Sille, jonka kasvoja peittää häpeä

Kenties tämä teksti "kuuluisi" paremmin toisen blogini puolelle, mutta laitan sen nyt kumminkin tähän... Häpeä on aihe, johon kaikki ovat taatusti tutustuneet; on "menetetty kasvot" kuten sanotaan. Niin voi olla ihmisten edessä - tai Jumalan edessä. Luin tänä aamuna tekstin, joka sopii juuri sellaiselle, joka kokee häpeää.

"Minut on lyöty maahan, ja olen menettänyt kasvoni ihmisten edessä. Häpeä täyttää mieleni, eikä minulla ole pakotietä. Voiko itsetuntoni vielä palata? Voinko vielä nostaa häpeän tahraamat kasvoni ja palata ihmisenä ihmisten joukkoon?
Sinä kärsit ja kuolit meidän puolestamme. Sinä kannoit ihmisten pilkan ja kutsuit meitä veljiksesi. Suostuit nolattavaksi ja heikoksi tehdäksesi meidät vahvoiksi. Kuolemallasi kohotit meidät enkeleitä ihmeellisemmiksi. Otit omaksesi, annoit rikkautesi ja avasit taivaan. Ylistän sinun paljastavaa totuuttasi, joka auttaa minua tulemaan terveeksi jälleen."  


Näin rehellisesti uskalsi kirjoittaa Juha Vähäsarja rukouskirjassaan Joka päivä armon suojassa. Tuota tekstiä edelsi vielä tälläinen kohta Raamatusta: "Kohota minut takaisin kunniaan ja lohduta minua jälleen, niin lyyrani sävelin saan ylistää sinun totuuttasi, Jumala, ja harppuni kielillä kiitttää sinua, Israelin Pyhä!"  Ps 71:21-22

  Toivottavasti nämä sanat voisivat rohkaista sitä, jota häpeä painaa!

Vähäisia auringonsäteitä jahtasin

Eilen oli todella kylmä, enkä olisi lähtenyt ulos muuten kuin sen innostamana, että siellä oli niin kaunista, kun muutama auringonsäde osui metsän puihin.

Ensin tietysti tuijoteltiin ikkunasta, että kaunista on... ja kun oli tarpeeksi sitä tehty ja räpsitty kuvia vain sisältä käsin, niin pitihän sitä lähteä lopulta sinne uloskin.  Kuvat eivät valitettavasti näytä sitä kauneutta samoin kuin omat silmät, mutta tässä aika runsaassa kuvasatsissa  mielestäni kuvat paranevat loppua kohden:)

Siinä. Kuvia oli tietysti ihan liikaakin, mutta kyllä minä niistä jo paljon poiskin "raakkasin". Toivottavasti oli hauska "kahlata" lumessa. Minä ainakin sain sitä oikeasti tehdä, kun menin tuonne kallioille. Polun yli oli useampikin ohut puu kaartunut portiksi, joista jotkut kiersin sivusta ja kumarruinpa menemään jonkun alitsekin.

Sellainen "talven ihmemaa", 

isännän  sanoin:) 

Vuodelta 1944

Löysin muutama päivä sitten kirpparilta kirjan, joka oli tehty vuonna 1944. Kirjan esipuheessa sanotaan:

 "Nykyinen sukupolvi on saanut elää ankaria aikoja. Suomen miehet ovat kuluneina vuosina joutuneet sodassa kokemaan paljon sellaista, minkä jäljet eivät heidän sielustaan milloinkaan häviä. On suoritettu uudeellenarviointia. On katseltu kaiken turhuutta ja opittu näkemään ihmisen vastuu. Kuoleman alituisesta läheisyydestä on palattu nyt takaisin  elämään, jonka työhön ja kiireeseen  on jälleen paneuduttava.
Kuluneitten vuosien vaiheisiin sotatiellä kutoutuu myös monia muistoja niistä hetkistä, jolloin oltiin seuroissa ja hartaushetkissä koolla Jumalan kasvojen edessä. Näissä ulkonaisen ympäristönsä puolesta mitä erilaisimmissa tilaisuuksissa veisattiin kenttävirsikirjan tutuksi käyneitä virsiä ja kuunneltiin hartain mielin papin yksinkertaista  ja korutonta sanottavaa. Moni joutui tulen alla ja kaukana korvessa oltaessa aivan uudella tavalla tutkimaan omaa itseänsä ja sai sielussansa kuulla Jumalan kutsuvan äänen.
Näin saatua sananharjoituksen kallista perintöä on koetettava kaikin tavoin vaalia. Tämä kirja on syntynyt ilmauksena siitä pyrkimyksestä. Sen kirjoittajina on nuorempaa papistoa, joka on kuluneina vuosina saanut olla miestemme mukana sananjulistajan kalliissa tehtävässä. Heillä on se harras toivo, että joku heidän aseveljensä tuntisi kehoitusta tämän kirjan parissa päivittäiseen Jumalan sanan tutkimiseen ja ehkä myös kotihartauden pitämiseen perheväkensä kanssa. Jos teos voi palvella Suomen koteja iankaikkisille elämän lähteille ohjaten, se on täyttänyt tehtävänsä.
Helsingissä marraskuun 4. päivänä 1944"

