Aamunharmaan taivaan "Pilvi ja Valo" - näytös

Heräilijä raottelee silmiään. 

Silmät on ikkunaan päin.

Vaaleanharmaata taivasta...

Silmät umpeutuu uudestaan.

Uusi silmien aukaisu.

Mitä... Noissa puissahan on valoa!

Valo kun sammui niistä,

tuli valoisa pilvi,

lähes häikäisevän kirkas.

Ja vielä tuli sinistäkin näkyviin,

valaistut puut kun sammuivat.

Puissa ollut valo sai ajattelemaan, että kyllä se aurinko on näkyvissä siellä omalla suunnallaan, vaikka minä en suoraan sitä näe. Sillä ei nyt ollut pilviä edessä. Sen valon näytti heijastaen, myös toisaalla olleet valoisat pilvet, niihin tuli valo. Ja ne heijasti sitä minullekin. Sininen taivas näkyi pilvien välistä. 

---

Vaikka taivas näyttäisi harmaalta tai jopa mustalta; suljetulta minulle, ei se silti ole valoton. Jumalan valo on aina olemassa meitä varten. Jumalahan sen juuri loi. Ja Jeesuksen - oman Poikansa - lähetti myös VALOKSI meille. Aina on Jumalan valo, vaikk'emme huomaisi...

"Katso, hän on muovannut vuoret ja luonut tuulen. Hän ilmoittaa ihmisille tahtonsa. Hän tekee aamunkoiton ja yön pimeyden, hän kulkee maan kukkuloiden yli. Hänen nimensä on Herra, Jumala, Sebaot." Aamos 4:13 KR-92

"Taivaat julistavat Jumalan kunniaa, taivaankansi kertoo hänen teoistaan." Ps. 19:2 KR-92

Jakeet aamuluettavista. Alempi Päivän Tunnussanan tarjoilema. Ja sen kirjasen kautta osui silmään tuo ylempikin, kun oli Aamokselta muita jakeita.

Niissä aamun luettavissa oli myös 4. Moos. 4-9. Eli pronssikäärmeen tapaus; jolloin käärmeenpureman saaneet paranivat vain siihen prossikäärmeeseen katsomalla! Se pronssikäärme oli Mooseksen tekemä, Jumalan neuvosta; ja se käskettiin ripustaa tangon päähän, jotta se olisi näkyvissä... Siinä oli sitä samaa, jo esikuva siitä, mitä Jeesus tuli tekemään meidän puolestamme. Kaikki saavat katsoa Häneen!

Iloa ja valoa, rauhallisuutta päivääsi - sinä olet Jumalalle rakas❤️ Tuikkikoon Hänen valonsa meille itsekullekin✨

 

"Viehättävä kirja" - ajattelin, kun jälleen laskin kirjan käsistäni...

Mikä kirja se sellainen on? Taannoin eurolla tai puolellatoita kirppikseltä löytämäni Irja Kilpeläisen: "Ja tuli aamu". Olen tutustunut hänen kirjoittamiseensa aiemminkin, joten tiesin odottaa jotain hyvää. Mutta tässä minua jo tuo kirjan nimikin veti puoleensa, kun itselleni aamuhetket on niin erityisiä. Ei välttämättä aina niin mukaviakaan, mutta monesti niissä hetkissä saattaa löytää jotain virkistävää kuitenkin.  Ja nyt sitten löytyi kirja henkilöltä, jolle oli myös aamuhetket erityisiä.

Kirja on tekstejä hänen päiväkirjastaan joltakin keväältä. Tässä kohtaa on hyvä todeta, että kun kirjan näin ostopaikkani hyllyssä, luulin sitä melko uudeksi, sillä sellaiselta se näytti kauniine kansipapereineen. Kotona yllätyin, että kirja olikin jo niinkin "vanha", että oli vuodelta 1988. Ei siten  ihan nykyaikaa. Aikoinaan joku oli  ostanut sen 25 markalla Citysokoksesta, joka lappu kirjan kansipaperissa vielä näkyi. Mutta se kulunut aika ei haitannut yhtään. Viehättävää on on ollut sitä lukea, jota sanaa mielessäni käyttäen nyt tänään juuri sen kädestäni laskin. 

Kirjan takakannessa sanotaan: Rakastetun sielunhoitajan valoisat ja vakavat aamumietteet nousevat huhtikuisista aamuhartauksista,  heräävän kevään tunnelmista, pääsiäisen sanomasta, elämän iloista  - ja kipeistäkin asioista.

"Kuljetan aamukahvini muovipullossa kevyillä rattailla vuoteen ääreen. Koko maailma hymyilee. Tummina aamuna kolottaa, aristaa, vähän huimaakin; kunnon mummo on minusta kaukana. Mutta: kellään ei liene kahta samanlaista aamua. Harmaissa ja kirkkaissa aamuissa on sama toivo: katsokaa taivaan lintuja..." Näin siis vielä omin sanoin Irja Kilpeläinen kirjansa takakannessa.

Irja Kilpeläisellä oli tehnyt sairaalateologin työtä. Hänellä oli myös omakohtaista kokemusta  sairastamisesta: hänen liikkumisensa oli huonoa. Eräässä tekstissä hän pohti rohkenemista siihen, että kutsuisiko seurakunnan työntekijän kotiinsa antamaan hänelle ehtoollista; jonka aikeen hän sitten toteuttikin. Hänelle oli tärkeitä ne radion aamuhartaudet ja sunnuntain radiojumalanpalvelukset, ja niistä varsinkin juuri ne aamuhartaudet.

Kirja on minulla nyt vähän yli puolenvälin. Luin nyt viimeksi iltapäivälukemisena päivälepoa ennen pääsiäissunnuntaina kirjoitetun tekstin. Hän oli iloinnut siitä, että oli päässyt tutustumaan sinä päivänä myös yhden esi-äitinsä asuinkylään; ja kirjoittaa päivän lopulla: "Menneisyys eheyttää tätä päivääni. Minulla on vain tämä nykyhetki, mutta silti minussa elävät monet sukupolvet..."

Kirja: Irja Kilpeläinen/Ja tuli aamu. WSOY 1988/2. painos.

Häneltä on ilmestynyt paljon kirjoja ja niistä löytyy helposti tietoa netistä. Sekä kuvia kirjojen kansista.

Parit rohkaisevat jutut toisten blogeista....ym.

https://yksinarmosta.fi/2025/08/29/armo-aina-ensin/

https://www.brander.name/2025/08/tuomiosta-rukoukseksi/

Sieltä se valo välkähtää!  Joskus läpi neuletakin pitsin, ja selkänojan pienojen välistä...

---

Mitä Jumala on... kun meillä päivät, jutunaiheet ja mielialat vaihtelee? Jumala on silti muuttumaton...

Tässä toisen blogini kolme viimeisintä tekstiä. On ollut eri mielialoja ja aiheita. Vihkoon on kirjoitettu useammin, kuin on juttuja blogeihin tarjolle laitettu. Periaatteessa olisi voinut, mutta ei vain ole tullut toiseen kertaan kirjoiteltua, kun jo vihkoon on kirjoittanut. Joskus on niinkin päin, että vihkoon ei kirjoiteta, jos on tullut naputeltua suoraan koneelle.

https://toisestatodellisuudesta.blogspot.com/2025/09/mita-jos-pimeassa-ja-pelossa-oleva.html

https://toisestatodellisuudesta.blogspot.com/2025/09/yllattava-ilohetki-illalla.html

https://toisestatodellisuudesta.blogspot.com/2025/09/usko-ja-luottamus-siihen-mita-jeesus-on.html

Onneksi tästäkin aamusta ja päivästä näytti tulevan aurinkoinen kuitenkin. Kun aamuvarhain olin vielä pitkälläni, katselin ikkunasta näkyvää valkoista taivasta. En osannut oikein ottaa todesta, että aurinko olisi tuloillaan, kun puiden latvoissa häämötti keltaista. Pessimistisesti ajattelin, että syksyn keltaista se varmaankin ehkä vaan on, ettei kai taivas voi olla tuon värinen jos aurinko on nousussa? Mutta olipa se vaan aurinko kuitenkin☀️

Mukavaa ja rauhaisaa päivää itsekullekin❣️

"Reetta" poseeraa auringonsäteen kanssa sinivalkoisissa

https://vaatekuvasto.blogspot.com/2025/09/sinivalkoista-ja-ripaus-punaista.html

Välillä olisin kyllä halunnut tuon "Reettan" yllä olevan hameen itselleni ylle... Puseroa en. 

