torstai 19. marraskuuta 2020

Moneen kertaan parsitut sukat

Parsiminen ja paikkaaminen on nyt trendikästä! Sen luin  juuri äsken Ylen uutisista. (Linkki Ylen uutiseen). Siitäpä sain kimmokkeen esitellä lempisukkani, jotka ovat minulla melkein aina jalassa; ollut joskus kesälläkin.



Sukkien parsinta ei ole lempipuuhaani, mutta se helpottui kuitenkin jokunen vuosi sitten, kun tytär teki minulle parsinsienen. Otin sen käyttöön  jo ennenkuin hän sitä viimeisteli, ja siihen vaiheeseen se sai jäädäkin. Pinta on karhea, ja sukka ei luista siinä.

 


Olen parsinut ja paikannut näitä. Joskus virkkasin pyörylät pohjiin, kun inhosin parsimista. Pyörylät kestivät aika pitkään, mutta alkuun sellaiset ei ole kovin mukavat, koska ne ovat paksut ja tuntuvat jalkapohjassa.
 


Nämä sukkani ovat polvisukkapituutta, ja se onkin yksi tekijä näiden suosioon minulla. Ja toinen on tämä väri, tykkään siitäkin kovasti. Nämä voi yhdistää moneen. Nämä sukat teki minulle vuosia sitten tätini, äitini sisko. Minulla on toisetkin, tummat punaiset, pitkät sukat, jotka ovat myös hänen tekemänsä. Niitä käytän yleensä talvella, sillä ne ovat paksummat.



Eipä ole montaa päivää siitä, kun näitä viimeksi parsin:) 



10 kommenttia:

  1. Ei lempparisukistaan niin vain voi luopua. Kyllä minäkin parsin sukat, en heitä hevin pois.
    Nyt nappaan tuon sinun parsinsienesi idean. Saa nähdä, joudunko itse puutöihin, vai saanko lahjaksi miehen tekemään.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Näin on, lempparisukkia käytetään mahdollisimman pitkään. Nappaa vaan tuosta sienivinkki, olisipa hauska myöhemmin saada tietää, kumpi sen sitten tuli tehneeksi.

      Poista
  2. Lapsuudessa oli parsinsieni, voi voi kun on hävinnyt. Minäkin olen parsinut lukemattomia kertoja joitakin sukkia. Joku roosanauhalanka oli todella "heikkoa" tai sitten kengässä on joku, joka rikkoo kantapäästä sukan aina. Joskus jopa neuloin uuden kantapään, kun aina ja aina hajosi. Silmukat vaan neuleesta ja vahvempaa lankaa niihin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Meillä ei ollut kotona parsinsientä, mutta muistelen että koulussa olisi sellainen esitelty. Tuskin olisin muuten osannut sellaista edes kaivata. Vuosia kyllä parsin sukkia vaivalloisesti ihan vain kättä sukan sisällä pitämällä. Onneksi tytär teki mulle tuon sienen! Jossain käsityötarvikkeiden nettikaupoissa olen joskus nähnyt parsinsieniä. Noihin sukkiini olen myös harkinnut sitä, että josko tekisin ihan uuden pohjan.

      Poista
  3. Ihanaa kun saa käytettyä jotain vaatetta niin että se melkeinpä hajoaa päällä ollessaan :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nämä sukat on niin mieluiset, että ne tulee käytettyä aika tarkkaan:) Harva vaate taitaa päästä niin käytetyn asemaan. Oli minulla kyllä joskus yksi farkkuhame, josta kovasti tykkäsin ja sitä paikkasinkin. Mutta lopulta se päätyi lumppulaatikkoon kun tuli vielä pieneksikin.

      Poista
  4. Tuttua puuhaa minullekin, parsiminen, ilman parsinsientä. En ole osannut sellaista kaivatakkaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kun minä parsin ilman sientä, rupesin miettimään, että mitä sinne sukan sisään tueksi keksisi. Alkoi käsi väsyä isoa reikää parsiessa. Minulle tuo sieni oli helpotus parsimishommaan, vaikka ei se siltikään mikää mieluinen homma ole, jos on pakko. Mutta voi sitä joskus ihan huvikseenkin tehdä:)

      Poista
  5. Kauniisti korjatut kauniit sukat! :) Mukavaa, kun vanhat sukat saavat uutta ilmettä ja lisää käyttöikää.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. :) Mutta sinähän olet oikein taiteilija vaatteiden korjauksessa:)

      Poista