torstai 30. lokakuuta 2025

Oikea hyvän mielen juttu: Tekijä jättää upeat tekemänsä kuvat toisten vapaasti löydettäviksi ja otettaviksi!

"Pienestä kivestä paljastui mestarijäljennös Etelä-Pohjanmaalla – ”En voinut jättää sitä maahan” | Ilkka-Pohjalainen": https://share.google/Q8YkG8Mux3Y30e0fb

Juttua ei näe linkistä kokonaan, mutta jo pelkkä alku ja pari siinä nähtyä kuvaa sai ajattelemaan, että siinä on oikea taiteilija! Ja hän jakaa tekemisillään iloa muille - ihana idea☀️

Taiteilijan nimi näkyi kuvatekstissä: Hän on nimeltään Aira Pykäri. Hän maalaa kiviin suomalaisten tunnettujen "kultakauden taiteilijoiden" töitä. Ottaisin kyllä itsekin mieluusti mukaani maasta sellaisen taideteoksen.

---

Itsehän löysin joskus kirpparilta muutamalla kymmensenttisellä yhden tuntemattoman tekijän hienosti tehdyn työn kuuluisasta  teoksesta "Raatajat rahanalaiset": 

https://vaaranlaella.blogspot.com/2017/01/taidetta-alle-eurolla.html


keskiviikko 29. lokakuuta 2025

Mitä Jeesus vastasi kysymykseen sokeuden syystä...

Kun kysyttiin häneltä, että kuka sen synnin teki, kun oli sokeana mies syntynyt. Olivatko vanhemmat siihen syypäitä? Vai oliko syy miehessä itsessään?

Mitä Jeesus vastasi?

"Jeesus vastasi: "Ei hän eivätkä hänen vanhempansa. Näin on tapahtunut, jotta Jumalan teot tulisivat hänessä julki." Evankeliumi Johanneksen mukaan 9:3 (v. -92 Raamatunkäännös)

---
Eilen aamulla minulla soi mielessä lohduttavana virren 14 alkusäe. Nyt se oli siis jouluvirsi, kun maanantai-aamuna oli pääsiäisvirsi päänupissa soitossa heti aamusta. Tänään ei ole soinut mitään. Mutta jos joku tahtoo kuunnella tai katsella sanoja tuosta virrestä 14: "Syvässä yössä viesti kiirii, nyt aamutähti sarastaa..." -  niin tuosta linkistä sen tavoittaa: 

 https://virsikirja.fi/virsi-14-syvassa-yossa-viesti-kiirii/

Tämän jälkeen - toinen todellisuus: Kun aamulla alkoi mielessä soida... pääsiäisvirsi





https://toisestatodellisuudesta.blogspot.com/2025/10/mita-jeesus-vastasi-kysymykseen.html

Pidempi versio sokean miehen tapauksesta toisessa blogissani. Siihen tuo linkki.



torstai 23. lokakuuta 2025

Kun Jeesuksen äiti ja veljet saapuivat paikalle...

Mikäs juttu siinä oikein oli menossa sitten? He nimittäin eivät silloin tulleet vain toisten tavoin Jeesuksen puheita kuulemaan. Siinä oli ihan muuta mielessä heillä...  "Jeesuksen äiti ja veljet olivat saapuneet paikalle. He jäivät ulos seisomaan ja lähettivät hakemaan häntä." Mark. 3:31 

Oli kuulunut kaikenlaisia huhuja: oli kuultu parantamisia, mm. halvaantunut ja spitaalinen, ym. Kahdentoista miehen - "opetuslapsen" - joukko kuljeskeli Jeesuksen kanssa eri paikoissa. Mutta nyt väkeä lappasi jo joka puolelta suurin määrin kuulemaan ja katsomaan häntä kaikkialla. Mutta pahinta oli ehkä se, että nyt hän oli suututtanut puheillaan niitä, joilla oli valtaa! Oli varmaan Jeesuksen turvallisuuden takia paras lähteä hakea hänet omaisten turviin... Jotain oli jokatapauksessa tehtävä!

