Tänään yllä -mekkojuttu vaateblogissani

https://vaatekuvasto.blogspot.com/2025/02/perhoshihainen-leninki-jossa-lilaa-ja.html 

Kuva tältä päivältä. Aihe sai alkunsa postimerkistä.

Minulla oli aamulla pöydällä postimerkki joka on tarkoitus laittaa äidilleni menevään, eilen kirjoitettuun kirjeeseen. Postimerkissä  oli kuvana Ellen Thessleffin taulu nimeltä "Kaiku". Tykkäsin kuvasta, ja tuumin sen olevan innostava, joten pykäsin oman kuvan, joka jollain tavalla liittyy myös aamulla vihkoon kirjoittamaani*. 

Tällä voisi olla nimenä vaikkapa "Kutsu" tai "Itku".

*Tästä kuvasta on toisessa blogissani osasuurennos, ja siihen kirjoitin kuvatekstiksi: "Kenties hän itkee". Mutta mikä oli sen toisen blogin jutun nimi: "Hymyile meille!". Siinä on siitä, kuinka me kaipaamme hymyä... Ja Jumala kyllä haluaa hymyillä meille, kunhan vain uskaltaisimme kääntää kasvomme katsomaan häntä❤️🙂🌟

Kyseinen juttu löytyy tuosta linkistä: * https://toisestatodellisuudesta.blogspot.com/2025/02/hymyile-meille.html

Evakkoja Jääskestä...

Luin muutamia päiviä sitten uutisen* kirkosta Imatralla, jossa oli ollut tähän päivään asti Jääsken kirkosta pelastettua tavaraa, kuten alttaritaulu, ym. esineitä. Välittömästi Jääsken mainitseminen toi minulle mieleen yhden äitini ikätoverin, joka jo edesmennyt on. Hän oli äitini ystävä, kanssasisar seurakunnassa, Pomarkun yläkoulun ja lukion opettaja. Ja minunkin ystäväni. Hän avitti minua ruotsin oppimisessa kun kauppiksen aloitin - sen kielen osalta aivan alkeista. Kun tänne olin muuttanut, niin kirjeitäkin kirjoittelimme hieman. Tämä Seija oli Jääsken evakko. Hän oli ollut aivan pieni kun joutui sieltä lähtemään. Olin 10 vuotta sitten blogiin kirjoittanut eräässä kahvipaikassa näkemistämne asioista; mm. käkikellot, täytetty susi - ja taulu: Lähtö Jääskestä. Se sinänsä vaatimaton taulu teki minuun vaikutuksen! Yhdistin sen mielessäni juuri tähän Seija-ystävääni. Siinä taulussa evakot hevosilla juuri ylittivät järven jäätä. 

* Tuossa alla linkki siihen Ylen uutiseen joka siivitti minun sormeni kirjoittamaan tätä juttua, kun oli  jutun lukenut. 

"Imatralla jätettiin jäähyväiset kirkolle – rajan takaa Jääskestä pelastetut kirkkoesineet vietiin kulkueessa pois": https://yle.fi/a/74-20144016

---

Tässä alla se vanha juttuni kahvipaikka Kägösessä näytteillä olleista asioista: https://vaaranlaella.blogspot.com/2014/12/kakikelloja.html

Pidä hyvänäsi...?!

Iloitsin tänä aamuna vaihteeksi hyvin nukutusta yöstä; se oli kiitosaihe. Näin ollessani vielä vuoteessa. Kun sitten nousin ylös, niin arkiset asiat alkoivat muistutella itsestään. Tuli mieleen jotain sen tapaista, että 'saako sitä iloita tuosta "pienestä" asiasta', kun on "isompia" asioita, jotka ikäänkuin "vaatii" enempi huomiota? Tuli sitten jostakin mieleen tuo: "Pidä hyvänäsi." Sen sanaparin voi ottaa tavalla, jos toisellakin. "Pidä hyvänäsi" voisi minulle tänä aamuna tarkoittaa sitä, että iloitse toki siitä asiasta, ota siitä nautittavaksesi ilo, jonka siitä saat. 

Toinen mielikuva tuosta "pidä hyvänäsi" -sanonnasta on sellainen, että kuin vähätellen toiselle ojennetaan jotakin, mitä antaja ei itse juurikaan arvosta, mutta luovuttaa sen silti toiselle. Ja nyt - tätä tähän koneelle naputellessa, lisään vielä vihkoon kirjoitettuun sen ajatuksen, että antajakin voisi täydemmin iloita siitä antamisen  ilosta ja mahdollisuudesta! Ei sitäkään aina ole saatavilla.