---

Pykäsin aikoinaan tuon Vaatekuvasto-blogin sen takia, kun harmitti, ettei enää tule vaatekuvastoja postilaatikkoon. Nyt voi ainakin katsoa, mitä omasta vaatekaapista voisi vaihteeksi vetäistä ylle. Niinkuin nyt  mielittelisin ylleni tuota kuvissa olevaa hametta... Tänä aamuna tuon Reetta-jutun tuli aloittaneeksi ihan sillä, kun taas - jälkeen kerran - ihastelin Reettan syliin toisesta ikkunasta tulevaa valonsädettä. Alkunsa sitä on kaikilla asioilla, on se sitten tärkeää tai vähemmän tärkeää.☀️ 

Vähäksi aikaa nyt jotain huvia tästä, kun muutoin ei tunnu mikään oikein huvittavan. 

Aamuyöllä oli runsaasti äänetöntä salamointia!

Kun aamuyöstä heräsin, havaitsin tiheään toistuvat välkähdykset. Jonkin aikaa sitä katseltuani, päätin nousta ylös ja hakea kuulolaitteet, jotta kuulisin jyrähdykset, että millaisiahan ovat... Noustuani havaitsin, etten ollut ainut, joka sitä salamointia seurasi. Viimeisenä olin itse herännyt. Vaan eipä kuulunut mitään kuulolaitteiden kansssakaan. Ei kuulunut, koska ei kuulunut kuulua, koska salamointi oli elosalamointia.  Niistä sitten aamulla luin, että ne ovat salamointia, joka on niin kaukana, ettei ääni voi kuulua ihmisen korviin, mutta välähdykset näkyvät.

Tuli mieleen niitä katsellessa, että lapsena ukkonen oli erityisen pelottavan tuntuista öisin. Vaikka piiloutui peiton alle, salamat näkyivät silti, jopa suljettujen silmien läpi.

Jeesuksen lempeä tapa kohdata syyllinen

Alkusanoiksi totean, että Jeesus uskalsi toimia allamainitulla tavalla, koska hän tiesi mitä jokaisessa ihmisessä on.

"Kaikki lähtivät kotiinsa, mutta Jeesus meni öljymäelle. Varhain aamulla hän tuli taas temppeliin. Hänen luokseen kerääntyi ihmisiä suurin joukoin, ja hän istuutui ja opetti heitä. Kesken kaiken toivat lainopettajat  ja fariseukset paikalle naisen, joka oli joutunut kiinni aviorikoksesta. He asettivat hänet Jeesuksen eteen ja sanoivat: "Opettaja, tämä nainen on avionrikkoja, hänet tavattiin itse teossa.  Mooses on laissa antanut meille määräyksen, että tällaiset on kivitettävä. Mitä sinä sanot?"

He puhuivat näin pannakseen Jeesuksen koetukselle ja saadakseen sitten aiheen syyttää häntä. Mutta Jeesus kumartui ja kirjoitti sormellaan maahan. Kun he tiukkasivat häneltä vastausta, hän suoristautui ja sanoi: "Se teistä, joka ei ole tehnyt syntiä, heittäköön ensimmäisen kiven." Hän kumartui taas ja kirjoitti maahan. Jeesuksen sanat kuultuaan he lähtivät pois yksi toisensa jälkeen, vanhimmat ensimmäisinä. Kansan keskelle jäi vain Jeesus ja nainen.

Jeesus kohotti päänsä ja kysyi: "Nainen, missä ne kaikki ovat? Eikö kukaan tuominnut sinua?" 

"Ei Herra", nainen vastasi. Jeesus sanoi: "En tuomitse minäkään. Mene, äläkä enää tee syntiä."

Johanneksen evankeliumi 7:53-8:11  (v. -92 käännös)

---

Mitä Jeesus kirjoitti maahan? Sitä ei kerrota, mutta ajattelen, että jospa hän kirjoitteli maahan niitä erilaisia syntejä, joita ympärillä olevat, syyttäjiksi ja tuomareiksi ruvenneet olivat itse tehneet...

Missä sitten oli se mies, jonka kanssa nainen oli ollut aviorikostaan tekemässä? Häntä ei kuitenkaan oltu tuotu siihen, vaikka oli osallinen asiaan... Oliko kovinkin maineikas mies? Tuojien tuttu?

Jeesus ei tässä siunannut mitään syntiä, ei tuotakaan, joka siinä käsittelyssä oli. Mutta Jeesus osoitti arvovaltansa armahtamiseen. Hän olisi voinut tuomita naisen. Hän teki kuitenkin näin...

Kaikella Jeesuksen* työllä täällä alhaalla oli se tarkoitus, että meillekin on paikka taivaassa odottamassa - koska Jeesus teki tarvittavan meidän puolestamme. Sen, lahjan, saa vastaanottaa uskomalla, että Jeesus kuoli sinunkin syntiesi puolesta. Se oli rakkaudenteko meille kaikille✝️❤️ 

*Syytön, ja synnitön. Ihmisenä eli täällä, otti päälleen kaikkien meidän syntivelan. 

- Ihan oikeesti...?!

Osui silmään äsken netin uutistarjonnasta yksi juttu; itseasiassa vain jutun alun näki, mutta minulle tuli siitä tarve kirjoittaa. Jutun kuvassa oli kaunis nuori nainen, jonka sanominen oli, että hän oli jo pienenä tiennyt olevansa poika tytön kehossa... En voinut olla ajattelematta, että "Voi apua..." tällaista. 

En koe itse olevani mitenkään viisas. Paremminkin vähän toiseen suuntaan, jos olisi jotenkin pakko omaa kyseenalaista viisauden määräänsä miettiä. 

Mutta: pakosti tulee mieleen, että miten on mahdollista,  nykyajan "viisaat" ja "asiantuntijat" ovat niin suurin joukoin ja yksissä tuumin lähteneet tällaiseen mukaan, että lähdetään vieläpä hyvin nuoria ihmisiä, aikuisuutensa alussa ihan (tai jopa lapsia) muokkaamaan terveestä kehosta, joksikin aivan toiseksi!  Näkisin sen enemmänkin pahoinpitelynä ja heitteillejättönä.

Eri mediat myös mieluusti tuovat esiin tällaisia kertomuksia, ja se vain ruokkii tätä "kehitystä". Toivottavasti jotkut todellisen viisauden siemenet alkaisivat itää "viisaiden ja asiantuntijoiden" joukossa, että jälleen sellainen oikea käsitys ihmisestä pääsisi valtavirtaan.

---

Kun tulee surullinen olo omasta kelvottomuudesta - lue tämä. Siinä kuuluu se ☀️ ILOSANOMA!

"Me harhailimme eksyneinä kuin lampaat, jokainen meistä kääntyi omalle tielleen. Mutta Herra pani kaikkien meidän syntivelan hänen kannettavakseen." Jes. 53:6 KR-92

"Me osaamme suorat reitit harharetkille, eikä synnin tekeminen ole ihmisluonnolle vaikeaa. Kulkisimne turvattomina kuin lampaat yön pimeydessä ilman Jumalan puuttumista matkaamme. Onneksi hän on puuttunut. Koko syntivelkamme laskettiin Jeesuksen harteille. Kaikki menneet, nykyiset ja tulevat synnit; kaikki pienet ja suuret synnit; kaikki mieltämme vaivaavat ja unohdetut synnit; kaikki tahallisesti tehdyt ja tahattomat; niin mustat ja raskaat kuin valkoiset ja hienovaraisetkin. Kaikkien kaikki synnit on kokonaan kannettu ristille ja sovitettu. Jumala ei enää vaadi meitä tilille synneistämme, vaan epäuskostamme. Siitä synnistä hyvä Jumala meidät varjelkoon."

Juha Vähäsarja/Joka päivä lupaus kantaa/Perussanoma

"Yökukkujan" havaintoja: Vilkkuvaloja elämän merellä vai valosaastetta...

Heräsin yöllä. Kello on vähän päälle kolme. Kävin jääkaapilla ja pistelin menemään yhden pizzzanpalan sieltä.

Näin pimeään yöaikaan sitä ihmettelee myös sitä, että kun pimeäkään ei nykyään ole enää luonnollisesti pimeää... Sähkötaulu tuossa lähelläni on varustettu sinisellä ja vihreällä valolla. Mutta se ei vielä riitä, sillä muutaman sekunnin välein se vilkuttaa näkyviin oranssia valoa. Ja näin keittiön ollessa kyseessä, myös hellassa on omat aina päällä olevat valopilkkunsa. Ja lämpöpatterikin vilauttaa aika-ajoin pienen elonmerkin itsestään vilkauttamalla valomerkin. Toisessa huoneessa ilmalämpöpumppu näyttää pientä valkeaa valoa, ja sen alla kello punaista valoa. Viereisessä huoneessa lattialämmityksen kytkimet näyttää omat valonsa. 

