

Toista esittelemääni asua kutsun mielessäni "rouvaspuvuksi".   Olin jälleen kerran samaisella kirpparilla, ja kangaslaatikossa näkyi olevan paljon kangasta, joka sopi mielestäni jakkupukuun.Tai hauskemmin sanottuna kävelypukuun, entisaikojen tapaan. Kangas oli kyllä sellainen väriltäään, ettei se sovi minulle yhtään. Tiesin sen, enkä ostanut sitä - silloin. Se jäi kuitenkin  mieleni sopukoille, että siitä sais semmoisen puvun ja niinhän sen sitten hain myöhemmin. Kangas on luonnossa kivemman näköinen kuin kuvassa, jossa vaalet kohdat jotenkin korostuvat ja mustat langat häviää näkyvistä.

Ompeluprojekti alkoi tuttuun tapaan epäviisaasti tyylillä: käy kuin sika limppuun... Eli en pessyt kangasta, vaikka se olisi ollut viisasta. Jakun kaavaa etsin kovin lehdistä, mutta mieleistä (lue kaunista ja helppoa) ei tuntunut löytyvän. Inhoan kaavojen jäljentämistä. Olin aiemmin ostanut erään collegejakun, jonka malli miellytti minua. Värkkäsin sen mukaan jonkunlaiset kaavantekeleet. Hihoja levensin reilusti, koska collegejakun hihat olivat tosi kapeat. (Voi olla, että jakku menee kirpparille ihan sen vuoksi).  No, saatiinhan sitten pukuun jakku aikaiseksi ja hame myöskin. Hameen kaava oli jostain käsityölehdestä, vähän muokattuna omalle kropalleni sopivammaksi. Vuorin hame vaatisi, mutta olen nyt käyttänyt sitä ihan alushameen kanssa, jottei se takerru sukkahousuihin.

Ensin puvuntekele vaikutti isolta. Mutta kun pesin - pieneltä. Se kutistui niin paljon, että luulin pelin olevan menetetty.  Tungin kuitenkin hameen päälleni ja kun se oli jonkin aikaa ollut päälläni, totesin ettei se enää yhtä tiukka ollutkaan.  Puvun kangas näköjään helposti venahtaa taas sopivan kokoiseksi.  Joten loppu hyvin, kaikki hyvin. Kuvat isännän ottamia, kuten yleensäkin. Kuvassa myös sukulaiselta synttärilahjaksi saatu laukku :)