keskiviikko 27. elokuuta 2025

Minun mieltäni tänä aamuna ihastutti, ilahdutti, virkisti...

Lukea, mikä virkisti matkasta väsynyttä Jeesusta: "... Matkasta uupuneena Jeesus istahti kaivolle. Oli keskipäivä, noin kuudes tunti." Joh. 4:6 KR-92  Jeesuksen matkakaverit olivat lähteneet ruokaa hankkimaan. Jeesus oli yksin siinä kaivolla.

Siihen tuli samarialainen nainen, jolta Jeesus pyysi juotavaa. Nainen ihmetteli moista pyyntöä; että juutalainen mieskö pyytää vettä samarialaiselta naiselta!  Jeesus alkoi jutella naisen kanssa enemmänkin, eikä vain niitä näitä, vaan Jumalan suunnitelmasta: "elävästä" vedestä, rukoilemisesta, ja siitä, että Messias tulee; jonka seikan nainen ilmoittikin tietävänsä.

"Jeesus sanoi naiselle: "Minä se olen, minä, joka tässä puhun kanssasi." Sitä ennen Jeesus oli ilmoittanut naiselle, että hän tiesi tämän miesasiat, vaikka niitä ei ollut hänelle kukaan kertonutkaan... Nainen uskoi, että Jeesus oli jotain aivan erilaista, kuin muut ihmiset. Hän lähti viilettämään sinne kotikyläänsä ja ilmoitti siellä innostuneena ihmisille, että tulisivat kuulemaan ja katsomaan tuota merkillistä miestä, joka tiesi kaikki hänen asiansa: "Tulkaa katsomaan, tuolla on mies, joka kertoi minulle kaiken, mitä olen tehnyt! Olisiko Messias?"

Mutta sillä välin opetuslapset olivat palanneet ruoanhakureissultaan ja kehottivat nyt Jeesusta syömään. "Mutta hän sanoi heille: "Minulla on ruokaa, josta te ette tiedä." No nämä toiset sitten tietysti ihmettelivät, että 'olisiko joku tuonut ruokaa hänelle?'  

"Mutta Jeesus jatkoi: "Minun ruokani on se, että täytän lähettäjäni tahdon ja vien hänen työnsä päätökseen." Hän puhui sitten heille vaalenneesta viljasta ja sadonkorjuusta. Ja olihan hän nyt juuri korjannut  talteen tuota kypsynyttä Jumalan kasvattamaa viljaa! Ja sen korjuun tekeminen virkisti väsynyttä Jeesusta niin, kuin olisi saanut ruokaa:)

No varmaan hän sitten sitä matkatoveriensa tuomaa ruokaakin nautti mielihyvin vielä. Mutta näillä ruoilla ja virkistyksillä hän sitten jatkoi vielä siinä samarialaisten kaupungissakin keskusteluja - sitä taivaallisen viljan korjaamista. Ja sanottiin, että monet kaupungin asukkaista uskoivat häneen. Häntä jopa pyydettiin jäämäänkin sinne, ja kahdeksi päiväksi hän jäikin. Olivat varmaan virkistäviä ja ilahduttavia hetkiä Jeesukselle ne. Sellaista hänen arkensa ilahdutusta. Voisi kuvitella, että hän lähti sieltä sitten eteenpäin, uusiin kohtaamisiin, mieli ja kroppa virkistyneenä.
 
Yksi reissulla mukana ollut sitten kirjoitti ylös tuonkin kohtaamisen: Se löytyy  Raamatusta Johanneksen evankeliumin luvusta 4. 

---
Toissapäivänä ottamani kuva. Ihastuttavat heinät! 



Onkohan tuommoisia koottu myös joskus menneinä aikoina lehmien, ym. ruoaksi?



---
Lohdullinen Sana tälle päivälle täällä:

Teksti vaihtuu tuolla päivittäin. Mutta jos haluaisit jonain myöhempänä päivänä lukea kuitenkin tuon tämän päivän (27.8.) tekstin, on se luettavissa toisen blogini puolella:



1 kommentti:

  1. Jeesus myös väsyi ja hänellä oli ihmisen tunteet,Hän ymmärtää
    ihmistä,se lohduttaa minua.
    Kauniita luonto kuvia,minä tykkään myös kun heinä
    kasvaa korkealle.

    VastaaPoista