Jonkun ison otuksen aamuiset jäljet

Olimme eilen aamulla kävelemässä taksille. Pihasta lähdettyämme ensimmäisen mäen alla, paikassa jota nimitämme "mutkaksi", oli isot jäljet. Samanlaiset olivat siinä muutamia päiviä sitten, mutta koska niihin silloin oli jo sadellut lunta, en niitä ruvennut sillä kertaa kuvailemaan. Nyt ei jälkien päällä ollut lunta ja noudin kameran, kun olin saanut lapset taksin kyytiin.

Siinä elukan jäljet oikeassa reunassa...

Tästä kohdasta se oli tullut metsästä tielle. Siinä se sitten kulki saman matkan kuin mekin, eli postilaatikolle asti. Aamun pimeässä en jäänyt tutkailemaan minne suuntaan se siitä oli jatkanut.

Tuossa alla näkyy kuinka jäljissä on kaksi yksittäistä tassunjälkeä ja sitten on kaksi tassunjälkeä samassa.

Pitkät matkat sen jäljet kulkivat aivan tien vasenta laitaa pienessä traktorin painamassa urassa.

Päivällä otettiin sitten vielä muutamia kuvia jäljistä mustavalkoisena sillä ajatuksella, että josko jälkien yksityiskohdat paremmin erottuisivat. Noissa kuvissa taas on se huono puoli, että jos ne suurentaa, kuvanlaatu ei suinkaan parane...

Päivällä se sitten selvisi, että siitä se oli postilaatikon kohdalta mennyt yli tien ja jälleen metsään.

Minkä jäljet nuo nyt sitten olivat? Onko ne ilveksen? Sellainenhan täällä tallusteli ihan pihassa kerran: http://vaaranlaella.blogspot.fi/2016/05/ilves-pihassa.html

Suuren otuksen jälkiähän täällä on nähty ennenkin, kuten tässä, vähän erilaisia: http://vaaranlaella.blogspot.fi/2016/04/suuren-otuksen-jaljet.html

Pienet rannekkeet jämälangasta

Minulla oli aivan pieni määrä joskus kirppikseltä ostettua  jämälankaa. En tiennyt mitä siitä tekisin, riittäisikö se oikein mihinkään, joten kokeilin ajankulukseni ensin joitain pyörylöitä tehdä. Tein niitä sitten kolme samanlaista ja kaksi erilaista. Vielä näytti lankaa olevan ja kokeilin kapeaa "huivimaista" virkkuuta. Kun se oli jo saanut vähän pituutta, mallailin sitä ranteeseeni. Se oli liian lyhyt, mutta siitä sain idean, että olisi rannekkeena kiva. Sitten loppui lanka...  No purin isoimman niistä pyörylöistä. Olihan se vähän hankalaa, pörröistä lankaa kun oli, mutta siitä sain kuitenkin tarvittavan pätkän ranneketta varten.  Ja kun se ranneke oli valmis, ompelin sitten vielä ne kolme samanlaista pyörylää toiseksi rannekkeeksi.

Nämä rannekkeet ovat ihanan pehmeää lankaa, joten sopivat senkin vuoksi hyvin ranteisiin.

 Minulla on tuossa myös pari salomoninsolmuilla aiemmin tehtyä minihuivia, jotka myöskin ovat sellaisista langanlopuista tehtyjä. Ovat ne kuitenkin sen kokoisia, että ne saa kaulaansa kietaistua.

Hyvää alkuviikkoa itse kullekin!

Tämän aamun kuu

Tänä aamuna oli kirkasta ja oli komea täysikuu. Kun olin saanut lapset taksiin, palasin hakemaan sisältä kameran ja yritin napsia tuosta komeudesta kuvia. Eiväthän ne tietysti siltä näytä, kuin mitä minun silmäni saivat  nähdä, mutta tässä nyt kuitenkin näitä otoksia.

 Tuo kuva, jossa ei ole mitään edessä, onkin kuin se paljon puhuttu juusto...:)

Ylemmät kuvat on niillä asetuksilla, joita useimmin kamerassa käytän, eli ohjelmoitu automaatti, jolloin jotain asetuksia voi halutessaan itsekin muuttaa. Alemmat kuvat otin yökuvausohjelmalla, kun toivoin saavani paremmin myös puita näkyviin. No, nämä nyt ovat mitä ovat, ei minulla oikein ole hallussa kameran kaikki mahdollisuudet. Mutta tykkään kamerasta, koska sillä voi tälläinenkin kuvaaja saada ihan kelvollisia ja joskus aivan onnistuneitakin otoksia:)
 

Näissä kahdessa alimmassa näkyy sekin, kuinka kuu hieman valaisee lumihangen pintaa.

Tälläistä tänä aamuna. Kivaa, kun tytär ilmoitti eilen, että on jo tänään tulossa tänne. Kyllä se nuoriso aina niin odotettua on:)

Mutta laitanpa tähän vielä linkin yhteen vanhaan tekstiin, jossa on erittäin rohkaisevia ajatuksia rukouksesta. Minä ainakin tarvitsen niitä. Tuntuu jatkuvasti olevan jotain asiaa Jumalalle.

RUKOUKSEN SALAISUUS

Hyvää päivänjatkoa Sinulle!

