Seurantahuone

Aina ei aamulla tiedä, mitä päivä tuo. Eilen oli tarvetta tuollaiseen seurantahuoneeseenkin. Isäntää rupesi aamulla yllättäen huimaamaan. Se ei mennyt ohi koko päivänä. Illalla läksimme lääkäriin. Lääkäri passitti ambulanssilla sairaalaan tarkistukseen, koska ei voinut olla varma, mistä on kyse. Puoliyön jälkeen sain sairaalasta puhelun, että isäntä on tulossa kotiin - ja niin hän tulikin taksilla tuntia myöhemmin:)

Tuollaisissa seurantahuoneissa, verhoseinien ympäröimänä, hoitohenkilökunnan tutkittavana,  tietämättä mitä tuleman pitää, on pelottavaa olla. Itsellänikin kokemus sellaisesta. Nyt minulla oli ensin  kyytijän rooli, sitten tuon jakkaralla istujan. Ja myöhemmin kotona odottelijan. Onneksi saimme jo kotiin hänet!

Kirppisneuleelle löytyi nyt ohjekin - vuodelta 1978

Ostin muutama vuosi sitten neuleliiviksi nimittämäni vaatekappaleen kirppikseltä. Pähkäilin sitten myöhemmin kuinka se on mahdettu tehdä ja värkkäsin itseäni varten jotain ohjeen tapaistakin paperille. Sunnuntaina selailin vanhoja käsityölehtiäni ja näpeissäni oli v. 1978 Suuri Käsityö -kerho, nro 5. Siinähän se oli! Siinä se oli ajateltu kesäneuleeksi ja oli tehty puuvillalangasta. Tuo minun on jostain mohairlangasta kaiketi ja sopii talviseen käyttöön jonkin puseron päälle.

Neule  kirppikseltä.  Sama malli löytyi vuoden  1978  Suuri Käsityö kerho -lehdestä nro 5.

Suuri Käsityö -kerho 5/ 1978

Mutta olinpa iloissani huomatessani senkin, että pähkäilyni neuleen aloituskohdasta ainakin piti paikkansa: se oli aloitettu niskasta. Muuten en ole vielä ohjeeseen sen kummemmin ehtinyt perehtyä.

Omia pähkäilyjäni neuleen tekotavasta ennenkuin löysin lehdestä neuleen mallin.

Tässä vielä linkki juttuun, jossa neule on minulla yllä:

https://vaatekuvasto.blogspot.fi/2017/11/ruutuhame-neuleliivi-ja-kengat-marja.html

Enpä olisi osannut silloin ostaessani ajatella, että neuleen malli on niinkin monen vuoden takaa:)

Ovi kiinni

- Pojat! Tulkaa auttamaan. Meidän pitää löytää ne köydet, että saadaan kiskottua tuo ovi kiinni. Ilman niitä se ei onnistu.

Ja "pojat" - aikamiehiä jo, saapuivat. He katselivat hetken ajan ulos. Pihamaa oli nyt autio. Se tuntui oudolta kaiken sen vilskeen jälkeen, mitä näillä mailla oli ollut. Ja oudoilta näyttivät kyllä nuo mustat pilvetkin. Kohta alkaisi varmasti sade. Yhtään ihmistä ei nyt näkynyt naureskelevan heidän hommiaan. Olivat varmaan kaikki huomanneet sateen kohta alkavan.

Mutta nyt oli kyllä kiire etsiä ne köydet. Isä ja pojat hajaantuivat tahoilleen etsimään niitä.

Ja niinpä vain alkoikin jo sade ropista voimalla kattoon.

Hetkisen kuluttua  alkoi kuulua valtava kirskunta. Saranat! Koko rakennelma tärähti, kun ovi ovi jysähti kiinni. Sisällä tuli pimeää. Kaikki pelästyivät. Varovasti he kerääntyivät alas tuijottamaan ovea. Se oli nyt suljettu! Isä ja pojat katsoivat toisiinsa.  Köydet olivat nyt tarpeettomat. Jumala itse oli sulkenut oven. Heidän matkansa kohti tuntematonta oli alkanut. Se oli pelottavaa. Mutta he olivat turvassa.

