Siihen se tuli kiipeilemään talon seinälle. Ja minä olin haltioissani. Kerran näin jopa sen turkin liikahtelun sydämenlyöntien voimasta.
Tämäpä olikin kaupunkilaisorava:) Meillä kotonakin silloin tällöin näkee oravan, mutta eipä ole kuvia siitä edes yritetty saada, kun se lähipuissa käväisee.
Oletpa saanut hyviä kuvia Kurresta <3 On ne sellaisia veitikoita nuo oravat, niitä on niin hauska seurata. Neovat vikkeliä kuin mikä ja hetkessä saattavat jähmettyä ihan liikkumattomaksi.
VastaaPoistaNiitä on tosiaan hauska seurata. Välillä niitä oli siinä kaksikin:)
PoistaOravat on niin söpöjä! Kun kaupungissa asuttiin, niin siellä näki oravia...täällä maalla niitä näkee tosi vähän...
VastaaPoistaSe onkin muuten jännä ilmiö. Ei täällä meilläkään niitä usein näe. Maalaisoravilla on laajemmat alueet:)
PoistaHienot orava kuvat. :) Minä menin meidän suuliin hakemaan puita, orava oli jossain puukasan päällä tai suulin katossa. Pelästyi minua ja päästi kummallisen sihinän ja kiljaisun tapaisen äänen, kun katsoin äänen suuntaan näytti kuin kiukkuinen pörröhäntä lentäisi suoraan naamaani. Ohi tai yli meni, ehdein kumartua, pisu triiskut sain takin selkämykseen. En tiedä miksi niin minua pelästyi, melkein joka käynnillä suulissa oravan tapaa, yleensä kiipeävät kattoniskojen päälle tai livahtavat ulos.
VastaaPoistaMinä olisin varmaan pelästynyt yhtä paljon kuin se orava, kun se noin teki:) Sinä varmaan osaat jo hiukan varautuakin siihen, kun se siellä yhtenään on.
PoistaKyllä säikähdin minäkin, yleensä meillä suujuu rauhallisesti jutellen. Minä höpötän ja orava naksauttelee ja heiluttaa häntää. :)
Poista