Kevään heleyttä ja karhun jälkiä

Viime päivinä on saanut ihastella sitä kevyttä ja heleää vihreyttä, jota varsinkin puihin tulleet lehdet ovat saaneet aikaan. Kuljeskelin tänä aamuna kamera kädessä ja tässä niitä tämänaamuisia.

Kuusikin tarjoilee kauneintaan

Ja pihlajakin niin kaunis nupuissaan

 Näistä sensijaan en ollut yhtä innostunut.

Eilisaamuna, aamuauringon suotuisassa valossa, havaitsin jälleen karhun jäjet. Siinä se oli tassutellut tienpielen pehmeässä hiekassa. Lauantaina jo satuin näkemään  paljon lähempänä pihaa tienpielen  mudassa yhden jäljen. Siitä se oli siirtynyt sammalikkoon. Nämä tälläiset jotenkin vähentää innostusta varsinkin aamun varhaisiin kävelyihin. Samoin  myöhäisen illan auringonlaskun ihailuihin. Ainakin vähäksi aikaa, kunnes taas vähän  unohtuvat.

 Näissä maisemissa... Eka kuva näkyy postilaatikon suuntaan, jossa aamuisin taksia odotellaan. Ja josta suunnasta tullessa jäljet huomasin. Toinen kuva siihen suuntaan, josta aamuisin tullaan enemmän tai vähemmän virkeinä, reppuja roikottaen.

Yritin kuvata jälkiä eilen päivällä, mutta valaistus oli sellainen etteivät jäljet juuri kuvissa erottuneet. Päivällä niitä tuskin olisin huomannut muutenkaan. Otinpa siis tänä aamuna uusia kuvia ja erilaisilla asetuksilla, jotta jäljet paremmin erottuisivat.

Ja sitten vielä yksi kukkareppana takapihalta. Toisesta samanlaisesta jo nuppu syötiin, joten tämä sai pikaverkon päälleen yöksi.  (Tuo lasten ämpäri ei liity mitenkään asiaan. Se vain jäi sinne.) Jäniksiä on tosi paljon.

Tavaran tarina - vankilakirjeitä ja kirjoituskone

Tämä on minun kirjoituskoneeni tarina. Sen kuuluisi oikeastaan olla jo jätekasassa, johon sen jo veinkin, mutta hain kohta pois... Miten tähän vankilakirjeet liittyvät - no, ilman niitä ei minulla olisi tuota kirjoituskonettakaan. Tällä jutulla osallistun VillaNannan #Tavarantarina -haasteeseen, kun oli jo muutenkin aikomus tästä kirjoittaa.

Joutuipa vuonna -79 eräs isukki "linnaan" muutamaksi kuukaudeksi, kun oli tarpeeksi montaa kertaa joutunut poliisin haaviin ajaessaan mopolla pöhnässä. Se "linna" oli kuuluisa Kakola, jossa yleensä oli kait niitä vähän suuremman rikkeen tehneitä. Tämä isukki joutui juuri sinne siksi, että siellä oli sairasosasto, jossa hän "mopokurssinsa" suoritti. Tuota sanaa eräs isän kaveri käytti, joka samasta syystä oli omilla "kursseillaan" myös Naarajärvellä ja josta  lähetti minulle siellä ollessaan kortin:)

Isä siis kirjoitti Turusta kirjeitä ja me sinne. Kävimmekin siellä ainakin kerran. Muistan, että vartijat olivat töykeän tuntuisia, mutta johtaja, joka kävijöitä ensin puhutteli, oli hyvin ystävällinen. Erään kerran isä oli äidin kirjeen mukaan laittanut minulle oman lappusen, jossa hän vinkkasi, että voisin ostaa kirjoituskoneen, joka hänen sellikaveriltaan vapautuisi pian käytöstä. Ja minähän ostin. Myöhemmissä kirjeissä isä antaa ohjeita, kuinka rahat pitää lähettää.

Tässä isä puolestaan pohtii, kannattaako meidän lähteä siellä käymään ja kuinka se kävisi päinsä. No, mehän kävimme. 

Ja isähän oli meidän "mopovastaava", niin  sain ohjeita myös mopoja koskien...

Siellä lienee ollut mieli maassa välillä. Niin ainakin alla olevasta kirjeestä päättelen.

Noina marraskuun päivinä tapahtui muutakin... Pappani tuli meille ja oli tarkoitus, että hän jäisi meille asumaan. Hän oli tullessaan sairas ja joutui heti kohta sairaalaan. Vain muutamien päivien kuluttua hän kuoli sairaalassa.  Äiti oli tilannut paikalliselta puusepältä papalle sängyn, mutta perui sitten tilauksen kun sänkyä ei tarvittukaan... Kun isä tuli kotiin linnareissultaan joulukuussa, ei pappaa enää ollut.

Tässä se kirjoituskonekin sitten on, hienoine laukkuineen.

Kun muutamia päiviä sitten kävin sen varaston perukoilta etsimässsä, koin ikävän yllätyksen. Koneen hieno laukku on homeessa. Minua otti niin päähän, että kun olin kuvannut koneen joka kulmalta, kiikutin koneen romukasan päälle (metalliromua, jotka odottavat kyytiä jäteasemalle)  ajatuksella, että nyt tämän on sitten aika lähteä...

