Minulla on vielä kynttiläkausi jatkunut aamuisin. Jotakin tuikkua haluan siinä edessäni pitää. Eilen vaihdoin pöydälle lasipurkin, jossa pattereilla toimivat metallilankapalloset antavat hitusen valoa pöydälle, mutta on itse asiassa enemmänkin silmänruokana siinä. Vaikka voisin täydet valaistukset räväyttää aamupimeään keittiöön, niin olen jotenkin mieltynyt siihen, että hämärästä vähitellen valoon, ja että siinä ihan silmien edessä on joku pieni valo, johon silmänsä kiinnittää.
Kuvan tein ruskealle kartonginpalalle, joka oli jonkun tarrasetin kansilehti ollut. Noilla öljyväriliiduilla puuhastelin, ja sitten kynttilänpätkällä hieroin värit vähän tasaisemmiksi.
Mutta kun alkuun tiskipöydällä rupesin sitä kuvaa tekemään, niin unohdin sen pitsiliinan tyystin kuvasta, kun lasipurkista aloitin... No, ehkä se olikin ihan hyvä; eipä sitä välttämättä tarvitsekaan, ja olisi saattanut mennä liian vaikeaksikin sen kanssa.
Onpa hieno, tunnelmallinen piirustus! :) T: Villasukkavihulainen
VastaaPoistaSe oli aamulla niin kiinnostavan näköinen piirroskohde:)
PoistaAidosti valaiseva lasipurkki. Kirsti
VastaaPoistaAinakin pikkuisen valoa tuo pöydälle:)
Poista