"...Ja Herra sulki oven hänen jälkeensä. Silloin tuli vedenpaisumus maan päälle..." 1. Moos. 7:16-17

---

Noin minä sen oven sulkemisen kuvittelin. Miltä lie se oikeasti tuntunut ja millaista ollut...

Kostea, sumuinen metsä

Lähes kaikki lumi on sulanut. Varvut ovat vielä litistyneenä lumen painon jäljiltä  maata vasten. On erittäin hyvä näkyvyys maaston muodoille, eikä ole vielä sitä tunnetta, että punkit tarttuvat joka korresta housunpunttiin... Ehkä jopa paras aika liikkua metsässä?

Kaikki tämän jutun kuvat illan "sumukuvakierrokseltani".

Vähäinenkin sumu saa maiseman näyttämään salaperäiseltä.

Mukavaa viikonloppua!

Hän näkee meidätkin

"Ja hän koetti saada nähdä Jeesusta... mutta ei voinut... kun oli varreltansa  vähäinen." 

Luukas 19:3

Mutta Jeesus näki hänet. Jo ennenkuin hän oli silmin nähtävissä. 

Jeesus tiesi hänen kaipauksensa ja vastasi siihen, 

runsaammin kuin kaipaava saattoi odottaakaan.

Eräälle toiselle Jeesus sanoi kerran - tämän ihmeteltyä mistä Jeesus tunsi hänet: 

"Ennenkuin Filippus sinua kutsui, kun olit viikunapuun alla, näin minä sinut." 

Johannes 1:48

Hän näkee kyllä meidätkin.

---
Yllä mainittu "varreltansa vähäinen" oli Sakkeus. Jeesus meni hänen kotiinsa syömään, vaikka ympärillä ollut väki paheksui sitä.

Jotain vanhaa... ennenkuin uutta tulee

 Yllä suopursua, alla vaivero.

Ja tässä kanervaa.

En ala!

Meinataanko meistä tehdä puoliväkisin englanninkielisiä?  Semmoinen ajatus mulle tuli, kun tänään huomasin bloggerin ohjauspaneelin kaikkien tekstien olevan englantia. Onko teillä muilla samoin, vai onko tämä joku häikkä mun systeemeissä?  Kielivalinta mulla kuitenkin oli asetuksissa edelleen suomi ja blogia katsoessa se onkin käytetty kieli.

Minä en halua ruveta arvailemaan, mitähän nappulaa nyt painaisin, meneekö oikein, kun blogissa häärään. Nyt jo jouduin muistelemaan, että mikähän suomenkielinen  teksti olikaan missäkin kohtaa... Oma kielitaitoni on ihan surkea, olematon suorastaan, joten jos tämä tällainen kenkkuenkku on nyt uusi käytäntö, mietin, viitsinkö enää jatkaa touhua lainkaan.

Nokkivaiset

Iltamurkinaa...

- Meeks sää jo? Saiks sää jo tarpeeks?

- Joo, sain mä.

- No, mennään sitte.

- Juu. Ny on kupu täys. Jaksetaa nukkuu.

- Tiäsiksää et ne kurkki meitä?

- Joo. Huomasin mää.

- Ensiks ne yritti kovasti ikkunan läpi saada kuvii meistä.

- Hih. Nii ja sit  avas ovenki ja yritti silleen.

- Nii. Ja luuli ettei me muka huamattu.

---

Sepelkyyhkyjä lie olleet.

Pieni keskustelunpätkä

- "Nielurajoittimet on loppu kaupoista."
- "Nieluraj... "Mitä ihmettä ne on?"
- "No, mitä siitä nyt mieleen tulee?"

Hetken mietintää...

- "No, ettei mukulat saa kurkkuunsa jotain. Tai hiilinielu."
- "Pohjois-Karjalassa on nyt kova pula katiskan nielurajoittimista."
-  "Jaa, katiskaan..."