Kirjan nimi on Taluta tielläs Kotien hartauskirja. Toimittaneet Kusti Korhonen ja Erkki Niinivaara. Kristillinen palveluskeskus. Kauppalehti Oy:n kirjapaino.

Laitan tähän nyt kyseisestä kirjasta joulukuun 6. päivän kohdalta:

"Teossa ja totuudessa. 'Lapsukaiset, älkäämme rakastako sanalla ja kielellä, vaan teossa ja totuudessa.' (1 Joh. 3:18)
Tänään kohdistuvat ajatuksemme suureen yhteiseen kotiimme, isänmaahan, kansamme vaellukseen läpi vuosisatojen ja tämän sukupolven tehtäviin. Kodin perustus on sen henki. Vauraus ja ylellisyys eivät takaa elämän viihtyisyyttä eivätkä kodin kestävyyttä, jos siellä asuvat kovasydämisyys ja säälimätön mieli. Mutta vaatimaton majakin voi olla onnen asunto, jos siellä elää auttamisen ja rakkauden henki. Näin on myös kokonaisen kansakunnan elämässä. Isänmaan rakkaus onkin kautta aikojen ollut laulujen aiheena. Runoilijat ovat sitä ylistäneet. Loputtomasti on siitä kirjoitettu. Uudet ja uudet puhujat ovat nousseet pitämään puhettä isänmaalle. 
Nykyinen sukupolvi on joutunut kokemaan voimakkaan murroksen. Suurten sanojen ja ylevien puheenparsien aika on ohi. Kärsimysten vuodet ovat tehneet meistä hiljaisempia. Me olemme tulleet  todellisuudentajuisemmiksi. Me seisomme tukevasti tämän maan kamaralla, jonka Jumala on kodiksemme antanut. Jumala puhuu ihmiselle ajan tapahtumissa. Hän kätkeytyy sekä ilon että ahdingon aikoihin. Meille hän on väkevästi saarnannut: 'Lapsukaiset, älkäämme rakastako sanalla tai kielellä, vaan teossa ja totuudessa.' Rakkautemme tähän maahan on tyhjä sana, ellei se ilmene suhtautumisessamme lähimmäisiin.
Me olemme suurten salojen kansaa. Metsien läpi on täällä usein kuljettava. Mutta joskus nousee polku myös vaaran laelle, mistä aukenevat silmänkantamattomat näköalat. Itsenäisyyspäivänä olemme näköalapaikalla. Sukupolvien vaellus on takanamme. Jumalan säätämä tulevaisuus kangastaa taivaanrannalla. Me laskeudumme alas taas vaaran rinnettä tämän päivän tehtäviin. Jumala on puhunut: 'Älkäämme rakastako sanalla tai kielellä, vaan teossa ja totuudessa.'  Virsi 462."

Hyvää itsenäisyyspäivää vuonna 2016!

 

Lumista ja pimeää aamua

Lumista ja pimeää aamua! Tänään piti aikaisin aamulla lähteä autolla liikenteeseen, kun nuorimies piti viedä asemalle, mutta autopa seisoo puskureitaan myöten hangessa, eikä aura ole käynyt. Ja lisää näyttää lunta koko ajan tulevan...  Lunta satoi jo myöhään illalla siihen malliin, että saattoi ihan arvata, ettei se lähtö tänä aamuna välttämättä onnistu. Tytär lähti jo eilen iltapäivällä, niin ei jäänyt tänne jumiin. Hän halusikin varmistaa, ettei tarvitse pimeässä kulkea asemalta kotiinsa.


Ja nyt sopii toivoa ja rukoillakin, että se aura ylipäätään ehtii tännekin tänään, sillä kauppaan olisi tänään päästävä tai muuten on vähän ankeanpuoleista tiedossa. Nyt on lapsilla vapaapäivä ja nauttisivat lumen paljoudesta varmaankin, mutta toinen on potenut kurkkukipua ja nuhaa, joten toisenkin tekemiset on sitten vähän erilaiset.