"Kun Jeesuksen omaiset kuulivat kaikesta tästä, he lähtivät sinne ottaakseen hänet huostaansa, sillä he luulivat, että hän oli poissa tolaltaan." Mark. 3:21 

Tuumasta toimeen sitten. - Missähän se poika tällä haavaa nyt asui edes? No kai se selviää kyselemällä. 

Eräänä päivänä sitten... "Jeesus palasi sitten kotiin, ja kansaa kerääntyi taas niin paljon, etteivät hän ja opetuslapset edes päässeet syömään." Mark. 3:20 

Sinä päivänä oli se oikea paikkakin löytynyt äidille ja pojille... Ilmeisesti siellä oli sitten muun kansan kanssa jo niitä uskonnollisia johtajiakin kuuntelemassa mitä puhutaan;  sanotaan nimittäin, että Jeesus oli oikein kutsunut heidät luokseen...  "He näet olivat sanoneet, että Jeesuksessa oli saastainen henki." Mark. 3:30  Ja näiden kutsuttujen korvia riipi varmaan taaskin kuultavat Jeesuksen puheet.

"Jeesuksen äiti ja veljet olivat saapuneet paikalle. He jäivät ulos seisomaan ja lähettivät hakemaan häntä." Mark. 3:31 

"Hänen ympärillään istui paljon ihmisiä, ja hänelle tuotiin sana: "Äitisi ja veljesi ovat tuolla ulkona ja kysyvät sinua."  Mark. 3:32

Jeesus rakasti varmasti suunnattoman paljon äitiään ja veljiään! Mutta: hän rakasti myös suunnattomasti niitä ihmisiä, jotka hänen ympärillään siinä olivat. Heidän tähtensä - meidän - vuoksemme, hän varmaan sanoi seuraavat sanansa:

"Mutta Jeesus vastasi heille: "Kuka on minun äitini? Ketkä ovat veljiäni?" Mark. 3:33

"Hän katsoi ihmisiin, joita istui joka puolella hänen ympärillään, ja sanoi: "Tässä ovat minun äitini ja veljeni. Se joka tekee Jumalan tahdon, on minun veljeni ja sisareni ja äitini." Mark. 3:34-35

---

Johanneksen evankeliumissa Jeesus sanoi kerran näin: "... Uskokaa Jumalaan ja uskokaa minuun." Joh. 14:1

 ---

Tässä alla se aukeama Raamatusta, jossa on nuo Markuksen evankeliumin 3. luvun kertomat tapahtumat ja lainatut jakeet. Vuoden 1992 käännös.


tiistai 21. lokakuuta 2025

Historiallisista henkilöistä ja tapahtumista on kyse

Kun Jeesus oli noin kolmivuotisen opetus- ja parantamistoimintansa jälkeen ristille naulattu, kuollut ja sitten haudattu, ja kolmantena päivänä sen jälkeen myös haudasta ylösnoussut ja sen jälkeen vielä 40 päivän ajan näyttäytynyt monille, ja lopuksi, todistajien silmien edessä taivaaseen noussut - oli näillä kaikilla tapahtuman eri vaiheilla, kuten jo on sanottu, monta silminnäkijää. 

Monien muiden lisäksi heitä olivat erityisesti apostolit eli Jeesuksen opetuslapset. He olivat kulkeneet Jeesuksen mukana koko sen ajan, kun Jeesus täällä maan päällä kulki. Nämä apostolit joutuivat erityisen tiukille todistaessaan näistä tapahtumista ihmisille. Erityisesti kansan johtomiesten mielissä kiehui, varsinkin silloisen ylipapin ja saddukeusten. (Saddukeukset eivät ylipäätään uskoneet kuolleiden ylösnousemukseen.): 

"Silloin nousi ylimmäinen pappi ja kaikki, jotka olivat hänen puolellansa, saddukeusten lahko, ja he tulivat kiihkoa täyteen ja kävivät käsiksi apostoleihin ja panivat heidät yleiseen vankihuoneeseen." Apt. 5:17-18