Joskus nämä valot voivat tuntua hyödyllisiltäkin, jos yrittää suunnistaa pimeässä ilman taskulamppua...

Mutta muutoin voivat joskus olla ärsyttäviä ja häiriöksikin... Varsinkin jos sattuu olemaan poikkeuksellisesti hereillä yöaikaan niitä seurailemassa🌝 

No, ehkä tästä täytyisi vielä mennä yrittämään, jos se uni vielä vaikka tulisi... Vaikka hiukan kyllä epäilen. On tämäkin nyt sitten... Viime yönä kun oli niin sopivat unet💤

Unelmointia...

En ole varsinaisesti kovin unelmoiva tyyppi, koska ajatukseni menee yleensä vähän niin, että saisi  niillä haaveilla sitten mieluusti olla jotain - edes jotain - mahdolisuudentapaista toteutuakin. Miksi kiusata itseään asioilla, jotka ovat mahdottomia... Tiedän, ettei ihan tuolleenkaan kannata ajatella. Mutta kai se on joku selviytymismekanismi. Mutta se siitä nyt sitten.

Tämä aamuna sain idean, (en näköjään sitäkään unelmaksi nimennyt, vaikka se sitä tavallaan on), että olisi vaikkapa esim. seurakuntamme kirppiksen (Löytöpuoti) nurkassa lukupiste! Ajattelen siinä nyt siihen muutamia lohduttavia/rohkaisevia, hyviksi havaittuja hartauskirjoja pöydälle, - ehkäpä vielä kahvikupposen kera. Ja mielellään niin, että jos joku asiakas tai muuten vain sisälle tuleva haluaisi vain jutustella jonkun kanssa, niin että sellainenkin henkilö löytyisi juttuseuraksi siihen.

Tämä kai tuli siitä, kun nyt itselläni on taas tässä keittiön pöydällä Juha Vähäsarjan hartauskirja, jonka tekstit on rohkaisevia ja lohduttavia.

Mutta tuohon lukupisteideaan palatakseni, ei siihen taitaisi olla tilaa nykyisessä paikassa, kun kaikki tila muutenkin on niin käyttöön tarvittu. Mutta jotain tuollaista voisi olla seurakunnissa muutoinkin: jos ei joka päivä, niin jonain päivänä viikossa vaikka jos joku paikalla olisi kahvin kera; vaikka vain niitä näitä jutustelemassa. Monet kuitenkin varmaan kaipaa juttuseuraa.

Mutta unelmista muutoin vielä. Joskus haaveilimme isännän kanssa, että jos olisi ollut joku oma tila, että olisi voinut myynnissä pitää kirjoja. Sellainen ei ollut sitten meitä varten, koska sellaista ei tullut. Emmekä ole edes kumpikaan mitään myyjätyyppejäkään. Mutta lukupisteen kera voisi haaveksia, että olisi paikka josta ihmiset voisivat vain tulla hakemaan kirjoja, ilman ostovelvoitetta. Kirjaston eteinen onkinhan jo sellainen sinällään, mutta aivan liian pieni. Ja pöydät ja kahvi sieltä puuttuu☕☕ 

Mutta "minä juon nyt kahvia":) 

Kahvikuppiin heijastuu yläpuolelta jotain...

Tuossa melkein pääni yläpuolella on jotain kiiltävää... Ilmapalloja juhlinnan ajalta, joka taannoin oli meillä:)  Saa nähdä mihin asti nuo tuossa roikkuvat, minulla ei ole mitään kiirettä korjata niitä tuosta pois... Voi olla, että joulun aikaan on sitten...😀

Heippa täältä taas tällä erää😊

...

Oma kommentti klo 11.11: 

Täytyypä nyt itse pistää tähän kommenttia, että joskus voi ideat ja unelmat olla jo hyvän matkaa toteutumassa tai olla jo toteutumeetkin, mutta itse emme vain tiedä... Näin oli nyt tämän juttuni lukupisteideaan kanssa! Sain viestin, että siellä on ollut meneillään sen tyyppisen tilan tekeminen; ja juttuni tiimoilta siihen tilaan tulee tukevampi tuoli ja siihen voidaan kirjoittaa lukupiste😃 

Ihmeellisiä on joskus Herramme tiet! Olipa rohkaiseva ja ilahduttava asia!

Minun mieltäni tänä aamuna ihastutti, ilahdutti, virkisti...

Lukea, mikä virkisti matkasta väsynyttä Jeesusta: "... Matkasta uupuneena Jeesus istahti kaivolle. Oli keskipäivä, noin kuudes tunti." Joh. 4:6 KR-92  Jeesuksen matkakaverit olivat lähteneet ruokaa hankkimaan. Jeesus oli yksin siinä kaivolla.

Siihen tuli samarialainen nainen, jolta Jeesus pyysi juotavaa. Nainen ihmetteli moista pyyntöä; että juutalainen mieskö pyytää vettä samarialaiselta naiselta!  Jeesus alkoi jutella naisen kanssa enemmänkin, eikä vain niitä näitä, vaan Jumalan suunnitelmasta: "elävästä" vedestä, rukoilemisesta, ja siitä, että Messias tulee; jonka seikan nainen ilmoittikin tietävänsä.

"Jeesus sanoi naiselle: "Minä se olen, minä, joka tässä puhun kanssasi." Sitä ennen Jeesus oli ilmoittanut naiselle, että hän tiesi tämän miesasiat, vaikka niitä ei ollut hänelle kukaan kertonutkaan... Nainen uskoi, että Jeesus oli jotain aivan erilaista, kuin muut ihmiset. Hän lähti viilettämään sinne kotikyläänsä ja ilmoitti siellä innostuneena ihmisille, että tulisivat kuulemaan ja katsomaan tuota merkillistä miestä, joka tiesi kaikki hänen asiansa: "Tulkaa katsomaan, tuolla on mies, joka kertoi minulle kaiken, mitä olen tehnyt! Olisiko Messias?"

Mutta sillä välin opetuslapset olivat palanneet ruoanhakureissultaan ja kehottivat nyt Jeesusta syömään. "Mutta hän sanoi heille: "Minulla on ruokaa, josta te ette tiedä." No nämä toiset sitten tietysti ihmettelivät, että 'olisiko joku tuonut ruokaa hänelle?'  

"Mutta Jeesus jatkoi: "Minun ruokani on se, että täytän lähettäjäni tahdon ja vien hänen työnsä päätökseen." Hän puhui sitten heille vaalenneesta viljasta ja sadonkorjuusta. Ja olihan hän nyt juuri korjannut  talteen tuota kypsynyttä Jumalan kasvattamaa viljaa! Ja sen korjuun tekeminen virkisti väsynyttä Jeesusta niin, kuin olisi saanut ruokaa:)

No varmaan hän sitten sitä matkatoveriensa tuomaa ruokaakin nautti mielihyvin vielä. Mutta näillä ruoilla ja virkistyksillä hän sitten jatkoi vielä siinä samarialaisten kaupungissakin keskusteluja - sitä taivaallisen viljan korjaamista. Ja sanottiin, että monet kaupungin asukkaista uskoivat häneen. Häntä jopa pyydettiin jäämäänkin sinne, ja kahdeksi päiväksi hän jäikin. Olivat varmaan virkistäviä ja ilahduttavia hetkiä Jeesukselle ne. Sellaista hänen arkensa ilahdutusta. Voisi kuvitella, että hän lähti sieltä sitten eteenpäin, uusiin kohtaamisiin, mieli ja kroppa virkistyneenä.

 

Yksi reissulla mukana ollut sitten kirjoitti ylös tuonkin kohtaamisen: Se löytyy  Raamatusta Johanneksen evankeliumin luvusta 4. 

---

Toissapäivänä ottamani kuva. Ihastuttavat heinät! 

Onkohan tuommoisia koottu myös joskus menneinä aikoina lehmien, ym. ruoaksi?

---

Lohdullinen Sana tälle päivälle täällä:

https://sro.fi/paivan-sana/

Teksti vaihtuu tuolla päivittäin. Mutta jos haluaisit jonain myöhempänä päivänä lukea kuitenkin tuon tämän päivän (27.8.) tekstin, on se luettavissa toisen blogini puolella:

https://toisestatodellisuudesta.blogspot.com/2025/08/lohdullinen-teksti-hylatyksi-itsensa.html

Pitkästä aikaa vaatepiirros...

Tämä sen takia kun mieleen tuli, että voisi ollakin kivempi laittaa ylle jotain tummempaa vaatetusta, kuin se vaalea mekko, jota olen ahkerasti tänä kesäkautena käyttänyt. Mieleen tuli yksi mustapohjainen hame, josta jonain kesäisenä kuumana päivänä taannoin ajattelin, (vaikka hame kevyt onkin), etten sitä halua ylleni laittaa. No nyt olisin voinut laittaa ylleni nuo kuvan kuteet...