Pimeä kuva on tältä aamulta ja töhersin siihen vähän tekstiäkin... Alla olevat joltakin aiemmalta aamulta, kun aamu oli jo ehtinyt pidemmälle.

Hyvää alkanutta uutta viikkoa:)

Kirjavanhuksia ja arvontavinkki

Vanhoissa kirjoissa on sitä jotain. Meillekin muutamia kirjavanhuksia on kertynyt. Alla  kuvassa joitakin niistä, eli niitä, joita sain helpoiten kaapista esiin... Vanhin kirja tuossa ensimmäisenä 1800-luvun lopulta; Ulvilassa joku saanut sen rippilahjaksi vuonna 1890 ja nuorin viimeisenä; Bynyanin kirja vuodelta 1927.

Erityinen suosikkini ihan tekstinsä perusteella on juuri tuo John Bunyanin omasta elämästään kertova Ylenpalttinen armo. Olin eräästä kirjasta saanut siitä vihiä ja halusin sen luettavakseni. Lieksan kirjastossa sitä ei ollut, mutta Nurmeksesta se tuli kaukolainana. Eipä ollut kovin tuore opus, kun oli jo 80-vuotias muistaakseni sekin  luettavakseni tullut kirja. Pidin kirjasta kovasti. Siinä Bunyan kertoo kuinka hänestä, paljon kiroilevasta miehestä, tuli uskova ja sitten myös siitä, miten vaikeaa hänellä oli uskonelämässään vuosien ajan, vaikka hän samaan aikaan toimi sananpalvelijana muille. Kirjasta voi mielestäni saada rohkaisua sellainen, jolla on samantapaisesti vaikeaa. Parasta siinä oli juuri se, että Bunyan itse kertoo kamppailuistaan avoimesti. Rupesin haluamaan kirjaa ihan itselleni omaksikin. Tuntui kyllä vähän toivottomalta löytää sitä, mutta niin vain joskus onnisti, että se löytyi vieläpä ihan Lieksan Löytöpuodista.

Tuokin kirja täyttää ensi vuonna jo 90 vuotta, vaikka on paljon nuoremman oloinen kirja, pehmeine kansineen ja helppolukuisine teksteineen.

Olen muuten usein toivonut, että joku ottaisi tehdäkseen uuden käännöksen Bunyanin Kristityn vaelluksesta. Se on hyvä kirja, mutta siitä tulisi nykyajan lukijalle  sujuvampi lukukokemus, jos sen kielisasu saataisiin onnistuneesti nykyaikaistettua. Yksi lapsille tarkoitettu Kristityn vaellus on kyllä aika hyvä osoitus siitä, nimittäin sellainen aikoinaan Aika Oy:n julkaisema, jossa tekstin oli mukaillut Jean Watson ja kuvitus oli Vic Mitchellin tekemä. Kuvatkin oli tosi hyvät.

Sieltä  Löytöpuodista on monta muutakin vanhaa kirjaa löydetty, joita ei kaikkia ole tullut vielä luetuksikaan.

Kaikkein vanhin tässä esillä olevista kirjoista on kuitenkin jostain länsirannikon kirpparilta ostettu. Se on  Ulvilasta alunperin oleva, jonkun nuoren vuonna 1890  rippilahjaksi saama Uusi Testamentti ja psalmit.  Kirjassa on erittäin kaunis kansi, mutta vanhoissa kirjoissa on vielä arvokkaampaa minusta juuri tuo, jos niissä näkyy edellisestä omistajasta jotain. Ja tälläkin kirjalla on täytynyt olla jo monta omistajaa tässä välissä..

Tässä tuli siis tarkemmin esitetyä satsin nuorin ja vanhin. Allaolevat kuvat puolestaan kertokoot noista muista kirjoista, jotka jäävät iältään noiden kahden esitellyn väliin.

Joskus kirjojen välistä löytyy ylimääräistä mielenkiintoista...

Kuitti Wiipurin läänin sairashuoneen konttorista v. 1889 tai 1909?

John Bunyanin Pyhä sota vuodelta 1904. 

John Bunyanin Pyhä sota vuodelta 1904.

Vaikka nämä nyt olivatkin hengellisiä kirjoja, niin minusta on ollut kiva lukea muitakin vanhoja kirjoja,  vaikkapa 40-luvun romaanejakin.

Mutta nytpä onkin ihan uutta kirjaa arvonnassa, nimittäin blogissa Pihakuiskaajan puutarha arvotaan kolme puutarha-aiheista kirjaa. Kannattaa katsoa tästä linkistä: Kirja-arvonta blogissa Pihakuiskaajan puutarha

 Itsekin aion osallistua:)