(Enkeli vapautti heidät sieltä! Kertoo Apt. 5:19)

Mutta huolimatta uudestaan vankilaan joutumisen mahdollisuudesta, puheet apostolien toimesta pelotta jatkuivat. Ja kun he taas joutuivat kuulusteluihin, he puhuivat rohkeasti todistaen oikeaksi tietämänsä asiat. Niin rohkeasti, että kuulijoiden korvat ja sydämet eivät kestäneet kuulla sitä; sillä sanotaan:

"kun he sen kuulivat, viilsi se heidän sydäntänsä, ja he tahtoivat tappaa heidät." Apt. 5:33

MUTTA SITTEN:

"Mutta neuvostossa nousi eräs fariseus, nimeltään Gamaliel, (historiallinen henkilö hänkin), lainopettaja, jota koko kansa piti arvossa (joten varmaan hyvä, viisas ja oikeamielinen mies), ja hän  käski viedä miehet vähäksi aikaa ulos.

Sitten hän sanoi neuvostolle: "Israelin miehet, kavahtakaa, mitä aiotte tehdä näille miehille. Sillä ennen näitä päiviä nousi Teudas, sanoen jokin olevansa, ja häneen liittyi neljäsataa miestä; hänet tapettiin, ja kaikki, jotka olivat häneen suostuneet, hajotettiin, ja he joutuivat häviöön.  Hänen jälkeensä nousi Juudas, galilealainen, verollepanon päivinä ja vietteli kansaa luopumaan puolellansa, hänkin hukkui, ja kaikki, jotka olivat suostuneet häneen, hajotettiin. 

Ja nyt minä sanon teille: pysykää erillänne näistä miehistä ja antakaa heidän olla;  sillä jos tämä hanke eli teko on ihmisistä, niin se tyhjiin raukeaa; mutta jos se on Jumalasta, niin te ette voi heitä kukistaa. Varokaa, ettei teitä ehkä havaittaisi sotiviksi itse Jumalaa vastaan." 

Niin he noudattivat hänen neuvoansa..." Apt. 5:35-40

Mutta huomata sopii, että tämä Gamalielin puhe tapahtui siis Jeesuksen kuoleman ja ylösnousun jälkeen. Sitä ei tiedetä, mitä mieltä Gamaliel oli, silloin kun Jeesuksen surmaamista oli suunniteltu. Mutta nyt tässä kohtaa ainakin huomaa, että hän on joutunut pohtimaan tarkasti tapahtumia, että mitä ne oikeasti ovatkaan... 

Ei ole tyhjiin rauennut se "hanke". Vielä 2000 vuoden jälkeenkin "tämä hanke" on voimassa ja voimissaan. 

Tosiasia yhäkin on se jo kauan sitten julistettu. Ja tapahtumien päähenkilö Jeesus tulee lupauksensa mukaan kyllä tänne takaisinkin - niinhän hän sanoi. Se aika voi olla jo huomattavan lähellä. Mutta tarkkaa aikaa kukaan ei osaa sanoa.

Jeesus oli historiallinen henkilö. Eikä pelkästään ollut joskus. Elävä hän on yhä, vaikka ei tällä hetkellä täällä maan päällä kävele ystäviensä  kanssa ympäri maata.


sunnuntai 19. lokakuuta 2025

Kun "suojakseni peiton"* haluan - arkea vastaan

Sen suojassa haluan olla, sen lämmössä viipyä - vastaan epävarmaa, arvaamatonta, ikäviä yllätyksiä tarjoilevaa arkea.

Joltain sellaiselta tuntui, kun vielä tuolla peiton alla olin, vasta heränneenä lämpimän peiton alla, enkä olisi halunnut nousta omaan arkeemme peiton lämmöstä. Siinä ajattelin myös, että usko on myös kuin lämmin aamupeitto, jonka alta ei haluaisi nousta kovaan arkeen. Anna Jeesus, meille itsekullekin niitä lepohetkiä "peittosi" suojassa!

