 |
| Näitä oli ainakin punaisena ja beigenä. |
 |
| Oliskohan meillä ollut vielä tummanvihreäkin...? |
Se olikin aika silppuhommaa. En heti saanut mallistani suosiolla asettuvaa...
Varsinainen kokeilu sitten odottaa vielä aikaansa, sillä siihen pitäisi olla tarpeeksi tukeva materiaali. Mikään yksinkertainen lepsu ei käy. Mietin jotain supertukevaa huopaakin tai vaikka farkkukangasta, jota on tukevoitettu jollakin; vaikka ihan kolmionmuotoisilla tukipahveilla tai useammalla kangaskerroksella.
Itseasiassa nyt keksin, että oikein tukeva huopa onkin hankala, koska senhän pitää taipua kolmioiksi... Ehkä paras olisi todellakin erilliset kolmiomalliset vahvikkeet sisuksissa, ellei löydy jotain muuten sopivaa. Ihan oikea nahkakin voisi käydä, mutta siinäkin pitäisi saada se hyvin taipumaan kolmioiksi. Ja kiinnitys sitten... Painonappi tietysti käy, jos on homma on tuttua. Itse en usko onnistuvani siinä, joten johonkin kangasjuttuun sitten nappi, neppari tai tarra...
Alla pari kuvaa minusta ja siskostani ajalta, jolloin kävimme karkkiostoksilla kolmiolompsinemme...
Pieni talo preerialla -sarjassa muuten on kauppa, joka tuo mieleeni sen lapsuuteni karkkikaupan. Ovi samalla lailla kulmassa ja kaupan tiskin sijainti samanlainen sekä käynti tiskistä vasemmalle muihin huoneisiin. Oikealla oli ikkunat tien suuntaan. Pomarkkulaiset, ainakin Kiilholmantiellä asuneet, muistavat tuon Riihimäen pikkukaupan siellä. Myyjän nimi oli Ilona.
Mistähän se johtuu...iästä varmaankin ainakin itsellä, että olen paljon vanhoja aikoja muistellut...tuollaista lompakkoa ei minulla ollut, mutta muistan, että 70-luvulla ostettiin ystävän kanssa pikkuiset vetoketjulliset hiiret, jotka roikkuivat avaimenperässä. Ne olivat jotain tekomokkaa luultavasti, omani oli tummansininen :) Niihin sai sopivasti muutaman kolikon mahtumaan tai vaikka vitosenkin taiteltuna... :)
VastaaPoistaSorry, että matkin sinua lasten takki postauksessa :)
PoistaMinusta oli kiva kun teit sen juttusi:) Laitan tähän linkin, että toisetkin voi halutessaan sen katsoa: http://iloel-sesse.blogspot.fi/2016/03/metsantyton-jaljilla.html.
PoistaKyllä se ikä varmaan sitä teettää, että minäkin olen vähän väliä jotain vanhoja mietiskellyt. Oliskohan se sitä samaa silti, jos asuisi niillä entisillä paikoilla... Välillä harmittelee, että on monta tavaraa, paikkaa, ihmistä, joista ei ole kuvaa minulla olemassa:( Ihan joittenkin yksinkertaisten juttujen piirtäminen, kuten tuo lompsa, on mahdollista, mutta monia täytyy vain mielessään muistellla. Jotain olen välillä kirjoittanut paperillekin.
No ei tuosta linkkiä tainnut tulla, mutta näkee siitä jutun osoitteen ainakin.
PoistaMuistan ne teidän kukkarot. :) Kuin myös kaupan ja kaupan keisarinkujan päässä, Trope se oli suosikkini, siellä sain palvella itse itseäni. :) Tuosta kaavakuvasta tuli mieleen kun koulun välitunneilla leikittiin paperista taitetulla "härpäkkeellä". Siinä oli eri värisiä kolmioita ja sormet laitettiin taitosten sisään ja heiluttelemalla sormia saattiin näkyviin kokonainen väri. Olikohan niissä jotain tekstiäkin?
VastaaPoistaTosiaan, ne "härpäkkeet"...:) En kyllä yhtään muista, oliko niissä jotain tekstiä. Sen muistan, kuinka niitä sormilla heiluteltiin ja toisen piti sitten valkata joku väri... eiks se jotenkin niin mennyt? Luulisi, että niissä jotain lukikin. Miksi muuten ois mitään väriä valittu edes.
PoistaHih, kiitos muisteloista! En olisi muistanutkaan muuten. Muistan nähneeni sellaisen mutta en millään muista oliko meillä jollakulla lapsena/nuorena sellainen mutta varsinkin tuo beige tuntuu tutulta :)
VastaaPoistaKiva, että oli sullekin tuttu:) Aika hyvin nuo lienee suomenmaasta kädonneet, kun ei kirppareillakaan vastaan tule. Joku hämärä mielikuva on, että kerran olisin jossain semmoisen nähnyt.
Poista