Uskon, että Jeesus antaa meille lahjoja, ilon aiheita, puhtaasta ilosta, jotta saisimme iloita - "pienistäkin" asioista, isompien ja hankalampien asioiden keskellä. Niitä meillekin jo tänä aamuna on tarjoiltu, sen aamun ilahdutukseni jälkeen. Otetaan pienetkin ilon aiheet tosissaan ilona. Ne on tarkoitettu meille juuri, auringon säteeksi päivään.☀️❤️🌸

"...menivät majoillensa iloiten ja hyvillä mielin kaikesta siitä hyvästä, mitä Herra oli tehnyt..." 1. Kun. 8:66

"...iloitisivat ja olivat hyvillä mielin..." 2. Aik. 7:10

"Hyvänä päivänä ole hyvillä mielin, ja pahana päivänä ymmärrä, että toisen niinkuin toisenkin on Jumala tehnyt, koskapa ihminen ei saa mitään siitä, mikä hänen jälkeensä tulee." Saar. 7:15

"Tule siis, syö leipäsi ilolla ja juo viinisi hyvillä mielin, sillä jo aikaa sitten on sitten Jumala hyväksynyt nuo tekosi." Saar. 9:7

"Jos joku teistä kärsii vaiva, niin rukoilkoon; jos joku on hyvillä mielin, veisatkoon kiitosta." Jaak. 5:13

Usein nämä ilot ja murheet sekoittuvatkin yhteen, on molempia samaan aikaan.

Muisteluskuva 50 vuoden takaa lapsuuskodista

Jokunen vuosi sitten suunnittelin sisäkuvan tekoa... No nyt se sitten tuli tehtyä:)

Kyse oli tästä mökistä:

Mitä sukujuttujen pähkäilijä voi saada muuta mieleensä...

Eilen katseltiin tyttären kanssa sukulaisuuden ketjuja. Niistä jää aina jotain helposti mielessä pyörimään. No tänä aamuna luettavatkin näyttäytyi sitten paljolti siinä sukulaisuuden valokeilassa, kuinka sukuun tulee ihmisiä lisää. Kirjoitin ensin vihkoon ja sitten toiseen blogiini niitä ajatuksia:

https://toisestatodellisuudesta.blogspot.com/2025/02/liiton-kautta-sukupuuhun-oksastetut.html

Ilon ja auringon väriä...:)

Eilen tartuin joulahjana saamaani keltaiseen lankakerään puikkojen kera. Aloin keväisten sukkien tekemisen.

Auringon ja ilon väri mielestäni tuo:)

---

Tänä aamuna minua riemastutti myös luetussa ollut riemu:

 https://toisestatodellisuudesta.blogspot.com/2025/02/ne-72-lahetettya-olivat-riemuissaan.html

Jeesus näki jo edeltä sen toiveen

"Jeesus tuli Jerikoon, ja kulki kaupungin halki." Luuk. 19:1 KR-92

Ja siellä asui sellainen mies, jolla oli kova halu nähdä Jeesus...

"Hän halusi nähdä, mikä mies Jeesus oli, mutta ei pienikokoisena ylettynyt kurkistamaan väkijoukon takaa." j. 3

Mutta Jeesus näki hänet. Jo ennen kuin mies tiesi millä keinoin hän saattaisi nähdä Jeesuksen.

"Mutta tultuaan sille kohtaa Jeesus katsoi ylös ja sanoi: "Sakkeus, tule kiireesti alas. Tänään minun on määrä olla vieraana sinun talossasi." j. 5

"Kun ihmiset näkivät tämän, he sanoivat: "Syntisen miehen talon hän otti majapaikakseen." j. 7

Luulivat kai olevansa jotenkin arvokkaampia... 

Jeesus näkee jokaisen. Jokaisen senkin, joka itseään arvottomana ja liian syntisenä pitää, jotta Jeesus hänestä välittäisi. Mutta syntisten luo Jeesus juuri halusi - ja haluaa, tulla majailemaan...

"Ei täällä asu sankareita, hävinneitä on niin monta... Kerjäläisiä vain..." Pekka Simojoen laulun sanoja.

 ---

Jakeet Luukkaan evankeliumin luvusta 19. Käännös v. 1992.

 

Kirja: Hamasin poika

Kyseinen kirja on suomeksi ilmestynyt jo v. 2011. En ollut halunnut lukea sitä aiemmin, vaikka mahdollisuus siihen oli ollut. Olihan kirja meillä kotona pyörinyt jostakin tulleena. Nyt kirja tuli eteeni jälkeen pitkästä aikaa, ja koska aihe on ollut  niin ajankohtainen nyt, halusin nyt tarttua kirjaan. Halusin saada vähän käsitystä siitä ajatusmaailmasta, joka sen järjestön taustalla ja ihmisillä on. 

Aiemmin en ollut halunnut lukea kirjaa juuri sen vuoksi, että ajattelin kirjan olevan ihan kamala lukukokemus, josta jää kaikkea inhaa mieleen pyörimään. Mutta kun nyt kirja näppeihini tuli pitkästä aikaa, minua rohkaisi erään kirjabloggarin vuosia sitten kirjoittamat sanat, jotenkin tähän tapaan; ettei siinä mitään suolenpätkiä kuitenkaan  lennä... Niinpä sitten uskaltauduin lukemaan. Ja hyvä että uskaltautuin.

Kun nyt olen kirjan lukenut, täytyy sanoa, että oli kiinnostava kirja! Vaikka kirjoittaja kovistakin vankilakokemuksistaan siinä kertoo. Ja kertoo myös järjestön synnystä, elämisestä Gazan kaistalla; ja myös siitä, mitä kirjoittajalle itselleen tapahtui - kirjoittajalle, joka kirjaimellisesti, otsikon mukaan - on Hamasin perustajan poika. 