- Mutta laitoin nyt kuitenkin vielä tuon kuvan alalaidassa hieman näkyvän vaalean mekon. 

Se on kumma, että miten sitä vuodenaika vaikuttaa siihen, minkä väristä haluaa ylle... Luulisi, että se on ihan sama minkä väristä se on - vaan ei kuitenkaan ihan tunnu olevan. Siltikään, että talvella voi olla yllä vaikka joku vaalea neule; pusero tai hame. Onko vaatteen väri joku kuin sulautumisen keino, siihen mitä ulkona on? Kuin joku suojaväri; sitä mietin.

Onko syksyllä muka lämpöisempi olo tummemmissa vaatteissa...?

---

 https://vaatekomerolla.blogspot.com/2024/07/mello-eli-tosi-loysa-mekko-jonka-saa.html

Sohvalla lojuvan ilahduttava ja lohdullinen ikkunanäkymä

Tämänpäiväinen toisesta blogistani:

https://toisestatodellisuudesta.blogspot.com/2025/08/armosta-pelastettuja-uskon-kautta.html

---

Tässä toinen kuvakulma samasta  tilanteesta... 

Kun jutun, eli vihkotekstin, alkup. otsikko oli "toivon tuolla puolen"; en tarkoita sillä elokuvaa

(Ne sanat olivat vain tulleet mieleeni. Luulin sitä joksikin sanonnaksi. Jälkeenpäin selvisi että se onkin elokuvan nimi.) Mutta vihkooni kirjoitin eilen:

"Mitä se muuta merkitsee kuin sitä, että on päästy sinne missä toivo on täyttynyt! On päästy sinne, perille. Enää ei tarvitse vain toivoa, kun saadaan katsella ja ihastella sitä täyttynyttä toivoa; sitä kirkkautta. Täällä eletään yhä toivossa, ja välillä se on vaikeaa. Yritetään tähyillä niitä, joskus kovin vähäisen tuntuisia valon merkkejä, häivähdyksiä, valon aikaansaamia kuvajaisia jostakin mitä on. Niinkuin minä tänä aamuna (siis eilen) taas ihmettelin vielä vuoteesta käsin näkemääni valoisaa kuviota seinällä. Mietin, mistä se tulee siihen, ja vastauksen siihen keksinkin. Ulkona olevan ikkunalistan koristeosa." 

Valo tekee yllättäviä ilmentymiä...

"Mutta tänä aamuna (eli siis eilen) tuntui tavattoman vaikealta asettua ylösnoustua omalle paikalleni keittiön pöydän ääreen, jossa ei juuri valonsäteitä näe. Tulin tänne keittiön kaapistojen (toiselle) puolelle. Näen keittiön ikkunoista valon; tuolla se on. Joskus on vaikea elää ilman pilkahduksia toivon tuolle puolen, ilman valon pilkahduksia. Ihan tavan arjessakin."

---

On kulunut viikko, joka oli yllätysten viikko. Saatiin tyttären perhe yllätysvierailulle meille:) Nyt on taas ollut asennoiduttava siihen, että tavan arki syksyineen alkaa olla täällä. Valoa ei niin vain ihastella, kuten kesällä. Siihen ei ole helppo asennoitua, joten pienetkin valoilmiöt saattaa olla yllättävän ilahduttavia. Kuin muistutuksia, että on taivaallinen valo ja sen antaja.

Ja tässäpä vielä ihan tämänaamullinen valon pilkahdus, nähty ilmiö keittiön puolella:

https://toisestatodellisuudesta.blogspot.com/2025/08/jumalan-valo-loytaa-aina-tiensa-sinne.html

Kolmeosainen teksti - kolme ihmistä

KAIN - ensimmäinen ihmisen tappaja: Jumala sanoi Kainille - ennen kuin tämä tappoi veljensä: "Jos teet oikein, voit kohottaa katseesi, mutta jos et tee, on synti ovella vaanimassa, sinua se haluaa, mutta sinun on pidettävä se kurissa." 1. Moos. 4:7 KR-92

Varmaan Kain jo tuossa kohtaa oli miettinyt, mitä aikoi kateudessaan ja vihaisena tehdä... Eikä Kain aivan ilmeisesti toiminut juuri saamansa viime hetken neuvon mukaan, sillä seuraava jae kertoo, kuinka Kain ehdotti veljelleen Abelille yhteistä kävelyä... ja tappoi sillä kävelyllä veljensä.

Jumalalla oli tapahtunut tiedossaan. Hän sanoi Kainille: "... veljesi veri huutaa minulle maasta." j. 10. Jumala sanoi, ettei Kain voinut enää jäädä entisille sijoilleen; vaan hänestä oli tuleva pakolainen, jolle maa ei enää antaisi satoansa. (Hän oli ollut maata viljelevä ihminen). Nyt hänestä oli tuleva kulkija maan päällä. 

"Kain sanoi Herralle: "Syntini rangaistus on minulle aivan liian suuri kantaa..." Hän tajusi joutuvansa pois Jumalan kasvojen edestä, ja ymmärsi, että nyt hänet itsensä tahdottaisiin tappaa toisten toimesta. Olihan se pöyristyttävää ollut, että ensimmäistä kertaa oli joku tappanut toisen ihmisen... peräti oman veljensä! Joten kostonhimoisia oli varmasti Eevan ja Aadamin jälkeläisissä.

Mutta Jumala armahti Kainia, ja pani häneen merkin, ettei häntä kukaan tappaisi. Ja Kainista tuli sitten lopulta "ensimmäinen, joka perusti kaupungin, ja hän antoi sille nimen poikansa Henokin mukaan." j. 17  

(Huom. Minulla oli esillä sekä v. -92, että v. -33/-38 käännös, eli jakeita voi olla kummastakin, kun vihkoon alkuun kirjoittelin ensin ihan itseäni varten.)

----------

JUUDAS - myi rahasta itselleen tärkeän ihmisen: "Kun Juudas, Jeesuksen kavaltaja, näki, että Jeesus oli tuomittu kuolemaan, hän katui tekoaan. Hän vei saamansa kolmekymmentä hopearahaa takaisin ylipapeille ja vanhimmille ja sanoi: "Tein väärin, kun kavalsin viattoman veren." Mutta papit vastasivat: "Mitä se meihin koskee? Omapa on asiasi." Matt. 27:3-4 KR-92

Papit ja vanhimmat eivät välittäneet, vaikka olivat itse osallisia myös. Heitä ei kiinnostanut Juudaksen kokemus, kun hän myönsi syyllisyytensä. Juudas otti tekonsa niin raskaasti, että hirttäytyi.

---------

SAULUS TARSOLAINEN - tuleva Paavali: Hän sanoi (tämä entinen Jumalan omien vainoaja, nyt Jumalan palvelija) itsestään, ja Pelastajasta Jeesuksesta, tämän sanan:

"Varma on se sana ja kaikin puolin vastaanottamisen arvoinen, että Kristus Jeesus on tullut maailmaan syntisiä pelastamaan, joista minä olen suurin." 1.Tim. 1:15 

Ja jatkaa sitten: "Mutta sentähden minä sain laupeuden, että Jeesus Kristus minussa ennen muita osoittaisi kaiken pitkämielisyytensä, esikuvaksi niille, jotka tulevat uskomaan häneen, itsellensä iankaikkiseksi elämäksi." 1. Tim. 1:16 

Eikö ole lohdullista! Meillekin! Paavali, eli se entinen Saul, Saulus Tarsolainen, oli vihannut Jeesusta - joka oli kuollut ja ylösnoussut - mutta Jumalan osoitti hänelle armonsa.  Niin hän voi tehdä meille muillekin! Hän ilmestyi tuolle Saulille, ilman tämän omaa pyyntöä, tiellä, sokaisevana valona ja kysyen: "Saul, Saul, miksi vainoat minua?" Apostolien teot 9:4, 22:7, 26:14 

Se oli Aasaf, joka kirjoitti psalmin 73

Sen, joka muistetaan usein juuri loppusanoistaan:  "Mutta minun onneni on olla Jumalaa lähellä..." Sitä asemaa siinä, ja millaista onni oikeastaan on, hän oli joutunut pohtimaan ankarasti.

Onni ei ollut kevyttä höttöä: ei vaaleanpunaista yläpilveä, ei suurta suosiota eikä varakkuuttakaan, ei edes ilon tunnetta - ainakaan niinä ankaran ahdingon aikoina jolloin hän koki, että saa itse kuritusta joka aamu!