 *Petri Laaksonenhan on laulanut sitä, Täällä pohjantähden alla - laulua:  "...siitä suojakseni peiton itselleni teen..."

---

Mutta tässä sitä arkea, jota meillä nyt on: Auto oli maanantaina korjaamolla, jonne se oli jouduttu hinauttamaan tyhjentyneen akun takia. Ei ollut auttanut mäkistarttikaan. Ei ollut käynnistynyt, vaikka minä, tytär ja isäntä työnnettiin autoa liikkeelle alamäkeen; ja isäntä sitten sopivassa kohtaa hyppäsi kyytiin ja lasketteli alas. Sinne se jäi, ei lähtenyt käyntiin, sieltä hinausauto sen haki. No korjaamolla vaihdettiin akku. Se oli kuulemma aivan loppu, ei ladannut enää lainkaan.  Muuta ei ehkä tehty**, auto oli nopeasti valmis. No oltiin tyytyväisiä kun saatiin omalla autolla tuoda kauppaostokset kotiin. 

Mutta sitten: Muutaman päivän jälkeen se ei taas käynnistynyt. Nimittäin eilen, lauantaina.  Ja mistä se edes huomattiin, kun lauantaina ei pitänyt olla autolle edes tarvetta: Meillä käytiin eilen varastossa, jonka vieressä auto oli. Tytär kuuli sen ohi mennessään outoa ääntä autosta, vähän kuin kellon tikitystä konepellin alta. Oven aukaisu lopetti äänen, ja taas kun ovi avattiin, se alkoi uudestaan. Ihan outo juttu, mutta oli huomattu jo aiemmin, että jotain sekoilua on autossa ollut ennenkin, jotkut valot palaneet, vaikka ei olisi pitänyt olla niin. (**Ja juuri näiden joidenkin erinäisten seikkojen takia, isäntä oli korjaamolla sanonut, että tarkistaisivat jotain niitä.) No eilen illalla poika sitten tuli Joensuusta yhden kaverinsa kanssa ja tekivät sen, että kun saivat auton käynnistettyä, poika ajoi meidän auton kaupunkiin, sinne korjaamon pihaan, ja kaveri omalla autollaan ajoi perässä. Ja sitten kun olivat saaneen meidän auton sinne, ajoivat kaverin kanssa takaisin Joensuuhun. Kaikki nuorten miesten ajamiset tapahtui eilen kun oli jo iltapimeää. Kiitos heille, ja Jeesukselle, että auton korjaamolle "saaminen" = joutuminen, järjestyi näin.

Mietin tänä aamuna, että ystävyys on sitäkin: että ajaa pimeässä 200 km, että ystävän vanhempien auto saadaan käyntiin, ja ajettua korjaamolle!

Mutta on arjessa muutakin, joka on ollut hyvää. Nuorin tytär on meillä nyt syyslomansa aikana käynyt käsiksi asiaan, jolle minä ja isäntä olemme olleet ihan jumissa. Tytär on saanut keittiön ja eteisen näkymät avarammiksi ja kivemmiksi, kun on lajitellut turhaa roinaa pois. Itse me isännän kanssa olemme nähneet tarpeen kyllä, mutta omia tavaroita on joskus vaikeampi lajitella pois. Niitä kun jokaista paperilappuakin tarkastelee ja miettii, raskiiko. Toisen tavaroiden äärellä näkee asiat eri valossa, kun tavaroihin ja papereihin ei ole samaa sidettä tunteisiin. Mutta siis lomalaisena meillä on ollut tällä viikolla nuorin tytär, ja toiseksi nuorimman syysloma on alkavalla viikolla, ja saimme vielä perjantaina onneksi noudettua hänetkin meille junalta Joensuusta. Hyviä asioita siis myös.



lauantai 18. lokakuuta 2025

Missä se on? Se rakkaus... Ja turvapaikka.

Ikinä ei ole kukaan rakastanut toista niin paljon kuin Jeesus on rakastanut meitä!

