Kun tänä aamuna lumisen maiseman, ja huomisen - autolla kulkemisen tarpeen vuoksi, huolten pyrkiessä niiden takia mieleen; ajattelin ettei meillä ole sellaisia ystävien, sukulaisten eikä niin läheisten tuttavien turvaverkkoa, jota olisi helppo pyytää apuun jos tiukka paikka tulee. Jää vaikka lumen takia auton kanssa jonnekin jumiin.
Muistelen silti niitä monia saatuja apuja useammankin kerran eri tahoilta seurakunnastakin tuttujen kautta. Tai jopa aivan tuntemattomat ihmiset voivat yllättäen tulla apuun, jopa tänne metsän keskelle, vaikka eivät tiedä mistään avun tarpeesta. Kerranpa ihan kirjaimellisesti, kun oltiin jääty jumiin oman tien mäkeen talvisena aikana, vuosia, vuosia sitten, tuli eräs meille tuntematon pariskunta kyselemään mieheni isää, joka täällä ennen meitä asui. Häntä he eivät enää tavanneet, kun se isoisä oli jo poistunut tästä ajasta jokunen vuosi aiemmin. Mutta me saimme heidän kauttaan avun! He avittivat automme irti jumista, ja pääsimme sillä kotipihaan. Eikä auto jäänyt tien tukkeeksi aurallekaan. Monia apuja olemme saaneet tutuiltakin ihmisiltä kuitenkin eri tilanteissa. Näitä on hyvä muistaa kiitollisuudella, eikä unohtaa niitä - Jumalan lähettämiä apuja ne kaikki.
Sama Jumala hän on tänäänkin - ja kaikkina päivinä. Näkee kaikki tilanteemme. Me vaan olemme kovin hätääntyväisiä; kuka enemmän, kuka vähemmän - ihan oman luonteensakin mukaisesti. Mutta meidän kunkin olisi hyvä muistaa, että on Herra taivaassa, joka kuulee ja näkee, ja tahtoo auttaa - ottaa tilanteet haltuun. Silloinkin kun me emme ymmärrä, miten voisimme saada avun tai selviytyä vaikeista asioista ja tilanteista.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti