Outo otus

Olimme tänään isännän kanssa pitämässä "metsä siistiksi - päivää", eli siistimässä metsää viimesyksyisten hakkuiden jäljiltä. Tämänpäiväinen paikka oli aukio, jossa puupinot odottelivat kuljetusta. Siellä on  kaikenlaista rankaa, oksia, murskaantunutta puuta, ja isoja kantoja. Pinosimme niitä kasoihin alueen laidoille, jotta siellä olisi helpompi kulkea ja uudelle kasvulle olisi paremmin tilaa.

 Olin juuri ottamaisillani eräästä kasasta jotain, kaiketi  lepänraatoa, kun kirkaisin! Oksien lomasta näkyi jotain karvaa - ja silmä. En ensin tajunnut mikä siellä oli. Isäntä tuli myös siihen ja minä kyselin, että "onko se elävä vai kuollut?" Otus oli niin liikkumaton. Ei edes silmäänsä räpäyttänyt. Isäntä heti hoksasi otuksen jäniksenpoikaseksi. Se ei hievahtanutkaan ensin kun isäntä varovasti nosti isoimman rangan siltä kohdin pois.
Kohta se yritti reppana lähteä jonnekin karkuun kömpimään, mutta kovin hitaasti liikkuminen kävi. Ei ollut emo vielä voinut opettaa liukasta lähtöä sille. Minä jäin sitten paikalle päivystämään kun isäntä haki kameran ja kohta paikalla oli myös kolme neitokaistamme,  jotka saivat jopa silittää "Ressukkaa". Sellaisen nimen pienemmät neitokaiset poikaselle antoivat.

Kahvitauon jälkeen pikkuneitokaiset kysyivät porkkanaa mukaansa pupulle annettavaksi... Vaikka olin jo aiemmin sanonut ettei se heiltä mitään syö, kun pelkää varmasti kovasti.

Pihassa meillä lähes joka päivä jäniksiä näkee. Niitä sitten nuoriväki varsinkin käy hätistelemässä kauemmas metsään. Minun olisi oikeastaan pitänyt ihan ekaksi jänistä ajatella otuksen nähdessäni. Yllätyin vaan niin kovin, kun olimme aukiolla jo jonkin aikaa touhunneet, aivan lähellä pikkuressukkaa, ettei tullut mieleenkään siellä enää jänistä ihan lähellä olevan.