Ilahduttavaa

Kun tiesin kaupunkivierailun olevan tuloillaan, tuli mieleeni, että siellä olisi kiva päästä kirkkoon. Olimme kuitenkin menossa sinne sunnuntaipäivänä ja olisimme perillä vasta iltapuolella. Tilaisuutta ei siis näytä tulevan... Sitten kävi ilmi, että kirkossa tulisikin olemaan iltatilaisuus, johon ehtisimme.

Ja niin ehdimmekin. Saimme kuulla kyläpaikassamme, että tilaisuus olisi nimeltään Ilon messu. Hyvä, ilahduttava nimi tilaisuudella, mutta millainen se mahtaisi olla? Olisiko se sitä, mitä minä kaipaisin... En oikein osaa selittää, mitä en kaivannut. En kai kaivannut sellaista iloisuutta, johon oma mieleni ei olisi ollut valmis. Mutta kaipasin jotain lohdullista, virkistävää, rauhoittavaa... ja sillä tavoin iloa tuovaa.

Ja sitä sain. Tilaisuus oli juuri sitä mitä kaipasin. Siellä luettiin Sanaa, laulettiin lauluja, jotka puhuttelivat sanoillaan. Siellä sai myös kirjoittaa rukouspyyntönsä lapuille ja niiden puolesta rukoiltiin samassa tilaisuudessa. Samassa pisteessä, jossa rukouspyyntöjä sai kirjoittaa, saattoi halutessaan sytyttää kynttilän. En ole aiemmin oikein osannut arvostaa kirkossa tuollaista kynttilän sytytystä, koska en lapsena ja nuorena siihen tottunut. Sellaista käytäntöä ei silloin ollut. Nyt minusta kuitenkin tuntui sekin hyvälle. Miksi niin? Ajattelin senkin sellaiseksi tavaksi rukoilla. Jos ei jaksa kirjoittaa, voi sytyttää sen kynttilän ja huokaista asiansa Jumalalle... Itseäni en kuitenkaan saanut nousemaan penkistä rukouspyyntöä kirjoittamaan,  en kynttilää sytyttämään. Onneksi Jumala kuulee ne huokailut missä tahansa kuitenkin.  Silmieni verkkokalvoille piirtyi jo tilaisuuden alussa nuori pariskunta. Rukouspyyntöpisteeseenkin tulivat ja siitä käsi kädessä lähtivät. Sekin näky ilahdutti. Kun rukousaiheita luettiin, joku kiitti siitä, että oli saanut miehen... Kukaties...

Ehtoollinenkin olisi ollut tarjolla. Siihenkin teki mieleni, mutta menemättä jäi sekin. Tarjolla tilaisuudessa oli myös mahdollisuus keskustella papin kanssa. Paikalla oli kaksi pappia. Tilaisuuden juonsi kaksi nuorta ihmistä ja muusiikista vastasivat myös nuoret. Siellä laulettiin eniten "Viisikielisestä". Se on kuulemma viiden herätysliikkeen yhteinen laulukirja ja siinä oli hyviä lauluja:)  Virret ja hengelliset laulut ovat usein ihan rukouksia nekin ja jos ei omia sanoja löydy, niistä voi löytyä sanat omaan hätään tai kiitokseen.

 Harmillista oli, etten puheista kuullut lähimainkaan kaikkea, mutta sen verran kuitenkin, että tiesin tilaisuuden olevan sitä mitä tarvitsinkin. Ja vaikka olin tuossa kauniissa  kirkossa ollut ennenkin, uusi huomio oli, että sehän tuntui kodikkaalta nyt. Istuin nimittäin  samalla sivulla kuin aikoinaan kotikirkossani Pomarkussa, eli vasemmalla, ja jotenkin se kirkon sisusta toi nyt mieleeni lapsuuteni ja nuoruuteni kirkon.