Häntä pisti sieluun niin paljon se kaikki, kun hän kadehtien näki kuinka keveästi ja leveästi eläviä,  kaikinpuolin hyvinvoivia ja terveitä, nuo toiset olivat; ja jotka sitten sen lisäksi olivat puheissaan hyvin armottomia ja röyhkeitä, muita huonommin  menestyviä kohtaan. 

Eikä röyhkeys ollut vain ihmisiä kohtaan, vaan heidän röyhkeät puheensa ulottuivat halveksimaan myös Jumalaa taivaassa...

Mutta sitten tuli Aasafille jokin käännekohta.  Pyhäkössä ollessaan Hän tajusi oman osansa moninverroin noita toisia paremmaksi: noilla röyhkeillä, jotka eivät Jumalaa tunnusta, kunnioita ja palvele, on röyhkeiden äkkinäinen ja kurja loppu!  Hän tajusi oman osansa ylivertaisen paremmuuden - kaikista olevista koetuksista huolimatta: 

"Kuitenkin minä saan aina olla sinun luonasi, ja sinä pidät kädestäni kiinni." Ps. 73:23 KR-92

Siinä hän sai - ja saa - olla, niinkuin Isän kainalossa ollaan - aina. Aina ja kaikissa tilanteissa. Aina Rakkauden ja huolenpidon kohteina❤️ Niin myös mekin!

---

Olin nämä ajatukset tuosta psalmista tallentanut blogiluonnoksiin lähes kuukausi sitten. Toiseen blogiin olin sen silloin julkaissutkin. 

Kyseisen psalmin loppusanoissa, joista jo tuolla ihan alussa mainitsin, tuli aikoinaan kaiverrus Ps. 73:28 vihkisormukseemme. Se oli ollut isännän kirjeenvaihtoilmoituksen nimimerkkinä; sen, josta yhteiselomme sitten alkunsa saikin. Meidän olemisemme ja elämämme ei ole silmään näkyvää rikkautta, tms. Meillä on suurin toivomme ja odotuksemme paljon isommassa mittakaavassa kuin mitä täällä ajassa silmään näkyy. Täällä ajassa meillä on monet vaivat ja vastukset.

"Mutta minun onneni on olla Jumalaa lähellä, minä panen turvani Herraan, Herraan, kertoakseni kaikkia sinun tekojasi." Ps. 73:28 

Niiden täällä ajassa olevien vaikeuksien synnyttämien ajatusten takia minua puhuttelikin tänä aamuna myös Raamatun sanoissa katkeruuden poispanemisen sanat. Vihkoon siitä kirjoitin. Saatan kirjoitan niistä vielä blogiinkin.  Kun vihkoon kirjoittelun jälkeen huomasin blogiluonnoksissa tämän ylläolevan,  luonnoksissa olleen tekstin, ajattelin senkin sopivan tavallaan samaan aiheeseen...

Siunausta, iloa ja valoa sinun päivääsi.❣️

Aamun ilahdutukset

Meillä on aamuisin keittiössä "valopula", eli aurinkoa sinne varsinkin kaipaisin. Siispä pienetkin esiintymät otetaan mielihyvällä vastaan:)  Vähän pöhköksi kyllä itseäni ajattelin, kun tänäkin aamuna taas valoilmiöitä kuviin halusin metsästää. Ja vielä ehkä pöhkömpi ajatus tuli siinä, että olisi kiva saada joitakin sellaisia kuvia paperille, niin kuin valokuvataidenäyttely, jossa se valo on pääosassa, eikä se, että näyttääkö kuvat ja huusholli muuten ihanalta... Yleensä ei näytä. Mutta se valo! Miten se voikin niin ilahduttaa, pimeisiin paikkoihin tullessaan näyttäytymään:)

---

Sitten oli vielä toisenlaista ilahdutusta sanojen muodossa, jota sitten vihkoon kirjoittelin.

---

Vihkoteksti luettavissa ei vihkotekstinä, ja ihan eri kuvalla (autonromu), varustettuna tuolla:

https://toisestatodellisuudesta.blogspot.com/2025/08/ilon-tuoja-anteeksiantaja.html

Kotona taas:)

On ollut melkein viikon hiljaisuus täällä. Lähdettiin isännän kanssa viime viikolla viemään yhden tyttären tavaroita kohti etelää. Samalla reissulla sitten oli mummuiluakin ja isännällä ukin osassaan olemista:) Eilen tultiin takaisin.

Ja muuten, se viime juttuni pesty laukku ei päässyt reissuun, ei ehtinyt kuivua, kun jouduin vielä toisenkin kerran sitä pesemään. Täällä se nyt odotti kylppärin katon rajassa roikkuen, oikeinpäin kääntämistä ja käyttöönottoa. Mutta milloin lienen sitä seuraavan kerran käyttöön tarvita.

En ylipäätään välittäisi mitään laukkuja kanniskella, mutta puhelimet kun on nykyään niin "mohloja", etteipä niille mitkään pikkutaskut riitä. Olen miettinyt, että olisi hyvä joku kännykkäpussukka tehdä, mutta noinkohan saan aikaiseksi...:)

Ai niin, reissusta vielä sekin, että saatiin käydä Nuuksion maisemiakin ihailemassa. Oli kyllä jylhää, ja samalla kotimaisematkin mieleen tuovaa - jopa paljon isommassa mittakaavassa kuin omilla nurkilla on. En tiedä, mistä olen saanut mielikuvan, että etelässä olisi maisemat ihan lättyä eli tasaista. No tietysti sitäkin, mutta jylhyyttäkin on, enempi kuin olen kuvitellut.

---

Tässä toisen blogini tämänaamuinen:

https://toisestatodellisuudesta.blogspot.com/2025/08/tuli-kuolla-mutta.html

Laukun vuorin pesuhomma

Oli aikomus seuraavana päivänä käyttää yhtä laukkua, mutta sitä tutkiessani huomasin laukun vuorin likaiseksi. Pesua se kaipasi ennen käyttöä. Koneeseen sitä ei voinut laittaa, laukku olisi ehkä tärveltynyt siitä. No kylppärin lavuaarin ääreen sitten. Käänsin mahdollisuuksien mukaan vuorin näkyviin ja käsin sitä peseskelin. Siinä sitä tehdessäni mielessäni jupisin, etten kyllä enää sitä lainaa (tyttärille:)  No hetikohtahan se ajatus vaihtui, että kyllä minä kuitenkin lainaan:) Mielelläänhän sitä omilleen❤️ Kun kerran on mistä antaa. 

Muutakin tuli mieleen siinä; Jeesuskin "lainasi" meille, antoi oman puhtautensa meidän hyväksemme! 😊

Ja mitä tulee laukun vuoriin; kun olin laittanut  laukun ulos kuivumaan ja jonkun tunnin päästä kävin vilkaisemassa, oli vuori omituisen läikikäs, ei puhdas. No, uusi käsittely, ja nyt se vaikuttaisi olevan riittävän puhdas. Märkä se kyllä vielä on. Siitä on saanut vääntää välillä ihan vettä👜💧 Toivon että olisi huomenna kuiva. 

Häihin saatu kutsu!

Nyt olisi semmoiset häät kohta tiedossa, tuli kutsu. Näissä häissä ei tarvitse stressata yhtään vaatteista, että mitä sitä päällensä pistäisi. Sillä tapana on, että häävieraille isäntä järjestää vaatteet:) 

Maan Hallitsija järjesti pojalleen nämä häät. Sinne on kutsuttu kaikki; niin hyvät, kuin pahatkin. Kaikki on saanut kutsun; koko valtakunnan väki! Monet tosin ei vähääkään välitä saamastaan kutsusta.

Jotkut taas miettii, ettei ole mahdollisuuksia mennä häihin, kun ei ole rahaa matkustamiseen, lahjaan, vaatteisiin ja muuhun laittautumiseen. Mutta niistähän ei todella tarvitsisi huolehtia ollenkaan, kenenkään; koska näissä juhlissa IHAN KAIKKI on järjestetty juhliin kutsuttujen puolesta! 

Se on ällistyttävää ja meille aivan outoa, kun emme ole sellaiseen tottuneet. Ja senkin takia emme oikein osaa ottaa itseämme kutsun arvoisina, ja kutsua todesta, koska olemme olleet niin kaukaisia juhlien isännälle, emme ole välittäneet pitää yhteyttä tähän etäiseksi kokemaamme sukulaiseen.

Sukua hän todella on, eikä hän ole vieronut meitä - vaikka onkin suuri herra - mutta me olemme halunneet olla erillämme hänestä, koska hän on rikas - ja me köyhiä... Mutta olemme nyt saaneet todella kuulla, että hän on kovasti kaivannut meitäkin lähelleen, ja yhteyttä välillemme! Kyllä me nyt sitten sinne häihin tahdomme mennä!