Mikä voi saada sisäpiiriläisem ajatusmaailman muuttumaan!? Kirja kertoo myös siitä, mikä muutti hänen omaa ajatusmaailmaansa. Siinä oli kaksikin asiaa: kun löytyi vastapuoleltakin ihminen, joka kohteli häntä ystävällisesti ja kunnioittavasti - eikä kyseessä suinkaan ollut nainen... Ja toinen asia oli se, kuinka hän Raamattua lukemalla - jonka hän joltain sai - tuli tuntemaan Jeesuksen mielen laadun.

En osaa mitään kirja-arvosteluja oikein kirjoittaa, mutta halusin kuitenkin vinkata tästä kirjasta nyt, kun asiat sen tapahtumien alueella juuri nyt niin kuumana jälleen käyvät.

Kirja: Hamasin poika/Mosab Hassan Yousef/Toim. Ron Brackin. 2011 Avainmedia.  Suom. Pekka Nieminen

Rantoja ja vettä. Kuinka sai mittakaavaa siitä paikasta.

"Kun tuli ilta, opetuslapset menivät alas rantaan,"

Kun tuon luki noin yksinään - kokonainen jaehan tuo on - tuli mieleen kesäinen järvenranta, vaikkapa Pielisen rannalla... Mutta juttu jatkui. Ei ollutkaan niin leppeä, rauhallinen kesäilta - ja soutumatka...

 "nousivat veneeseen ja lähtivät kohti

 Kapernaumia, toiselle puolelle järveä.

 Oli jo pimeä, eikä Jeesus vielä ollut

 palannut heidän luokseen. Tuuli puhalsi

 ankarasti, ja järvellä kävivät vaahtopäiset 

 aallot. Kun he olivat soutaneet

 kahdenkymmenenviiden tai

 kolmenkymmenen stadionmitan*

 verran, he näkivät Jeesuksen

 kävelevän järven aalloilla

 ja lähestyvän venettä.

 He pelästyivät.

 Mutta Jeesus sanoi heille:

 "Minä tässä olen, älkää pelätkö."

He aikoivat ottaa hänet veneeseen,

mutta samassa vene jo tuli

siihen rantaan, jonne he

olivat menossa."

Johanneksen evankeliumi 6:16-21 KR-92

Minua jäi vielä kiinnostamaan se mielleyhtymä täkäläisiin rantamaisemiin, ja niinpä katselin niitä  mittoja sitten:

*Stadionmitan pituus selitettiin toisaalla, alaviitteessä kohdassa Matt. 14:24. Se pituus oli 192 metriä. Joten: 192 m x 25 = 4800m ja 192 x 30 = 5750m, eli n. 5-6 kilometriä oli mainittu mitta siinä kohtaa, kun oltiin melkein perillä. 

Samaa luokkaa on matka Pielisen yli kohdilta Vuonislahti - Koli. Se siellä nytkin oleva jäätie, on pituudeltaan 7 km. Se on Euroopan suurin sisävesien jäätie.

Eli jos minä aluksi ajattelinkin kesäistä järvenrantaa kivineen ja kaislikoineen, niin mielikuva oli jostakin näiltä vesiltä. Samanpituisen kävelyhomman Jeesus olisi voinut tehdä vaikka tällaisilla seuduilla. Vaikka Vuonislahden uimarannalta lähteä liikkeelle Kolin suuntaan. Mutta tehnyt sen - ei aurinkoisena, kesäisenä iltana - vaan pimeässä ja myrskyssä.

Mutta tuostahan tulee vielä mieleen, että pimeissä ja myrskyissähän Jeesus saattaa joskus ihmiselle näkyväksi tulla. Mutta kyllä kivoinakin hetkinä hänet joku huomaa.

Sanonpahan vielä tämän, että mistä tilanteesta Jeesus oli lähtenyt sille pimeälle ja tuuliselle ilta/yökävelylleen: Hän oli halunnut olla jonkin aikaa yksin. Väkijoukkoja oli ollut hänen ympärillään. Oli ollut suurta hälinää, sen hänen järjestämänsä suuren leipä ja kala - yhteisruokailun jälkeen...  Hän tarvitsi hiljaisuutta sen kaiken jälkeen.

 

Kun ihmiset luulivat tietävänsä kuka Jeesus on

 Joh. 7:25-36:

Muutamat jerusalemilaiset sanoivat: "Eikö tämä ole se, jonka he haluaisivat tappaa? Kuinka kummassa hän saa puhua täällä vapaasti eivätkä he sano mitään? Ovatkohan hallitusmiehet nyt varmoja siitä, että hän on Messias? Tästä miehestä me kyllä tiedämme, mistä hän on kotoisin. Kun Messias ilmestyy, kukaan ei tiedä, mistä hän tulee."

Opettaessaan temppelissä Jeesus huusi kovalla äänellä: "Te siis tiedätte, kuka minä olen ja mistä tulen. En minä ole tulostani itse päättänyt – minut lähetti hän, joka on totuus itse. Te ette häntä tunne, mutta minä tunnen hänet, koska tulen hänen luotaan ja koska hän on minut lähettänyt." Hallitusmiesten teki mieli pidättää hänet, mutta kukaan ei kuitenkaan käynyt häneen käsiksi, sillä hänen hetkensä ei ollut vielä tullut. Monet kansanihmiset sen sijaan uskoivat häneen. He sanoivat: "Tokkopa Messias tullessaan tekee useampia tunnustekoja kuin tämä on jo tehnyt."

