Leirillä Nurmeksen Höljäkässä

Minä ja tytöt olimme viikonlopun seurakuntamme järjestämällä lastenleirillä Nurmeksen puolella, Höljäkässä, lähellä Lieksan rajaa. Paikka oli entinen metsätyömieskoti, nykyisin  Koivurinteen Eräkartano nimeltään. Siitä löytyy tietoa tästä (katso linkki).

Leiri alkoi perjantaina aamupäivällä ja loppui sunnuntai-iltana. En ole mitenkään innokas leiri-ihminen, mutta koska toinen pienemmistä neitokaisista ei luultavasti olisi lähtenyt sinne muuten, niin päätin minäkin mennä. Ja sitten minua ja vanhinta tytärtä pyydettiin sinne töihinkin. Ensin oli puhe vähän keittiöhommeleista, mutta sitten olikin tarvetta enemmän ryhmänohjaajista. Niin me kaksi sitten olimme ryhmänohjaajina kahdelle oman perheemme jäsenelle ja kahdelle vieraalle lapselle. Hyvinhän tuo leiriaika meni  kuitenkin, vaikka sinne lähteminen ei niin helpolta tuntunut. Viimeksi olimme leirillä tyttöjen kanssa kolme vuotta sitten ja paikka oli silloin toinen. Tämä paikka oli leirinpitoon aika sopiva minusta. Kaikille oli tilaa sisällä yöpymiseen muutaman hengen huoneissa. Minä ja tytöt oltiin ihan omalla porukalla yhdessä niistä. Toinen ryhmämme vieraista tytöistä kävi nukkumassa yöt sukulaisissaan ja toinen nukkui leirillä olleen sukulaisensa kanssa samassa huoneessa.

Leirin ohjelmassa oli myös poniratsastusta halukkaille. Nuorin ratsastaja lienee ollut alle 2-vuotias, mutta innokas jo hevosten perään:) Tyytyväisenä ratsasti äitinsä pidellessä hänestä kiinni. Uintia ja saunomista oli lauantaina. Se oli eri paikassa, Lieksan puolella. Kylmän  sään vuoksi läheskään kaikki eivät uineet. Eivät meidän neitokaisetkaan. Ruokailusta joku lapsi totesi, että "joko taas on ruoka...", eli keittiössä ollut väki sai olla puuhassa:) Ja vierailipa leirillä kristityt motoristitkin eli ryhmä Gospel Ridersin jäseniä moottoripyörillään. He jakoivat kaikille leiriläisille motoristiraamatut. Raamikset oli tärkeä osuus leirin ohjelmaa. Ja lipunnosto ja illalla lipunlasku kuuluivat myös päivään. Eräässä lipunnosto- tai laskutilanteessa leirin johtaja puhui siitä, kuinka jokainen on ollut Jumalan suunnitelmissa jo kauan ennen kuin vanhempamme tiesivät meistä mitään. Hän korosti myös sitä, että kukaan meistä ei ole "vahinko", vaikka joku niin sanoisikin. Eräässä aamunavauksessaan samainen leirin johtaja luki Psalmin 139. Siinähän on tärkeänä asiana se, että Jumala näki meidät jo idullamme ja meidän päivämme olivat kaikki suunnitellut, ennenkuin ainoakaan niistä oli tullut. Jumala näkee näkee meidät nytkin, olemme me missä hyvänsä.

Nukkumajärjestelyistä vielä senverran, että minä ja vanhin neitokainen nukuttiin vain muutaman vuoden vanhoissa, aikanaan uutena ostetuissa makuupusseissa, mutta nuoremmat neitokaiset nukkuivat oikein retromakuupusseissa. Tuo sininen on minun vanha makuupussini 70-luvun puolivälistä. Tuo vihreä on ostettu joskus täällä asuessa kirpparilta. Eikä se varmaankaan ole tuota sinistä nuorempi, luulisin. Itseasiassa nuo vanhat pussit vaikuttavat paremmilta kuin ne uudet. Uudet ovat ohuita kesämakuupusseja ja täysin ryhdittömiä ja liukkaita.

Kuva otettu kotona

Tässä vielä pari kuvaa 70-luvulta. Minä ja siskoni saatiin molemmat makuupussit. Sisko sai punaisen ja minä sinisen. Kuvassa ystäväni ja siskoni sekä meidän makuupussimme. Lieneeköhän makuupussit saatu sinä kesänä, kun niitten kanssa pihalla touhutaan. Tosin olihan meillä aina välillä telttakin pihalla ja siinä nukuttiin.

Oi, niitä aikoja...