Vähän tämänsuuntaisesti meni eilen keskustelu isännän kanssa. Hän oli kuunnellut Pohjois-Karjalan Radion uutisia ja siinä oli tuosta nielurajoitin-asiasta. Vaikka sitten valkeni, että se on katiskaan liittyvä, ei mielikuvitukseni pystynyt käsittämään sitä siltikään. Eikö rajoitin estä isoa kalaa menemästä katiskaan? Eikö niitä liian pieniä pitäisi rajoitaa sinne menemästä? No, tänä aamuna katsoin netistä, mistä on kyse. Tästä näkee muutkin halukkaat: Suomen Luonnonsuojeluliitto/Kalasta oikein katiskalla.

Mukavaa päivää:)

Koru- ja asustevärkkäys jämätarvikkeista

Minulla oli yllä keltainen neuletakki ja farkkuhame. Kaipasin siihen neuletakkiin jotain farkunsinistä lisuketta. Löysin sinisen farkkupalan, pari saumasuikaletta harmaista farkuista (varmaan jostain puntin kavennuksesta jääneitä) ja lasten yksipunttiset "nailonit" (heppakuvioiset), joista toinen puntti oli käytetty jo aiemmin johonkin.

Leikkasin  "nailonista" ensin pois risan pätkän. Se sopi pötösteltäväksi tuon rintakorutekeleen keskustaksi. Sen alle sitten ne harmaat suikaleet ja farkkupala kaksinkerroin. Päälle nappi ja alle hakaneula. Lopun "nailonin"pätkän leikkasin kahtia ja niihin peukaloille aukot. Niistä tuli ranteenlämmittimet. Nytpä ei tarvitse kiskoa neuletakin hihoja alemmas.

Ja näihin hynttyisiin ne sitten yhdisteltiin. Minun mielestäni ainakin tuo neultakki kaipasi jotain sinistä. Minulle kun muutenkaan keltainen väri ei ole paras mahdollinen. Mutta pidän siitä silti:)

Auringon valaisema

Pidän kovasti tuosta kulhosta, jonka sisko meille joskus antoi. Se oli välillä tyttärenkin huushollissa, mutta on nyt ilahduttanut meillä lipaston päällä. Varsinkin auringon osuessa siihen, se ihastuttaa minua.

Minulla on ollut eräänlainen autiomaa, lamakausi, tai miten sitä nyt kukin nimittäisi. Se näkyy siinäkin, etten juurikaan ole toisten blogeja tullut viime aikoina lukeneeksi tai kommentoineeksi. Ja omienkin blogien kanssa on  vähän niin ja näin.

Mutta auringon valo on  yksi asia, joka ilahduttaa.

Ompelua: Käyttökelvottomat "pökät"

Ompelu on kivaa vai... Eilen juuri ajattelin, etten oikeastaan siitä ompelusta, vaatteen kokoamisesta, niin erityisesti  tykkää. Se on vain keino saada jotain uutta. Kovin usein minulla käy niin, ettei niistä tule sitä, mitä olin ajatellut. Silti voi olla käytettävä. Mutta eilen tuli käyttökelvotonta.

Taannoin löytyi käsityölehdestä tytöille mieluinen housumalli. Löysin sitten kirpparilta gollegekangastakin, josta ajattelin molemmille sillä mallilla housut tehdä. Malli oli nopea tehtävä.

Mutta pieleen meni aikomukseni. Housut ovat käyttökelvottomat.  Jalan pujottaminen punttiin käy melkein jostakin voima- ja kärsivällisyysharjoittelusta. Syitä on varmaan useampia: kangas olisi pitänyt olla joustavampaa ja olisi pitänyt valkata  se vähän isompi koko kaavastakin. Ja vielä yksi: mallihan on tätä nykytyyliä, puntit alhaalta erittäin kapeat ja ylhäällä on löysää enemmän kuin tarpeeksi.

Se isompi kaavakokokin on kyllä jo leikattuna, mutta en tiedä, viitsinkö ruveta enää niitä ompelemaan, vai käytänkö silputun kankaan johonkin muuhun.

Vähän positiivisempi tapaus oli aiemmin tällä viikolla pykäämäni hame. Siitäkin tosin ehdin miettiä sen valmistuttua, että malli ei tainnutkaan olla minulle se paras mahdollinen. Kaipa se käytettyä kumminkin tulee.

Tämmöistä täältä tänään. Yksi neito makaa kuumeisena sohvalla.

Aamukävely

 "Yön usvat aamu  voittaa"

 J. L. Runeberg