Kun fariseukset kuulivat, että kansan parissa puhuttiin Jeesuksesta tähän tapaan, he ja ylipapit lähettivät miehiään pidättämään hänet. Jeesus sanoi: "Vähän aikaa minä vielä olen teidän luonanne. Sitten menen hänen luokseen, joka minut on lähettänyt. Silloin te etsitte minua mutta ette löydä, ettekä te pääse sinne, missä minä olen."

Juutalaiset kyselivät toisiltaan: "Minne hän aikoo mennä? Mistä me emme häntä löytäisi? Onko hän lähdössä niiden luo, jotka asuvat kreikkalaisten keskuudessa? Aikooko hän opettaa kreikkalaisiakin? Mitä hän mahtoi tarkoittaa sanoessaan: 'Te etsitte minua mutta ette löydä', ja: 'Te ette pääse sinne, missä minä olen'?"

Joh. 7:25–36 KR-92

---

Tämä teksti oli Kirkkovuosikalenterin aamurukousteksteissä luettavana. Alla olevasta linkistä pääsee halutessaan katsomaan toisen siihen osioon kuuluneen Raamatun tekstin, sekä muita päivän tekstejä.

https://www.kirkkovuosikalenteri.fi/kalenteripaiva/perjantai-14-2-2025/

Seurakuntalaisessa oli juttu lieksalaisesta runoilevasta pastorista

 Tuossa linkki juttuun. Se oli kiinnostava!🌟

https://www.seurakuntalainen.fi/uutiset/koti-ikava-sai-rovasti-pekka-heiskasen-kirjoittamaan-runoja-itselleen-ja-toisille/

---

Itse mietin tänään runoasiaa, (ennenkuin tuosta jutusta mitään tiesin, kun justiinsa äsken vasta sen luinkin), että runoja ei tarvitsekaan selittää - vaikka tekijästä siltä joskus tuntuisikin.

Olin kirjoittanut yhden runontapaisen toisen blogini puolelle, ja lukenut muita vanhoja tekeleitäni. Voi ajatella että puhuvat omaa kieltään, jonka joku "kuulee". Sama vähän kuvien kanssa. Joku voi nähdä jotain kiinnostavaa tai peräti puhuttelevaa sellaisessa, mitä toinen pitää olemattomana.

Heijastus ikkunassa

Tänä aamuna: hämärä keittiö, kun en vielä ollut sytyttänyt kaikkia valoja, koska toiset vielä nukkuivat. Keittiön yksi työvalo oli päällä, samoin ikkunan viereisellä pöydällä valaisin. Ja niiden lisäksi pieni kynttilätuikku vielä  keittiönpöydällä. Kun käväisin toisella puolella keittiötä, huomasin ikkunan suljetuissa kaihtimissa näkyvän pienen valoheijastuksen: siinähän oli oranssi neliö, jota halkoi risti - niinkuin oranssi mini-ikkuna siinä.

Se oli minusta kiinnostava valoilmiö. Pähkäilin, mistä se tulee. Keittiön pöydällä paloi se tuikku, ja kun heijastus ikkunassakin näytti välillä vähän lepättavan, oli selvää heijastuksen lähde. Mutta siltikään en ihan osaa hahmottaa, että tuliko se heijastus rististä ikkunaan ikkkunaseinällä olevasta peilistä jotenkin, jossa on ristikko; vai tarvittiinko siihen jotenkin monimutkaisempi kuvan kehittyminen keittiön toisen ikkunan kautta heijastuen...? En tiedä. Jotenkin kokeillen senkin voisi varmaan selvittää. Mutta kiinnostava valoilmiö se kuitenkin tänä aamuna oli. 

Niin paljon kiinnosti, että yritin ensin kuvaa siitä kameralla saada. No ei ollenkaan sellaista tullut kuin olisin halunnut. No sitten yritin piirtää sen. Sekään ei ole ihan sitä, millaisen olisin halunnut. Olisin halunnut harmaalle (niinkuin kaihtimille) sen oranssin neliön tallentaa. Mutta harmaa väri oli loppu. Enkä halunnut kuluttaa valkoista ja mustaa molempia kokeiluun. Niinpä siis kuvasta tuli tuo. Ihan olematon kuvana.

Mutta sen ikkunanäkymän miettiminen toi minulle mieleen osan tästä kohdasta, jonka sitten etsin kokonaan tuohon. Kyseessä on Jeesuksen sanat Nikodeemukselle, joka ihmetteli uudestisyntymisen asiaa...:

"Tuuli puhaltaa, missä tahtoo, ja sinä kuulet sen huminan, mutta et tiedä, mistä se tulee, ja minne se menee; niin on jokaisen, joka on Hengestä syntynyt."  Johanneksen evankeliumi 3:8

Kummallisia elämänkohtaloita...

Eilisen lusikkajutun jälkeen havahduin tänä aamuna siihen, että mielessäni pyöri enoni elämänkohtalo. Kyseinen Jorma-eno kuoli 80-luvulla. 