Kuolla nyt jokaikisen - todellakin jokaikisen - ihmisen syntien puolesta, oli ne sitten mitä hyvänsä... Se on käsittämätöntä, niin ällistyttävää, että emme millään uskalla uskoa sitä, emme omalle kohdallemme, emmekä toisten. Niin iso lahja, kuinka kukaan meille sellaista antaisi!? No ISO RAKKAUS ANTAA. Kuka ottaa vastaan? Toivottavasti ylpeys, tai kehnous, ei estä... lahjan ottamista omiin näppeihin, jopa omaan sydämeen asti.

Se lahja on myös kuin tieto siitä, että voi juosta linnan turviin...



"Herran nimi on vahva torni;
hurskas juoksee sinne ja saa turvan."
Sananlaskut 18:10


----

Juha Vähäsarja kirjoittaa kirjassaan "Joka päivä armon varassa", ensin Raamatun sanoilla:

"Siinä on rakkaus - ei siinä, että me olemme rakastaneet Jumalaa, vaan siinä, että hän on rakastanut meitä ja lähettänyt Poikansa meidän syntiemme sovitukseksi."  1. Joh. kirje 4:10

Ja sitten Jeesukselle sanansa osoittaen: (ja samalla myös meille siinä viestittäen:)

"Jeesus, omien tunteiden erottaminen pelastavasta uskosta on erittäin vaikeaa. Kun tunnen läsnäolosi  siunaavana ja todellisena, kaikki tuntuu olevan kohdallaan. Kun elämässä on hengellinen kuiva kausi tai mieltä painavat vaikeat kysymykset - tai sitten vain väsymys on kietonut otteeseensa -, tulkitsen helposti uskonelämäni olevan vaarassa. Kiitos, Jeesus, kaikista niistä hyvistä opastajista, jotka ovat ohjanneet luottamaan Raamatun sanaan tunteista huolimatta tai jopa niitä vastaan. Niinpä saatan nytkin  luottaa sanaasi, että olet lähellä sitä, jolla on särjetty henki, ja rakastat heikkoa, jolla on arka tunto sanasi suhteen. Olennaista eivät ole omat tuntemukset tai se, koenko rakkautta sinua tai lähimmäisiäni kohtaan. Olennaista on se, että sinä olet rakastanut minua ja olet antanut henkesi puolestani. Olet lähellä aina, vaikka en tuntisi mitään erikoista."

Juha Vähäsarja/Joka päivä armon varassa. Kustannus Oy Arkki 2008. (Olen kysynyt luvan Vähäsarjalta tekstiensä lainaamiseen blogissa.)


sunnuntai 12. lokakuuta 2025

Kirjahyllystä tänään käsiin osuneet kirjat

Asettelin pöydältäni jotain kirjahyllyyn, ja toisaalta etsin sieltä myös jotain. Mutta en alkuun näitä, joita sieltä näppeihini tuli. Alkuun kolme kirjaa, joista kaksi oli kahden pakistanilaisen kertomukset, kuinka heistä tuli Jeesuksen Kristuksen seuraajia. Sitten muistin olevan vielä kolmannen kirjan,  jossa on seitsemän henkilön kertomus itsestään, miten muutos heissä tapahtui alkaessaan seurata Jeesusta Herranaa. 

Mainitut kirjat: 

- Steven Masood: Valoon. Nuoren muslimin totuuden etsintä. Päivä 2016. ISBN 978-952-475-795-9

- Ghulam M. Naaman & Vita Toon: Rohkea askel. Muslimin tie kristityksi. Uusi Tie 1988. ISBN 951-619-179-7

- Ismaelin lapset. Tämä kirja ei ole alun perin kirjoitettu kristityille. Alkuperäinen versio on kirjoitettu arabian kielellä muslimien luettavaksi. Sisältää seitsemän ihmisen oman kertomuksen. Suomennos on  kirjasta "The Children of Ishmael". ISBN 951-98008-5-9 

Mutta miksi otin nämä joskus lukemani ja  "sattumalta" näppeihini nyt osuneet kirjat oikein jutun aiheeksi? No se taas tuli siitä, kun luin tässä illalla Seurakuntalaisesta yhden mielenkiintoisen kertomuksen; joka juttu on luettavissa tästä:

https://www.seurakuntalainen.fi/uutiset/terroristin-totaalinen-suunnanmuutos/

Jotain samaa ikäänkuin näissä kaikissa kertomuksissa. Kun Jumala tavalla tai toisella ilmestyy ja tekee itsensä tiettäväksi, tapahtuu suunnan muutos.