Ihanaa odotettavaa se kaikki, että millaista siellä sitten kaikki on, ja keitä siellä tapaa! Ja varsinkin se juhlien isäntä itse. Ja hääpari...❤️

---

Aamulukemisissani oli Kuninkaan Pojan häistä: Matt. 22:1-14 KR-92.  Siitä aiheen saanut tuo teksti. 

Mielessäni alkoi sen Raamatun kertomuksen lukemisen jälkeen soida laulun sanoja: "... sain hääjuhlaan kutsun mä taivaalliseen, sen kutsun sain Herraltani... Nyt armosta vain, juhlavaattehissain, saan kiiruhtaa paikalleni..."

Muistelin myös, että kaikkiallahan ei hääjuhlia järjestetä samalla tavalla, kuin miten täällä on ollut tapana hääjärjestelyjä tehdä.

---

Koskettava juttu Seurakuntalaisessa:

https://www.seurakuntalainen.fi/uutiset/isan-hylkaama-mutta-jumalan-rakastama/

Välttämätön leipä..., ym.

Oli ryhdyttävä välttämättömän leivän tekoon tänä aamuna, kun leipä oli loppu. En kyllä tykkää yhtään leipomisesta... Mutta tuo menee kohta uuniin. Toivottavasti siitä tulee ihan ok.

---

Aamulukemisten tuomia ajatuksia kirjoittelin ennen tuota pellillä olevaa leipää: 

https://toisestatodellisuudesta.blogspot.com/2025/08/valttamaton-elaman-leipa-ja-opettaja.html

---

Arkea nyt tälläkin tavalla meillä:  pesä tyhjenee "poikasista" tällä viikolla... Kämppä on sen takia nyt kuin "muuttoa tehtäisiin",  niinkuin tosiaan onkin kaksi muuttoa on ohjelmassa.🗃️🚙🗃️🚙

Ja vielä uunista tuli leipä:)

Valo! Se osaa ilmestyä odottamattomiinkin paikkoihin...

Ehkä hassua kirjoittaa valosta... keskellä kesää. Mutta en voi sille mitään, että minua ihastuttaa usein se, kun joku valonsäde ilmaantuu yllättäen ja varsinkin paikkaan, johon sitä ei osaa odottaa. Tänä aamuna taas ihastelin ja ihmettelin sitä. Olin noussut ylös, ja sängyn laidalla istuessani näin sen  ikkunan alla seinässä, pieni "pläntti" johon valo osui. Ihmettelin, miten se saattoi olla siinä? Mistä se siihen pääsee? Tiesin missäpäin taloa aurinko juuri on, ihan toisaalla, talon toisessa päädyssä. Kumarsin hieman päätäni ja kurkistin keittiöön päin (meillä näkee talon sisällä päästä päähän). Ja sieltä se tuli taas, talon toisen päädyn ikkunasta, keittiön ja olohuoneen välillä olevan esteen, eli seinän, se ohitti siinä väliseinässä olevan ikkuna-aukon kautta. Ja niin se osui - "oikeaan aikaan" - minun nähtäväkseni. Sellainen hetkihän on yleensä hyvin pian ohi menevä, kun auringon valo siirtyy muille kohdin.

Miten pienet jutut voi ihmistä joskus ilahduttaa ja virkistää. Minä jokatapauksessa olisin tykännyt siitä. Mutta samalla ajattelin siinä Jumalan valoa... Sekin, ja varsinkin se, pääsee kyllä minne vaan, mihin Jumala näkee hyväksi sen oikealla hetkellä lähettää. 

---

Vihkoon asiasta kirjoittaessani halusin vielä hahmotella tilanteen sinnekin jonkinlaisena kuvana, koska ei ollut ihan itsestäänselvyys, että se valo pääsee sieltä kaikkien esteiden ohi. Mutta löysipä vaan reitin oikealla hetkellä:)

Missä on ne iloiset aamut...? - "auringonkukkien maalaamiset"

Olin ennen ylösnousua saanut mieleeni jostakin vanhan, auringonkukista tekemäni taulun. Aurinko paistoi... (ja niin tekee yhä tätä naputellessa) mutta olin väsynyt vielä, ja minun mieleni oli alakuloinen. Kysyin mielessäni, että "missä on ne iloiset aamut "auringonkukkien maalaamiseen"? Ihmettelin kai sitä, että joskus olin jaksanut sellaistakin, vaivalloisempaakin piirustusta. Pöydän ääreen päästyäni mieleeni tuli joku ajatuksenhäivä jostain jakeesta: ... mutta taivaista me odotamme... Ryhdyin etsintäpuuhiin. Ja löysin:

"Mutta hänen lupauksensa mukaan me odotamme uusia taivaita ja uutta maata, jossa vanhurskaus asuu." 2. Piet. 3:13

"Mutta meillä on yhdyskuntamme taivaissa, ja sieltä me myös odotamme Herraa Jeesusta Kristusta Vapahtajaksi, joka on muuttava meidän alennustilamme ruumiin kirkkautensa ruumiin kaltaiseksi sillä voimallaan, jolla hän myös voi tehdä kaikki itsellensä alamaiseksi." Fil. 3:20-21

Ja luvun Fil. 3, alusta: "Sitten vielä, veljeni, iloitkaa Herrassa..." Fil. 3:1

Minusta oli mainiota, että niihin aamun ilon kaipaamisiin, löytyi luettavistakin se ajatus ilosta myöskin:) Kirjoitin suurin kirjaimin vihkooni näin: Siellä ne on, taivaassa, missä vanhurskaus asuu, missä itse Jumala ja Jeesus on. Sinne Jeesus itse osti meille pääsyn, saamme pukeutua hänen vanhurskauteensa vaikka emme koe itseämme kelvollisiksi siihen. Mutta kelvottomille se onkin tarkoitettu. He siitä juuri osaavatkin iloita.

🌻

Mutta  sitten jatkoin lukemisia Päivän Tunnussanan merkkaamilla jakeilla. Niistä pieni poiminta:

"Iloitkaa aina Herrassa! Vieläkin minä sanon: iloitkaa." Fil. 4:4  (Ja kas vain! Sielläkinhän oli sitä...:)

Sitten oli myös miehestä, joka sai ilon, "vähän" erikoisemmalla tavalla kylläkin se tuli, kun:

"Yhtäkkiä tuli raju maanjäristys. Vankilan perustukset järkkyivät, kaikki ovet lennähtivät auki, ja kaikkien kahleet irtosivat.

Vartija havahtui unestaan, ja kun hän näki vankilan ovet selkoselällään, hän luuli vankien karanneen ja tempasi miekan surmatakseen itsensä.

Silloin Paavali huusi kovalla äänellä: "Älä tee itsellesi mitään! Me kaikki olemme täällä." Vartija pyysi valoa, ryntäsi sisään ja heittäytyi vavisten Paavalin ja Silaksen eteen.

Hän vei heidät ulos ja kysyi: "Herrat! Mitä minun pitää tehdä, että pelastuisin?"

He vastasivat: "Usko Herraan Jeesukseen, niin sinä pelastut, sinä ja sinun perhekuntasi."

 Apt. 16:26-31 KR-92

 ---

Mietin lukuhetkeni jälkeen, että se on minulle ehdottoman tärkeää. Se antaa minulle virkistystä ja voimaa aloittaa uutta päivää. Antaa iloa Jumalan töistä. Ja muistuttaa, että omissakin asioissani Hän on voimallinen tekemään asioita. Ja jos ei teekään, niin voi antaa voimia joka päivälle kuitenkin, että saa taas mentyä palan matkaa eteenpäin.

Siunausta sinulle tähän päivään! 🌻🌻🌻🌻🌻🌻

Olikohan hän urheilumiehiä, siitä kiinnostunut?

Kun kerran urheilusta otti näkymiä kirjoituksiinsa... Nimittäin sellainen mielikuva minulle tulee siitä Paavalista. Hänen on täytynyt olla kiihkeä mies; asialleen omistautunut. Sillä entisessä elämässään hän kiihkeästi otti asiakseen vainota niitä, jopa hakea kauempaakin, oikein lupakirjeiden kanssa mennäkseen vangitsemaan niitä, jotka tunnustautuivat Jeesukseen uskoviksi.

Mutta ei minun nyt tästä hänen vanhasta elämästään pitänyt puhua, vaan siitä uudesta; siitä, jossa urheilu vilahtaa näkyviin joissain kohdin. Hänen on täytynyt varmaankin nähdä urheilukisoja, juoksua🏃 varsinkin. Nimittäin siitä hän on ottanut mielikuvia teksteihinsä. 