Olen aina mieltänyt asian niin, että minulla on yksi eno: Jorma, koska hänet olin nähnyt. Mutta olihan minulla kolme muutakin. Heitä vain ei ole enoina  tullut ajateltua, koska he kuolivat jo pikkulapsina: Tarmo ja kaksoset Tarmo ja Raimo.  Ei tuossa ole kirjoitusvirhettä, sama nimi on annettu toiselle pojalle, kun sen ensimmäinen kantaja oli kuollut. Sellainen tapa oli vanhoina aikoina, että niin saatettiin toimia. Olen nähnyt muitakin esimerkkejä siitä. Kaksoset olivan syntyneet vuotta myöhemmin kuin Jorma.  Ja kaksoset elivät muutamaa päivää vaille vuoden. He kuolivat syntymänsä jälkeisenä kesänä päivän välein.  He olivat sairastuneet ripuliin. Samaan oli sairastunut myös vuotta vanhempi Jorma, mutta hän selvisi siitä. Kun oli kulunut vähän päälle vuosi kaksosten kuolemasta, syntyi jälleen poika. Hän sai saman nimen kuin oli ollut toisella kaksosista: Tarmo.

Heidän jälkeensä ei enää poikia syntynyt, tuli useampi tyttö, äitini heistä ensimmäisenä, tuon toisen Tarmon jälkeen vähän päälle vuoden kuluttua. Mutta tämä toinen Tarmokin kuoli pienenä, vähän vajaa kolmevuotiaana. Papan ja mummun lapsista oli jo ihan ensimmäisenä kuollut papan esikoinen Liisa vajaan puolen vuoden iässä. Mutta viimeiset neljä tyttöä ja Jorma elivät aikuisuuteen asti. Jorma ei mennyt koskaan naimisiin. Joku/jotkut olivat pilanneet hänen seurustelusuhteensa valheilla. 

Minulla on tätä kirjoittaessa edessäni sukuselvitys, josta näen Jorman olleen kirjoilla Inarissakin kolmisen vuotta 60-luvun alussa. Liekö pappani innostuksen perinyt, sillä pappa aikoinaan kävi myös Lapissa, ja olisi kai halunnut sinne jäädä pysyvämminkin joskus. Ja uudestaan Inariin kirjoille Jorma oli merkitty taas 60-luvun puolivälin jälkeen, josta siirretty 70-luvun puolivälissä poissaolevaan väestöön. Ja pohjoismainen muuttokirja oli sitten 70-luvun lopulla. Hän asui loppuvuotensa Ruotsissa. Sieltä käsin sitten meilläkin Pomarkussa vieraili ja isänsä luona vieraili synnyinseudullaan.

Kun Jorma-eno Ruotsissa asuessaan sairastui pahasti ja pian kuoli, tuli Ruotsista tietysti meille äidilleni, papereita sillä kielellä. Olin niihin aikoihin kauppiksessa ja siellä joutunut vasta ruotsia opettelemaan. Sanakirjan kanssa sitten yritin saada selkoa niistä papereista. En enää muista, mutta saattaa olla, että äitini ystävä, eräs opettaja Seija, joka minuakin avitti ruotsin kielen saloihin alkuun, kun se niin vaikeaa kauppiksessa alkuun minulla oli; niin voi olla, että hänkin sitten niiden papereiden sisältöä kenties meille selvitti.

Tämmöistä muistelua tänä aamuna. Ja kello on vasta 7. Heräsinpä turhan aikaisin tänä aamuna.

Lusikka 95 vuoden takaa!

Tänään osui näppeihin ja silmiin tämä vanha lusikka. Joku on saanut tämän urheilupalkintona 9.2.1930, eli tuon palkinnon saannista on kulunut 95 vuotta - juuri tänään! Mutta valitettavasti meillä ei ole mitään tietoa siitä kuka, missä, ja mistä lajista, on tämä 3. palkinto saatu. Olisi kiva jos tämä arvoitus joskus selviäisi.

Tänään tämä tuli näppeihin, kun jogurttia aloin pistellä suuhuni. Ja aina silloin kun tämä harvakseltaan pääsee tositoimiin, niin silloinhan tuota arvoitusta taas miettii. Niinpä siis nytkin. Mutta nyt minua yllätti, että juuri tällaisena lusikan merkkipäivänä se tuli näppeihin.

Tänään on muuten toinenkin merkkipäivä: nyt on vanhempieni vihkimisen merkkipäivä:  62 vuotta siitä nyt❤️  Ja jos isäni vielä eläisi, hän olisi lähes yhtä vanha kuin tuo lusikka. Isä oli syntynyt huhtikuussa 1930.

Lusikassa lukee etupuolella III P Louhi.

Takana s. 66 1/2 K.N.K. 9.2.30

Psalmista 51, jonka ensijakeet kertovat missä tilanteessa se on kirjoitettu...

Psalmi 51 Minä tunnustan syntini "Laulunjohtajalle. Daavidin psalmi, profeetta Natanin käytyä hänen luonaan sen vuoksi, että hän oli koskenut Batsebaan."  Psalmi 51:1-2 KR-92.