En malta olla laittamatta tähän linkkiä myös aiempaan juttuuni kirjasta "Hamasin poika". Sehän oli kirja, johon en pitkään aikaan ollut halunnut tarttua, mutta joka osoittautuikin mielenkiintoiseksi luettavaksi:

https://vaaranlaella.blogspot.com/2025/02/kirja-arvostelu-kirjasta-hamasin-poika.html



perjantai 10. lokakuuta 2025

Miksi Jumala... antaa? - pohdintaa

Matkallelähtöpäivän aamuna olin pohtinut ja kirjoittanut vihkoon kirjoittanut:




Annettu asia meille oli muuten se matkakin, kun nuorin tytär sen laivamatkan meille lahjoitti:)

---

Sitten on tietysti meillä kaikilla vielä sellaisiakin asioita, joita olisimme olleet kiinnostuneet osaamaan, mutta jotka  eivät kenties vain meidän "tarjottimelle" kuuluneet. Ei ehkä ollut mahdollisuuksia, ei voimia, tai jotain muuta, mikä esti enemmän kuin vain kiinnostuksen. Itse olisin halunnut oppia esim. soittamaan jotakin. Ja kieliäkin olisin halunnut osata. 


torstai 9. lokakuuta 2025

Vierailuilla ja kotona taas

Meillä oli oikein matkaviikko tässä; joka sisälsi myös yllätystysmomentteja. Meidän reissuthan on yleensä ihan vain läheisten luona käyntejä; ja sitä sisälsi nytkin. Oltiin tyttären perheen luona ja sieltä käsin saatiin käydä myös äitiä ja siskon perhettä katsomassa. Nämä viimeksimainitut kaksi oli juuri niitä yllättäen tulleita mahdollisuuksia. Rukousvastauksiksi ihan niitä on sanottava, sillä kotona olin jo pitkään pähkäillyt ja tuonne taivaaseenkin päin heittänyt pyyntöä, että asia jotenkin järjestyisi. Lähtiessämme ei tiedetty, että tyttären luokse tehty reissu laajenee vielä toisaallekin. Mutta niin vain kävi, kun tyttären perhe järjesteli asiat sille mallille:) Siinä isoisoäitikin (minun äitini) sai nähdä samalla uusimman lapsenlapsenlapsensa. Siitä hetkestä näkyi olevan iloa muillekin siellä äitini asumispaikassa oleville talon asukkaille; nähdä pientä ihmistä luonaan:)  

Reissumme odotettu ja jo edeltä tiedetty osuus oli myös risteily Tallinnaan. Sen nuorin tytär oli järjestänyt meille ja hänen kanssaan oltiin siellä. Voisi mennä toistekin. Mutta kamala stressi minulla ja isännällä oli ennen matkaa, kun systeemit siellä reissaamiseen eivät olleet ennestään tuttuja meille. Mutta kiva käynti oli, kun oli oma "matkaopas" mukana:)

Mutta eilen illalla palattiin kotiin ja tänä aamuna  saa katsella kotimökin ikkunasta syksynkaunista  metsää.



---

Alla vielä toisen blogini teksti tältä aamulta. Olin silmäillyt, että mitä minulta oli jäänyt viikon aikana näkemättä Päivän Tunnussanasta. Sepä oli sitten kumminkin ollut mukanani, vaikka matkalla toisin luulin, kun se ei näppeihini osunut kassin syövereistä. No nyt tänä aamuna tuntui läheiseltä löytää mm. jae vierailusta...  Joten näistä aineksista tänä aamuna täältä.