tiistai 24. toukokuuta 2022

Haaveista

Lienetkö jo huomannut uutisista juttua, jossa nainen oli rakennuttanut miehelleen 50 v. syntymäpäivälahjaksi jotain vähän erikoisempaa: pienen kivikirkon! Kyllä minullekin sellainen pihapiiriin kelpaisi.

https://yle.fi/uutiset/3-12457481 

Nyt se pihapiiri oli myynnissä.

Juttu pisti minussa liikkeelle monenmoista mietettä omista haaveista, kateuden tuntojakin, koska kokee ettei ole itse saanut niin haaveitaan toteutella. Kirjoitin vihkooni ajatuksiani. Totesin myös siinä, että ollaan mekin jotain saatu, kun ollaan isännän kanssa saatu toisemme, ollaan saatu lapsemme ja kotimme, ym. Mutta silti on joitain asioita, joita ollaan haaveiltu, mutta haaveet eivät ole osoittaneet toteutumisen merkkejä. Kun olin muutaman jutun  vihkoon listannut, lopetin. 

Sitten jatkoin hetken päästä kirjoittamista haaveisiin liittyen, mutta vähän eri katselukulmasta, kun kerran jotain mietettä mieleeni tuli:

"Eikö Aabrahamkin sanonut:  "Et ole antanut..."

Hänkin siis ihmetteli ja kyseli. Hänelle tosin oli luvattukin. Ja hän myös sai. Mutta odottaa hän sai ns. yli ajan, jolloin kaikki inhimillinen toivo oli jo mennyt. Ja oli jo ehditty ruveta inhimillisiin ratkaisuihin, jotka eivät kuitenkaan olleet se lupauksen täyttymys. Jumalalla oli sitä varten varattuna jotain muuta - ihmeellisempää!"

Tämmöisiä mietteitä yhden uutisjutun katsominen synnytti. Nämä olisi kai paremmin olleet omiaan toisen blogini puolelle*, mutta kun olin sinne jo  tänä aamuna kirjoittanut... eikä elämää ja uskoa Jeesukseen voi muutenkaan erottaa toisistaan.

Ja vielä pieni huvittava yksityiskohta liittyen siihen uutiseen, 50 v. lahjana aikanaan annettuun. Mitäpä minä annoin miehelleni lahjaksi mainitunlaisena juhlapäivänä jo aika kauan sitten? Olin kirjonut kahteen pyyhkeeseen hänen nimikirjaimensa... Melko kauan ne oli meillä ns. niitä parempia pyyhkeitä, mutta sattuneesta syystä eivät ne enää näytä siltä:) Olemassa kyllä vielä ovat nekin, ja käytössäkin. 



Ja tästä näkee halutessasn sen toisen blogini jutunkin. Saman pöydän ympärillä  kuva nappaistu, ja aihe syntynyt, kuin pöydän äärellä olevan tuolin selkämykselle tuon pyyhkeen nyt laitoin:

https://toisestatodellisuudesta.blogspot.com/2022/05/kimalteleva-ovi-ja-muita-paikkoja.html





3 kommenttia:

  1. Kyllä on mennyt monimutkaiseksi kommentointi täällä Bloggerissa, tai sitten mie vain en enää osaa... Nyt pääsin kommentoimaan, niin pitää kertoa että käymään blogissasi melkein päivittäin lukemassa ja katselemassa kuvasi. Aivan kuin kävisin kylässä 😊 Aina on hyvä mieli kun täällä vierailen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Jaana!❤️ Minustakin kommentointi on mennyt kummalliseksi. Jos vaikka vähän pidemmästi kommentoisi, niin on tosi hankalaa:( Ja joskus ei yksinkertaisesti saa laitettua sanaakaan...

      Poista
    2. No ni, tuo äskeinen oli näköjään se bloggerin "toivoma" pituus, sit meni taas niin hankalaksi. Jos ne tahtoo tästä bloggerista jotain mikä on vain lyhyitä...:(

      Poista