Siinä Daavid kirjoitetussa muodossa tunnusti Herralle syntinsä,  ja rukoili Herran armoa; ja sitä, että saisi jälleen iloita Herrassa. Kuningas Daavid, entinen paimenpoika - olisi ollut ihmeissään ja iloissaan Herran suuresta armosta, jos olisi jo siinä heti saanut nähdä tuleviin päiviin ja aikoihin - Kristukseen Jeesukseen - joka oli hänen jälkipolveaan!

En tiedä missä vaiheessa profeetta Jesaja* sitten oli kirjoittanut oman ("psalminsa", jota ei siis psalmiksi nimitetä, mutta minun mielessäni sen nimityksen nyt sai), mutta ollen kirjoitus, ihmeellinen sanoma - tulevasta Kristuksesta, Pelastajasta. Hän kuvailee kärsivää Kristusta kuin olisi ollut itse näkemässä sitä kaikkea; (Katso Jesaja 52:13-15, ja luku 53 kokonaan jutun lopussa*"):

"Ja kuitenkin: hän kantoi meidän kipumme, otti taakakseen meidän sairautemme. Omista teoistaan me uskoimme hänen kärsivän rangaistusta, luulimme Jumalan häntä niistä lyövän ja kurittavan, vaikka meidän rikkomuksemme olivat hänet lävistäneet ja meidän pahat tekomme hänet ruhjoneet. Hän kärsi rangaistuksen, jotta meillä olisi rauha. Hänen haavojensa hinnalla me olemme parantuneet." Jesaja 53:4-5 KR-92

Mutta palatakseni vielä Kuningas Daavidiin ja Batsebaan: Miten mahtoi Batseba kaiken kokea? Sen ensin, kun kuningas kutsui hänet luokseen ja halusi sellaista, mihin hänellä ei ollut oikeutta, sillä Batseba oli jo heettiläisen Urian vaimo. (2. Samuelin kirjan luvuista 11 ja 12). Halusiko Batsebakin, vai ei, siitä ei Raamattu kerro mitään, mutta Daavidin ylle kyllä lankesi syytös, sillä hän käytti kuninkaan valtaa joka tapauksessa. Se vuosi tuli olemaan vaikea, heille kaikille. Batseban mies kuoli, koska Daavid lähetti hänet eturintamaan sotimaan, ihan tarkoituksella. Kun Uria oli kuollut, Daavid otti Batseban vaimokseen, mutta luvattomasta suhteesta oli jo alkuun saatettu se  Daavidin ja Batseban yhteinen  lapsi. Lapsi kuitenkin sairastui, ja viikon sairastettuaan kuoli. Siltikin, vaikka kuningas rukoili Jumalaa ja kuritti itseään. Huoli ja suru oli suuri! Mutta kun lapsi sitten oli kuollut, kuningas oli se, joka pystyi jotenkin lohduttamaan lapsen äitiä. Ja koittipa ennenpitkää uusi ilonaihekin: Batseba odotti jälleen lasta. Kun lapsi syntyi, hän sai nimekseen Salomo. "Jedidja", 'Herran suosikki', joka nimi piti profeetta Natanin käydä ilmoittamassa kuninkaalle Herran käskystä. (Katso 2. Sam. 12:25) Daavid oli saanut armon. Hänen tuleva jälkeläisensä kaukaa tulevaisuudessa, oli kantanut hänenkin syntinsä. Niinkuin meidänkin.

 ---

*Löysin tiedon Jesajan ajasta. Hän toimi profeettana 700-luvulla ennen Kristusta, kertoi Raamatun takaosassa ollut Raamatun hakemisto.

**JESAJA 52:13-15 ja luku 53 kokonaan:

---

Ja Sana elämään kommentaariraamattu/Aikamedia, tiesi  selvittäää minulle sen asian Jeesuksen esivanhemmista, että kuningas Daavid oli molempien, sekä Marian, että miehensä Joosefin esi-isä. Luukas on kirjoittanut muistiin Marian esipolvia, Matteus Joosefin.

He olivat  kuitenkin kuningas Daavidista kumpikin lähtöisin, mutta eri pojista. Maria Daavidin Natan-nimisestä pojasta. Joosefin sukujuuret menivät kuningas Daavidiin hänellä Salomon kautta, joten Batsebasta siis tuli Joosefin esiäiti.

Mutta kun vielä lisää halusin tietää, niin löytyi 1. Aikakirjan 3. luvusta jae 5, joka selvitti vielä tarkemmin tämän asian, selvisi Nataninkin äiti:

"Jerusalemissa Daavidille syntyivät Simea, Sobab, Natan ja Salomo - näiden neljän äiti oli Ammielin tytär Batseba -" 1. Aik. 3:5 KR-92 

Niinpä siis kummankin, niin Joosefin, kuin Mariankin, esivanhempia olivat Daavid ja Batseba! Lieköhän poika Natanille annettu nimi profeetta Natanin mukaan...? 

Daavidilla oli kyllä paljon lapsia - monien naisten kanssa - mutta se olisikin ihan oman juttunsa aihe sitten.

