Ja "pojat" - aikamiehiä jo, saapuivat. He katselivat hetken ajan ulos. Pihamaa oli nyt autio. Se tuntui oudolta kaiken sen vilskeen jälkeen, mitä näillä mailla oli ollut. Ja oudoilta näyttivät kyllä nuo mustat pilvetkin. Kohta alkaisi varmasti sade. Yhtään ihmistä ei nyt näkynyt naureskelevan heidän hommiaan. Olivat varmaan kaikki huomanneet sateen kohta alkavan.
Mutta nyt oli kyllä kiire etsiä ne köydet. Isä ja pojat hajaantuivat tahoilleen etsimään niitä.
Ja niinpä vain alkoikin jo sade ropista voimalla kattoon.
Hetkisen kuluttua alkoi kuulua valtava kirskunta. Saranat! Koko rakennelma tärähti, kun ovi ovi jysähti kiinni. Sisällä tuli pimeää. Kaikki pelästyivät. Varovasti he kerääntyivät alas tuijottamaan ovea. Se oli nyt suljettu! Isä ja pojat katsoivat toisiinsa. Köydet olivat nyt tarpeettomat. Jumala itse oli sulkenut oven. Heidän matkansa kohti tuntematonta oli alkanut. Se oli pelottavaa. Mutta he olivat turvassa.
"...Ja Herra sulki oven hänen jälkeensä. Silloin tuli vedenpaisumus maan päälle..." 1. Moos. 7:16-17
---
Noin minä sen oven sulkemisen kuvittelin. Miltä lie se oikeasti tuntunut ja millaista ollut...
Helppo kuvitella, että noin olisi mennyt. Kyllä se ainakin hämmennystä ja ehkä pelkoakin aiheutti.
VastaaPoistaMarja-Leena
Niinpä. Sitä olisi kyllä ollut mielenkiintoista tietää, miten iso ja painava se ovi oikeasti lie ollut. Ja miten sen olisi väki sulkenut, jos se itse olisi pitänyt tehdä.
Poista