Ompelua sivuten

Tänään kävimme Joensuussa auton katsastuksessa ja samalla kirpparillakin. Minä löysin Mammuttitorin peränurkasta parit vanhat ompelukaavat ja samaisen kirppiksen huonekalunurkasta vanhan Singerin hintaan 12 euroa...! Kun olimme kassalla, niin kaksi mieshenkilöä heti huomioi tuon Singerin ja kysyi, että mistä tuommoisia löytää? Hinnan kuulleessaan totesivat, että on melkein ilmainen:) Nätti on ja painava myös.

Vanha Singer

Jutun lopussa on muuten muutama linkki vanhoja Singereitä käsitteleviin juttuihin.

Tämänpäivän kaavalöydöt, Still ja Sorja

Ompelukaavoja minulla on enemmänkin ja olen mieltynyt jostain syystä nimenomaan sellaisiin vanhojen vuosikymmenten kaavoihin. Näissä viehättää nuo kauniisti piirretyt kuvatkin. Eilen juuri lattialla levittelin niitä ennestään olleita enkä arvannut, että tänään siihen tulisi täydennystä. Koin, että se oli kuin minulle juuri järjestettyä ekstraa, kun löysin nuo kaksi uutta tänään:)







Ne tyttären maastokuvioiset housutkin muuten valmistui muutama päivä sitten ja ihan hyvät kuulemma olivat. Luultavasti jotkut taskut niihin värkkään joskus myöhemmin. Kaavoissahan ei ollut valmiina lainkaan taskuja.  Kaavoina käytin Suuri Käsityö -lehdessä olleita ukkohousun kaavoja.




----

Tässäpä vielä muutama linkki vanhoihin Singereihin. Omasta blogistani nämä kaksi:


60-luvun Singer-ompelukone 60-luvun Singer-ompelukone
 
Kirppikset on oikeita "arkimuseoita".

Ja sitten muualta. Penan blogi: Mielenkiintoinen ompelukonetesti, jossa vanha päihitti uuden!

Uusi Singer 4411 vastaan vanha Singer 328K. 

Jäiset puut ja housuprojekti

Välillä  näyttäytyvä aurinko saa jäiset puut näyttämään entistäkin kauniimmilta.

Nuo ulkokuvat ovat ihan ikkunan läpi otettuja. Olen sisällä oleskellut ja vähäiset ovat puuhani olleet. Sain kumminkin aloitetuksi tyttären housuprojektin hänen joitakin aikoja sitten kirppikseltä löytämästäään maastokankaasta. Ehdin jo harmitella, että tulinkin luvanneeksi mokoman homman, kaavojakaan ei tuntunut löytyvän. Onneksi olin joskus syksyllä piirtänyt valmiiksi yhdet ukkohousun kaavat Suuri Käsityö -lehdestä vähän  niinkuin itseäni varten.  Nyt saatoinkin hyödyntää niitä tässä hommassa. Leikkasin niitten mukaan koehousut vanhasta pussilakanasta. Tuskin muuten olisi tämä housuhomma nyt alkanutkaan, mutta toisaalta vaikea niitä olisi ollut silloinkaan tehdä, jos neito itse ei ole paikalla sovittamassa... Tyttären housut ovat jo melko valmiit, mutta vyötärö on vielä tekemättä, samoin lahkeen suut. Ja voi olla, että jotain taskuakin noihin viritellään, vaikka ohjeen housuissa ei taskuja ollut lainkaan.

Jouluna 1975 saatua

Sain ainakin kaksi kirjaa silloin. Kotiväeltä oli Luonnon kultainen kirja ja joltain tutulta on sitten tuo Tullus. Kummatkin olivat kovin mieluisia ja kiehtovathan nuo yhä. Luonnon kultainen kirja on Tammen ja heillähän ovat ne pienet "Tammen kultaiset kirjat",  joita itsekin tuli lapsena Pomarkun kirjaston lastenosastolta lainailtua. Nykyäänhän niitä on uustuotantonakin. Tullus on Kuvan ja Sanan.

Luonnon kultainen kirja on upein kuvin varustettu ja kun sitä tarpeeksi kauan katselee, voi itsellekin tulla kuvantekemisen halu.  Kovin katseltu tuo kirja aikanaan oli ja sen kyllä huomaa, kannetkin ovat aivan irti. Jossain vaiheessa olin teipannut kirjan reunoja niitä säästääkseni, mutta nyt ne teipit irtoilevat, joten ei ollut hyvä idea. Parempi olisi ollut vaikka muovittaa koko kirja.

Ja sitten tuo Tullus. Olisin mieluusti lukenut näitä sarjiksia enemmänkin, mutta mahtaako niitä suomeksi olla enempää kuin tämä yksi kirja, jossa onkin sitten useampi tarina. Ja niin paljon on kiehtoneet tässäkin kuvat, että on pitänyt itse kirjan sivuillekin jotain yritelmiä tehdä.

---
Tämä juttu taas tämmöisenä "väliheittona" ja kuvat sängyssä maaten otettuja. Tuntuu olevan pää tyhjä kaikesta muusta paitsi siitä, kuinka voidaan. Eilen kävin lääkärissä ja sain lääkekuurin korvatulehdukseen.