Joululahjalangoista myssy "Tähkäpäälle", jolle oli ohje kirjassa "Kauneimmat luontoneuleet"

Aion kyllä itse olla se "Tähkäpää", joka tuota käyttää. Olin ihaillut ohjetta jo muutaman vuoden, mutta kun sain joululahjaksi sopivanväristä lankaa niin siitä se haave muuttui todeksi. Mutta ajattelin kyllä samalla, että ei tuollainen malli varmaan minulle sovi. Mutta nyt kun sitä on päässyt käytännössä sovittamaan, niin sopiihan se. Ehdinpä ennen kevättä ja kesää😌

Päähineen tekeminen alkoi myssyn palmikkoisesta reunuskaitaleesta. Kun se oli tehty, sen päät ommeltiin yhteen ja sen reunasta lähdettiin myssyn pääliosaa tekemään. Sitten oli vuorossa korvaläpät ja niiden jatkoksi suoraan nuo palmikot, jotka olisi kuuluneet olla peräti 35 cm pitkät (jonka päälle vielä hapsut), mutta omani jätin vähän päälle 20 sentin mittaan ja siihen sitten hapsut jatkoksi. Tupsun kehittelin itse.

Palmikot on vähän sitä sun tätä, niinkuin koko myssykin, kun välillä aioin siitä jo ihan toisenlaistakin, mutta kun se ei onnistunut niin palasin tämän myssymallin pariin. Sainpa sen tehtyä, vaikka omaa sävellystä ja sähläystä siinä on paljon. Isännällekin joku päivä sanoin, että tulee mieleen kuin joku matikan koe, että tulos on suunnilleen oikein, mutta keinot jolla siihen on päästy, on vähän kysymyksen alaiset:😅

Niin se lähti leviämään; sana kulki ensin veljelle, sitten tutulle, ja tutun tuttavalle... tänne asti!

Ollaan Betaniassa, (missä muuten Martta, Maria ja heidän veljensä Lasaruskin asuivat), eli "Jordanin tuolla puolen Betaniassa", siellä on Johannes Kastaja väkeä kastamassa. Hän on ollut siellä ainakin jo edellisenäkin päivänä ja vastaillut uteliaiden kysymyksiin siitä kuka hän oikein on, ja mitä tekee, todeten, että tulee joku muu, häntä tärkeämpi.

"Seuraavana päivänä Johannes näki, että Jeesus oli tulossa hänen luokseen. Johannes sanoi: "Katsokaa: Jumalan Karitsa, joka ottaa pois maailman synnin!" Ja sitten hän kertoi, että hänelle oli annettu ohje, mistä hän tunnistaisi  sen tulevan: "Se, jonka päälle näet Hengen laskeutuvan ja jäävän, kastaa Pyhällä Hengellä." Ja sen tapahtuman hän oli nähnyt: silloin, kun Jeesus oli tullut hänen kastettavakseen!  Johanneksen seuraajissa oli ainakin kaksi, jotka olivat katselleet ja kuunnelleet tarkkaan häntä, ja sitä mitä hänen ympärillään tapahtui.

Oli jälleen uusi "seuraava päivä. Johannes on vieläkin samassa paikassa, ja hänellä on seurassaan ne kaksi opetuslasta. Nyt Jeesus oli kulkemassa siitä ohi, ja osoittaen Jeesusta, Johannes sanoo: "Katsokaa: Jumalan Karitsa!" Kun ne kaksi Johanneksen opetuslasta "kuulivat hänen sanansa, he lähtivät seuraamaan Jeesusta." Siis ihan kirjaimellisesti lähtivät kävelemään hänen jäljessään. Jeesus sitten kääntyi ja kysäisi näiltä, että mitä he haluavat. No nämä kaksi halusivat tietää, missä Jeesus asui. No Jeesuspa kutsui heidät katsomaan hänen majapaikkaansa, ja he viipyivätkin hänen seurassaan lopun päivää. Ilta jo joutui.

Toinen näistä kahdesta oli Andreas, Simonin (tulevan Pietarin) veli. Veljelle piti ihan ensiksi kertoa se merkittävä asia: "Me olemme löytäneet Messiaan!" Sitten Andreas tutustutti veljensä Jeesukseen, vei hänet hänen luoksensa. Jeesus kun näki Simonin, sanoi hänelle: "Sinä olet Simon, Johanneksen poika. Nimesi on oleva Keefas" - se merkitsee: Kallio.

"Seuraavana päivänä, ollessaan lähdössä Galileaan, Jeesus tapasi Filippuksen ja sanoi hänelle: "Seuraa minua." Se oli ihan muuta kuin nykyään kun seurataan somessa; silloin käveltiin mukana. "Filippus oli kotoisin Betsaidasta, samasta kaupungista kuin Andreas ja Pietari. Filippus tapasi Natanaelin, ja sanoi hänelle: "Me olemme löytäneet sen, josta Mooseksen laki ja profeettojen kirjat todistavat! Hän on Jeesus, Joosefin poika Nasaretista." No Natanael ei ensi kuulemalta innostunut; epäili vain, että voiko Nasaretista muka jotain hyvää tulla. Mutta Filippus kehotti tulemaan ja katsomaan itse. Ja Natanael tuli. 