Mutta myöhemmin hain sen sieltä, laitoin isoon säkkiin ja vein varastoon. Aion nimittäin yrittää kiskoa koneen irti tuosta punaisesta, irrallisesta alustastaan. Ja yksi neitokainen meillä oli kuulemma ollut tyytyväinen, kun äiti ei vienytkään konetta jätekasaan...

 Kai koneen tarina tekee siitä kiinnostavan.

Joko teillä kukkii? Kysyttiin minulta viikko sitten...

Ja tuohon otsikon kysymykseen jotenkin huudahdin, etteihän meillä...  No, eipä meillä pihassa kukikaan, mutta metsän puolella on ollut tämänkaltaista silmänruokaa tarjolla.

Ja puhuin läpiä päähäni, kukkiihan meillä pihassa vuorenkilvet. Ne ovatkin ilo silmälle.

Hyvää äitienpäivää!

Hyvää äitienpäivää itsekullekin!

Vielä sai värinauhoja!

Kaivettiin varastosta esiin isännän vanha kirjoituskone. Kone on oikea kaunotar;  loistavan oranssi väri. Kone on säilynyt hyvännäköisenä, mutta laukku oli hieman kärsineen näköinen jo.

Isäntä päättikin yrittää saada koneeseen uusia, käyttökelpoisia värinauhoja. Niitä hän päätti kysäistä ihan paikallisesta liikkeestä KONEVAsta. Kun lähdimme asioille, ihmettelin miksi hän otti koneenkin mukaan? No, vastaus kuului jotenkin niin, että kuinka siihen muuten oikeanlaisia kiekkoja osaisi ostaa. Minä sitten selittämään, että luulin hänen vain tiedustelevan, että voisiko niitä jostain ehkä saada... En siis uskonut yhtään, että niitä täältä saisi - tai saisiko mistään...

Mutta nyt on kyllä kehujen paikka! Lieksan KONEVAsta  isäntä tuli kuin tulikin kone ja pikkuruinen pussi kainalossa ja siinä oli koneeseen värinauhat. Kaksi pakettia niitä. En olisi uskonut millään.

Minä olin sillä välin istuskellut ensin autossa, kunnes huomasin liikkeen ikkunalla jotain mielenkiintoista, eli vanhoja kirjoituskoneita ja muita toimistotekniikan "vanhuksia". Menin niitä tutkailemaan ja ne vähän loi toivoa värinauha-asiaan:) Ja kohta isäntä sitten tulikin onnistuneelta ostosreissultaan. Minäkin sitten innostuin  niin, että menin oikein liikkeeseen itsekin kertomaan, että oli hienoa kun niitä löytyi ja sain kuulla ihmeekseni, että niitä ihan valmistetaankin yhä, koska kysyntää on. Ja minä kun olin luullut, että jos hyvin käy, niin jotain ikivanhoja jostain saattaisi löytyä. Sitten minä kysyin lupaa saada ottaa ikkunalta kuvia ja laittaa blogiin juttua. Ja tässäpä tämä nyt on. Joskus onnistaa ihan läheltäkin, eikä tarvitse lähteä merta edemmäs kalaan.

Mulla on omakin kirjoituskonevanhus. Se oli jo vähällä joutua jätekasaan, mutta ehkä siitä juttua ihan erikseen jonain päivänä.

Kierrätysyöpaita

Musta t-paita ihan suoraan vaatekaapista (aikanaan kippikseltä hankittu), vanhasta yöpaidasta leikattu helma ja samasta paidasta leikattuna sydän, jossa kumipainatus. Pituusmallina aiemmin tehty yöpaita, joka silloin esiintyi mekon nimellä: Mekko t-paidoista.

Paidan helmasta leikkasin muutaman sentin pois. Vihreä helmaosa oli hieman paidan helmaa leveämpi, joka oli vain hyvä asia. Ommellessa venytin mustan paidan helmaa niin paljon, että vihreä asettui siihen ilman laskoksia. Ensin ompelin siksakilla nurjalta. Sitten päältä monipistosiksakilla, jotta saumavarat litistyvät ja tekeehän tuo ommel samalla koristeompleen virkaa:)

Alla kuva myös laatikosta, jossa ompelukoneen neulat ovat. Kun vaihdan neulan koneeseen, jätän sen kotelon auki, jotta tiedän millainen neula koneessa on, kun seuraavan kerran otan jotain ommellakseni.  Kolikko tuolla rasiassa on siksi, että sillä saa kierrettyä parhaiten auki koneen neularuuvin. Koneen oma osa siihen on ihan lelu, niinkuin kone itsekin, mutta saa sillä ne vähät ommeltua mitä minä ompelen.

Niistä se yöpaita syntyi. Asiansa ajaa. Ollut käytössä jo:)

Osallistun tällä jutulla VillaNanna-blogin kierrätyshaasteeseen. Haasteen aiheena on tehdä kierrätysmateriaalista jotain ja aikaa on tämän kuun loppuun. Katso tarkemmin tästä: http://villananna.blogspot.fi/2016/04/katsaus-miten-himoshopparista-tuli.html

Vanha kirkko Napuella

Kun pääsiäisen aikaan tulimme reissultamme kotiinpäin, ajoimme ison kierron kautta ja osuimme sitten näkemään myös tämän vanhan kirkon. Kun kyltissä luki vuosi 1304 niin pakkohan sitä oli pysähtyä katsomaan.

 Enemmän kuvia tästä kirkosta toisessa blogissani: http://vuosientakaa.blogspot.fi/2016/05/vanha-kirkko.html.