Täytyypä tässä välissä sanoa, että itseäni ei voisi urheilu ns. vähempää kiinnostaa... Se on sääli isännän kannalta, sillä hän tykkää urheilua seurata. Olisihan se hänelle kivempaa, jos olisi toinen innostuneena voittonäkymiä jakamassa. Olen joskus sanonut hänelle, että se on mulle jotain samaa - yhtä vähän kiinnostavaa - kuin että jos hänen pitäisi kiinnostua jostain pitsinvirkkuusta😅

Eri ihmisillä eri mielenkiinnon aiheet, ja niin saa ollakin.

Mutta nyt minua pisti silmään tänä aamuna luettavissani urheilun sanakäänteet. Paavali kirjoitti kirjeessään filippiläisille mm. näin: 

(urheilulasit päähän näitä lukiessa😎:)

"... kun kerran Kristus on voittanut minut omakseen." (Jeesus juoksi  siis tuossa voiton!)

"Veljet, en vielä katso päässeeni siihen asti. Vain tämän voin sanoa: jättäen mielestäni sen, mikä on takanapäin, ponnistelen sitä kohti, mikä on edessä.

Juoksen kohti maalia saavuttaakseni voittajan palkinnon, pääsyn taivaaseen. Sinne Jumala kutsuu (siinähän on kilpailukutsu) Kristuksen Jeesuksen omat." Fil. 3:12, 13-14  v. 1992 käännös

"...Kristus Jeesus on voittanut minut." (kilpailussa)

"Veljet, minä en vielä katso sitä voittaneeni (vaikka vakaa aikomus onkin), mutta yhden minä teen: unhottaen sen, mikä on takana, ja kurottautuen sitä kohti, mikä on edessäpäin, minä riennän kohti päämäärää, voittopalkintoa, ja johon Jumala on minut taivaallisella kutsumisella kutsunut Kristuksessa Jeesuksessa." Fil. 3:12, 13-14  v. 1938 käännös

Voittaja voitti. Voittaja kutsuu toisetkin juoksuun. Siinä juoksussa ei kurkita takana tulevia, vaan kiritään eteenpäin. Ei myöskään juostessa todellakaan ole varaa vatvoa menneitä häviöitä.

Tää on niinkuin voittaneen urheiluidolin nuoremmille (vaikka lapsille/tai muuten ei millekään hyville urheilijoille välttämättä) järjestämä kisa, jossa kuitenkin jokaiselle maaliin tulleelle annetaan palkinto 🏆 

Tämmöisiä ajatuksia mm. tuli noista.

Mikä minua; minun mieltäni, tänä aamuna nosti - eli virkisti?

Nousin ylös rasittuneena kaikista huolista* ja kaipasin ensitöikseni jotain rohkaisevaa tekstiä. Otin poikkeuksellisesti eteeni kirjan: Hiljaisia hetkiä/H.E. Wislöff/Kirjapaja 1981. Ja siitä tämän päivän tekstin luin. Siinä oli fariseus ja publikaani aiheena. Fariseus ihaili ihaili itseään. "Mutta publikaani oli pieni seisoessaan taaempana, eikä hän edes uskaltanut nostaa katsettaan taivaaseen. Hän oli tuomittu ja avuton. Hänellä ei ollut mitään kerskumista. Hän nosti tyhjät kätensä taivasta kohden. (Sellaiseksi itsenikin koen.) "Mutta hän meni vanhurskautettuna kotiinsa." 

Noin siis sain  virkistystä, ja jatkoin uusilla luettavilla Päivän Tunnussanan tarjoilemilla jakeilla, joissa myös oli samaa, kun oli yhden entisen fariseuksen elämää muuttuneena miehenä. Fariseuksesta oli tullut mies, joka tarvitsi itsekin armoa. Sitä mahdollisuutta hän julisti muillekin tarvitsevaisille.

Mietin sitten vielä ihan vain mielenkiinnosta ja mielikuvituksella sitäkin, että entä jos Jeesus olisikin fariseuksesta ja publikaanista puhuessaan nähnyt edeltä, ja puhunut, tuosta tulevasta seuraajastaan: fariseus Saulus Tarsolaisesta, joka vainosi Jeesukseen uskovia, mutta josta tuli myöhemmin apostoli Paavali! Ja jos toinen puheenaihe olisikin ollut se hänen opetuslapsensa; publikaani Matteus/Leevi, joka lähti heti Jeesuksen matkaan, kun tämä häntä kutsui... Tai se publikaanien (eli veronkerääjien)  päämies Sakkeus, jonka kotiin Jeesus itse itsensä kutsui...😀 Ja jossa vierailua ns. "paremmat ihmiset" sitten paheksuen katsoivat. Mutta publikaanin koti vieraineen riemuitsi😀

---

* Ai niin, ne huolet...🤔😊 Meillä on isot muutokset tulossa ihan juuri. Kohta on pesä tyhjä kun viimeisetkin poikaset lentää maailmalle. Kaksi muuttoa pitäisi ihan lähipäivinä järjestää. Joiden lisäksi on sitten muunlaisia arjen huolia. Saa muistaa rukouksin, jos  kuka tahtoo!

Kun etsin tähän kuvia, huomasin että oli tullut tuollainenkin keikallaan oleva otos. Yritin eilen ikkunassa sinisenä näkyviä vesipisaroita kuvata. Ne heijastuivat siihen talon vieressä olevasta sinisellä pressulla peitetystä kasasta. No olkoon tuo kuva, kuvatkoon muutosvaihetta joka on meneillään.

Heinät tuossa pääosassa. Rakastan lähtien varressa olevia pitkiä heiniä! Niitä haluaisin  omaankin pihaan enemmän kuin muutamia siellä täällä. Tienpielet on kuin minun puutarhani:)

Siunausta ja iloa päivääsi... viikkoosi, kuukauteesi ja siitä eteenpäinkin☀️

Pyykit kuivuu. Tai sitten ei...

Sama liehuvana versiona...

Viime päiviltä

Tässä noita toisen blogini viimeaikaisia, jos joku tahtoo vilkaista: 

https://toisestatodellisuudesta.blogspot.com/

---

Eilen oltiin Polvijärvellä. Toivoisin saavani aikaiseksi siitä jotain kirjoittaa, mutta katsotaan nyt, saanko aikaiseksi. Viime lauantaina lähdettiin etelä-Suomessa käymään ja tiistaina tultiin takaisin sieltä. Keskiviikkona oli sitten heti vuorossa se Polvijärven reissu. Yleensä ollaan vaan kotosalla, mutta nyt oli tämmöinen viikkonen.

"Voi kaamee miten pitkä tie..."

Niinpä niin. Se on yhtä pitkä, näkee sen tai ei, mutta nähtynä se vain enempi saattaa järkyttää, kuin että vain palan matkaa näkisi kerrallaan, niinkuin mutkasta seuraavaan mutkaan, tai mäestä seuraavaan mäkeen.

Ehkä se on uskonelämänkin kanssa samoin. Jos tietäisi miten pitkä tai vaikea, tai jopa molempia, matka olisi, voisi tuntua etteihän tuota voi jaksaa loppuun asti  (perille) mitenkään. Mutta kun ottaa palan matkaa, askeleen kerrallaan siirtää jalkaa, edistyy se matka, vaikka hitaastikin. Eikä sovi unohtaa lepotaukoja ja tankkausta välillä.

Nämä oli matkamietteitä, kun kotiin oli vielä pitkä matka. Nämä matkamietteet syntyivät todellisella usean sadan kilometrin ajomatkalla kotia kohti, ja sillä nähdystä näkymästä tietä eteenpäin harvinaisen pitkälle - kun oli jo muutenkin väsyneenä kauhistellen ajatellut vielä edessä olevaa matkaa. Jutun kuva on otettu siinä vaiheessa, kun jo saattoi ajatella olevansa aika piakkoin kotona. 

--

Yhdenlaista matkamietettä tämäkin:

https://toisestatodellisuudesta.blogspot.com/2025/07/jeesus-lohdutti-rakkaitaan-meitakin.html

Samaa "kroppaa" kuitenkin koko sakki...!

- Jos kropassa kaikki ois samaa jäsentä vaa, ni mikä kroppa se sellanen sit ois...?

Mut ny kuitenki kropassa on monensorttista. 

Ei paljo hyödytä silmän höpistä kädelle ("käelle" - sanottais täälpäi:), etten minä sua tartte.

Tai jos päänuppi jaloista aattelis iha ääneen, että en minä niitä mihinkään tartte.

Mutta ny ne osat, jotka miälestämme heikompia on kun muut, onki välttämättömiä!

Ne vasta arvokkaat verhot yllensä saaki, jotka meiän miälestä ei o kovin arvokkaita. 

Ja paraiten pistämme peittoon ne, joita säädyllisyyden nimissä peittoon pistetään. 

Kaikki osathan ei sit sellasta peittoa tarviikkaan. 

Kun se Isä Jumala kokos nää osat yheks kropaks, annettiin joillekin vähempiarvosille suurempaa kunniaa. 

Niinku tasotukseks.

Ja jotta piettäis yhtä, huolehittais toisistais.

Luettavissa oli tänä aamuna mm. 1. Kor. 12:19-25 

Minä nyt pistin sen tämmösenä "käännöksenä". Mulla on puheessa varmaan sellanen sekoitus alueista, jois oon asunu. Ja täältäkin jotain tarttunu mieleen, vaik ei välttämäti iha omaa puheesee. Mut oli hauska kirjottaa toi asia ny toho noi. Seurakunnasta siin oli kyse. Ois tarkotus, että kaik kokee olevans osa siin, vaik ei ookkaa samaa ku kaveri viäres. 

---

Toisen blogini tämänaamuinen: (lohdullinen huomio)❤️:

https://toisestatodellisuudesta.blogspot.com/2025/07/hanen-muotonsa-katselemisella-ei-omamme.html

Mitä jos oisi tuntematon perillinen?

Monille lie tuttu ohjelma, se  "Tuntematon perillinen". Siinä etsitään oikeasti niitä tuntemattomia perillisiä. Ja niille löydetyille se on sitten iso yllätys.

Illalla nukkumaan mennessä tuli mieleen ajatuksia, (vaikka en siis ole pitkään aikaan tullut katsoneeksi sitä ohjelmaa) kuinka me olemme myös perillisiä; ja monet meistä eivät ole vielä tietoisia, eivätkä käsitä, mikä asema meillä onkaan... 

No ajattelin, että aamulla en varmaan muista niitä aatoksia. Mutta kun aamulukemiset oli edessäni, niin siinä se aihe olikin näkyvissä! Kirjoittelin muutamia jakeita vihkoon ja toiseen blogiin. Ja niiden jakeiden alle ajatuksia aiheesta: 

https://toisestatodellisuudesta.blogspot.com/2025/07/perillinen-tuntematon.html

Pikku runonen: Reettan kesä

Paljain varpain, varvikossa?

Ei. Tuolissansa Reetta.

Uudet vaatteet yllä -

lainahöyhenissä.

https://vaatekomerolla.blogspot.com/2025/07/mallinuket-sai-uudet-asut-ylleen.html

Tuosta hommasta mieleen tullut.

Aamun ajatuksiin tulleita kirjoittelin. Mitä mietin oman kotikaupungin asemasta...

"JOS HERRA EI KAUPUNKIA VARJELE..." v. -33 käännöksestä, Ps. 127:1

"Jos." Jostakin syystä ajatuksiin tuli tänä aamuna tämän oman kotikaupungin asema. Ihan siis siinä mielessä ensin, että mitä yritysmaailmalle nyt kuuluu, ja turismille. Paremminkin saisi olla. On lopettaneita yrityksiä, tyhjiä liiketiloja. Turisteja on kyllä nyt. Sen huomaa vilkaammassa keskustassa näin kesäaikaan:) Osa on tietenkin entisiä lieksalaisia kesäkäynnillään entisisillä kotikonnuillaan. Mutta onhan tietysti niitä turistejakin. Turisteja ajatellessa tuli mieleen ajatus, että joillekin tämä rajan läheisyys on kyllä varmaan estekin. Kenties joku ei tule juuri sen takia, että tuo naapurimaa on nyt tuolla tuulella, mitä se nyt on. Kyllähän se itseäkin välillä mietityttää. Mutta ei ihan samoin, kuin silloin kun tämä tilanne alkoi. Silloin oli sellaisia mietteitä, että ajatteli, että jos tästä pitää olla valmis hyvinkin äkkiä lähtemään vaikka kohti länttä.

Kun olin tähän pöydän ääreen tullut, olin jo sitä ennen miettinyt tuota turistien asiaa, ja yritysten menestymismahdollisuuksia. Kun rupesin lukemisiani etsimään, otin vielä unenpöpperöisenä väärältä viikolta lukemiseni. Ja sieltä sitten varsinaisen lisäksi vielä "eilisen", koska mietin, että oliko minulla jäänyt eilinen lukematta. Se väärän viikon valmiiksi painetut eiliset oli tällaiset:

"Jos Herra ei kaupunkia vartioi, turhaan vartija valvoo." Ps. 127:1 KR-92

"Kehotan rukoilemaan kuninkaiden ja kaikkien vallanpitäjien puolesta, jotta  saisimme viettää tyyntä ja rauhallista elämää, kaikin tavoin hurskaasti ja arvokkaasti." Paavalin 1. kirjeestä Timoteukselle 2:2 KR-92 

Vastaavat "tämänviikkoiset eiliset" tässä: (Ensimmäisestä allaolevasta sanoisin, että niin on jo käynyt, varmaan useammankin kerran. Ja on istutettu uudelleen. Mitä seuraavaksi mahtaa tapahtua, sen tietää Jumala...!)

"Aivan kuten olen pitänyt huolen siitä, että Israel ja Juuda revitään ja särjetään, tuhotaan ja hävitetään ja sille tuotetaan onnettomuutta, niin minä nyt huolehdin siitä, että se rakennetaan ja istutetaan uudelleen, sanoo Herra." Jeremia 31:28 KR-92

"Jumalan armo on näet ilmestynyt pelastukseksi kaikille ihmisille, ja se kasvattaa meitä hylkäämään jumalattomuuden ja maailmalliset himot ja elämään hillitysti, oikeamielisesti ja Jumalaa kunnioittaen tässä maailmassa." Paavalin kirjeestä Titukselle 2:11-12 KR-92

---

Eilen alkoi soida mielessäni jostain vanhasta laulusta:

"...Hän mun syyni suuret

poisti verellään,

otti synnin orjan

armoon elämään..."

Syytökset voivat olla suuria tai pieniä. Jeesus otti meidän kaikkien syyt päällensä, kärsi rangaistuksen niistä. 

Se on lahja,

jonka saa ottaa vastaan kuka ikinä vain tahtoo. 

Mutta jos se lahja ei kiinnosta, 

jää ottamatta, avaamatta,

se jää hyödyntämättä,

avaamaton paketti...

Arvokas lahja!

Jos sinä, juuri sinä, kaipaisit sitä, nyt:

Sano Jeesukselle: 

 - Minä haluan sen, kaipaan saada sen... Ota sinä Jeesus, nämä minun syyni!

Ei ole niin suurta syyllistä; syntistä,  ettei Jeesus olisi hänen syntejään ristille ottanut mukaansa, ja maksanut niistä oman henkensä hinnalla. Hän ei tahtoisi kenenkään jäävän vaille hänelle osoitettua lahjaa...

Jos mietit mitä sitten jatkossa tapahtuisi, jos haluat ottaa sen lahjan vastaan: Hän näyttää sinulle tien, ehkä päivän, tai hetken, matkan kerrallaan❣️

Vaihteeksi, ja viihteeksi: autokuva

Innostuin eilen vaihteeksi, ja yllättäen sateisesta säästä innon saaneena - koska auton ympärillä oli mielenkiintoisesti vesilätätäköitäkin - piirustamaan autoa. Tuo on nyt kait merkkiä "Kiia", koska se on sekoitus kahdesta autosta. Väri ja "takaperä" on enempi Fiatista, vaikka vaaleampi Kia oli alunalkaen tarkoitus piirustaa, ja enempi sen "etunokka" kuvassa onkin. Olin jo automaalarin toimessani maalannut auton vaaleanruskealla, kun sitten vielä tuli uudelleenmaalaus tummanruskeaksi, tämä peltihevonen.

Tuo musta mötikkä kuvan alalaidassa on pihalla lojuva kastelukannu... Piirustelin tätä vaihteeksi - ei tällä kertaa hellan ääressä. Tai no... Nyt oli selkä sinnepäin, kun istuin ja pidin katsetta ulospäin ja sudin kuvaa pyykkikorin päällä, joka meillä tekee kierrätyskorin virkaa. Eli kätkee kartongit ja muovit, kunnes ne saadaan kiikutettua kauppareissuilla kaupungille.

 

Rekkari: TN-25.  En ole paljon autoja "piirreskellyt". Nuorena paneuduin joskus  piirustamaan Volkswagen Passat Variant -autoa, kun minulla sellainen oli. Se oli toinen autoni. Sen piirustamiseen katsoin kylläkin mallia jostain automainosläpyskästä. Eka autoni oli Datsun 100. Ja vimppo oma  auto minulla oli Nissan Micra.  Eli 90-luvulla viimeksi ollut auto nimissäni. Ajomahdollisus silti ollut, kun auto kuitenkin taloudessa on tarpeen ollut.