Merkillisiä sattumia

Tämän jutun lopusta löytyy jo aiemmin lupaamiani kuvia Pomarkun vanhan kirkon kattoremontista, mutta tekstissä ei puhuta siitä, vaan ihan jostain muusta.

Meillä oli tälläkin viikolla aihetta ajella poikki kotimaan. Takaisin tullessa päätimme Keuruun kohdalla poiketa Isossa Kirjassa katsomassa mitä kirjamyymälästä löytyisi. (Yksi elokuva Jaakobista ostettiin ja se olikin ihan hyvä.) Mutta siitä ei minun nyt tarkoitus ollut aihetta ottaa, vaan siitä, että kun menimme Isoon Kirjaan, oli tien ristetykssisä "lakanoita", joissa luki "opistoseurat". Ison Kirjan alueellakin oli niitä, kuten myös valmisteluja tekeillä. Me niitä ihmettelimme, ja tuumimme jossain vaiheessa niinkin, että nyt on sitten  "seura"-nimityskin tullut omassa helluntailiikkeessämme käyttöön... vaan eipä juttu ollutkaan niin. Se selvisi meille monta sataa kilometriä Keuruun jälkeen, melkein kotinurkilla vasta, ja aika jännällä tavalla.

Kun olimme jo Joensuusta ajelleet kotvan kohti kotia, isäntä rupesi radiosta etsimään jotain kuunneltavaa. Hän selasi kanavia ja aika äkkiä vaihtui kanavaa toisesta toiseen, kun tuntui tulevan sellaista, ettei olisi jaksanut niitä kuunnella. Sitten alkoi kuulua jotain virren tapaista. Kummallinen aika sille. Kanava ei ollut Ylen, vaan jotain ihan muuta. Virrenveisuun jälkeen alkoi jonkinlainen selostus, josta kävi ilmi, että lestadiolaiset olivat nyt Isossa Kirjassa pitämässä opistoseurojaan!  Ne oli ennen pidetty Jämsässä, mutta siellä oli tila käynyt ahtaaksi ja Keuruulla sitä oli enemmän ja muutenkin paikka sellaiseen tarkoitukseen tehty. Tämä oli ensimmäinen kesä kun järjestely oli tämä. Yhteistyöhön olivat järjestävät tahot tyytyväisiä puolin ja toisin, samoin haastatellut seuravieraat. Minua sykähdytti tämä uutinen kovasti. Olenhan tottunut ajattelemaan, että lestadiolaiset ja helluntailaiset ovat kovin kaukana toisistaan... mutta saman Isän lapsia ollaan:)  Kuuntelimme sitten loppumatkalla ihan hyvää seurapuhettakin ja kun se radion kuuluvuus lähempänä kotia alkoi hiipua kuulumattomiin, olimme harmissamme. Mutta kas, kotipihassa seuraradion kuuluvuus olikin oikein hyvä ja niinpä me jäimme isännän kanssa vielä autoon istumaan ja kuuntelemaan puheen loppuun. Ja saatiinhan se lähetys kotona sisälläkin sitten kuulumaan.

Tulipa kamalasti tekstiä jo, mutta jatkan vielä vähän. Eilen veimme vanhimman neidon Joensuuhun. Kävimme tietty kirppareillakin sitten, myös Fidassa. Näin kiinnostavia juttuja, mutta olin aika väsynyt, enkä ostanut mitään. Jossain vaiheessa kävimme syömässä ja join kahviakin virkistyksekseni. Minua oli jäänyt "närimään" ne Fidalta tekemättömät ostokset.... ja menimme sinne uudestaan. Ne eivät kuitenkaan ole pääasia nyt (ostin pientä ompelutarviketta, kuten nappeja, vinonauhoja, lankaa ja parit vanhat hameen kaavat), vaan se mitä Fidan vieruskaverina oli. Siihen oli muuttanut Joensuun kristillinen kirjakauppa Joelin kirja ja taide (kai se nimi noin oli) ja siihen viereen oli myös perustettu kohtaamispaikka, paikka, jossa voi käydä vaikka kahvilla. Kahviraha oli vapaaehtoinen.  Siinä oli lähellä myös hylly, johon saattoi ihmiset tuoda kirjoja ja ottaa niitä siitä itselleen ilmaiseksi  myös. Isännän  löytö oli siitä kolmiosainen Iso Raamatun tietosanakirja.  Hänellä oli ollut nuorena sellainen ja sitä on joskus kaipaillut.

No, niin... hyvää päivän jatkoa itsekullekin:)