"Kun Jeesus näki Natanaelin tulevan, hän ilmaisi sanoillaan; kahdellakin tavalla tietävänänsä hänestä jo kaiken: kuinka oikeamielinen ja vilppiä vailla oleva mies Natanael on - sekä sen, että oli nähnyt hänet, Natanaelin, viikunapuun alla ennenkuin Filippus edes oli kutsunut Natanaelia. Nämä asiat vakuuttivat Natanaelin, ja hän ilmaisi heti uskonsa sanoen: "Rabbi, sinä olet Jumalan Poika, sinä olet Israelin kuningas!"

--

Sitten: "Viikon kolmantena päivänä oli häät Galilean Kaanassa. Jeesuksen äitikin oli siellä. Ja siellä tapahtui sitten ensimmäinen tunnusteko kun Jeesus muutti veden viiniksi. "Hän ilmaisi sillä kirkkautensa, ja hänen opetuslapsensa uskoivat häneen." Ja sana siitä levisi.... " Tämän jälkeen Jeesus ja hänen äitinsä, veljensä (hekin siinä, mitä lienevät miettineet) ja opetuslapsensa menivät Kapernaumiin ja viipyivät siellä muutaman päivän."

(Kukaties se toinen, Andreaksen seurana ollut, oli se Johannes, joka näitä asioita oli muistiinmerkinnyt. Johanneksen evankeliumin luvuista 1 ja 2 (v. -92 käännöksestä) näitä asioita noukin. 

---

Jännä ajatushan se on, että tännekin pohjoiseen maahan, ja tänne 2020-luvulle on sana kulkenut kulkenut....

Aamusta... ja illasta

Muutama sana ja kuva tuolla toisen blogini puolella: 

https://toisestatodellisuudesta.blogspot.com/2025/02/mita-te-murehditte-huomisesta-paivasta.htm 

Kuva eiliseltä iltakävelyltä.

Eilistä arkea - ja vähän vihkoon kirjoitettua

Niinpä niin. Eilisellä päivällä oli siis jatkoa kahden edellisen jutun arkiasioille, kun oli se  kuulokeskuksen käynti. Nyt säädettiin taas vähän volyymiä lisää vekottimiin, mutta samalla otettiin jo muotit, ja laitettiin uusien kuulolaitteiden jonoon. Joidenka saaminen on varmaan ns. pitkässä kuusessa, kun jo tuonne säätöönkin piti odottaa n. 10 kk. Mutta kyllä näillä eilen tehdyillä säädöillä taas mennään jokin aika eteenpäin ihan kelvollisesti.

Illalla katseltiin taas jaksoja tästä draamasarjasta, joka kertoo Jeesuksesta opetuslapsineen:

 "The Chosen": Seasons 1-3 | Valittu. Tuosta linkistä pääsee halutessaan katsomaan kausia 1-3.

Se on siis ihan vapaasti katsottavissa ilman mitään rekisteröitymisiä, kirjautumisia, ilman mitään maksuja. Kausi 1 löytyy sieltä alempaa sivua selatessa. Tästä on meillä tykätty kovasti! Mutta tämä on hieman eri tavalla tehty kuin monet aiemmin katsotut raamattusarjat, sillä tässä on enemmän kuviteltu sitä, millaista elämä heillä olisi voinut olla, ja millaisia tyyppejä esim. opetuslapset olisivat kenties voineet olla; ikäänkuin niitä taustoja kuviteltu. Se voi ensin tuntua hämmentävältä kuten meillä ekan jakson kanssa aikoinaan, mutta jos katselee pidemmälle kuin vain ekan jakson, voi huomata, miksi minä sanon, että tämä on hyvä. Tämä siis siltä sanomaltaan perustuu siihen, mitä Raamattu puhuu. Ja vielä vinkiksi tämä, ekan jakson katsojalle: Jeesus tulee kuvaan mukaan ekan jakson lopussa.

--- 

Vihkoon kirjoittelin tänä aamuna tällaisia, joissa: 

- velkakirja naulattiin ristiin... sovinto on tehty...  Kristuksen kanssa haudattiin, ja herätettiin eloon...

"Tekin olitte ennen Jumalasta vieraantuneita ja häntä kohtaan vihamielisiä, kun elitte pahojen tekojenne vallassa. MUTTA NYT hän on tehnyt teidän kanssanne sovinnon, kun Kristus omassa ruumiissaan kärsi kuoleman asettaakseen teidät pyhinä, nuhteettomina ja moitteettomina Jumalan eteen. Teidän on vain pysyttävä lujina uskon perustalla, horjahtamatta pois siitä toivosta, jonka teidän kuulemanne evankeliumi antaa. Tämä evankeliumi on julistettu kaikille luoduille taivaan alla, ja minusta Paavalista on tullut sen palvelija." Kol. 1:21-23 KR-92

"Te olitte kuolleita rikkomustenne ja ympärileikkaamattomuutenne vuoksi, mutta Jumala teki teidät eläviksi yhdessä Kristuksen kanssa. Hän antoi meille KAIKKI rikkomuksemme anteeksi, hän KUMOSI MEITÄ RASITTAVAN VELKAKIRJAN kaikkine määräyksineen ja teki sen mitättömäksi NAULITSEMALLA SEN RISTIIN." Kol. 2:13-14 KR-92

"Kasteessa teidät yhdessä hänen kanssaan haudattiin ja herätettiin eloon, kun te uskoitte Jumalaan, joka voimallaan herätti Kristuksen kuolleista." Kol. 2:12