Tulimme kauppareissultamme Lieksasta runsas tunti sitten. Se ei mennyt ihan tavanomaisessti. Aamulla lähdimme kyllä ihan suunniteltuun aikaan liikkeelle, mutta matkalla tapahtui käänne. Noin 13 km ennen Lieksaa, oli Koiravaaran tienristeyksessä mies huomioliiveissään pysäyttämässä liikennettä. Hän ohjasi auton kiertotietä Lieksaan ja syykin siihen näkyi vähän matkan päässä: liikennneonnettomuus. Hälytysajoneuvoja ja ainakin iso rekka vähän matkan päässä isossa mäessä. Olimme niillä kohdin noin klo 9.30.
Takaisin tullessa, vähän ennen puoltapäivää, oli sama juttu toisinpäin. Nyt meitä kiellettiin ajamasta Koiravaarantietä, koska sieltä tuli rekkoja vastaan. Kaikki Joensuun suunnasta tuleva liikennne tuli sitä mutkaista, mäkistä tietä. Meidän käskettiin ajaa Vuonislahden suuntaan. Saimme myös kuulla millainen onnettomuus oli ollut: rekka ja henkilöauto olivat törmänneet. Ja kamalinta oli kuulla se, jota ei olisi halunnut kuulla, että siinä oli kuollut yksi ihminen...
Siinä sitä oli ajateltavaa tälle päivälle. Ja kaiken kukkuraksi radiosta tuli uutisia maailmalta: Ukrainassa oli kuollut ihmisiä rekan ja minibussin törmäyksessä. Toinen uutinen oli Taiwanista. Siellä oli lento-onnettomuudessa kuollut ihmisiä... Lieksan onnettomuudesta ei ollut mitään edes paikallisissa uutisissa. Toisten kuolema on uutinen, toisten ei... Jokainen ihminen on silti yhtä arvokas. Ja uutisten jälkeen radiosta kuului muun musiikin lisäksi Samuli Edelmanin laulamana:
"Kiitos sulle Jumalani, armostasi kaikesta, jota elinaikanani olen saanut tuntea...
Joka päivä ihmisiä kuolee, kuka milläkin tavalla. Ja varmaa on, että jokaiselle se eteen tulee ennenpitkää. Aika on rajallista. Kunpa muistaisimme tämän. Jokainen joutuu täällä ajassa tekemään iankaikkisuuteeen vaikuttavan valintansa. Vielä on armon aika, vielä voi valita. Huomisemme on arvoitus.
Vilunväreet meni. Liikeneonnettomuudet on aina kauheita, oli liikkeellä myös tai turvallisesti kotona. Näitä onnettomuuden uhrien ja muiden tapettujen tai muuten erilailla kuolleiden omaisia olen ajatellut. Minä loukkaannun monesti omaisten puolesta, kun iltapäivälehdet vatvotaan tapahtunutta ja kuvia on monta päivää. Minusta sellainen ei ole soveliasta, omaisilla on muutenkin kestämistä ja toiset ovat kuin korpit raadolla.
VastaaPoistaSe on tosiaan kauheaa jo muutenkin menettää joku läheinen, saati sitten, että lehdet asioita repostelee julkisesti. Omaisista se on taatusti sietämätöntä. Usein haluaisi itsekin olla näkemättä niitä kaikkia kauheita otsikoita mitä lehtien mainoksissa kaupoissa on. Ne vain on niin aseteltu, että vaikea niitä on ohittaa näkemättä mitään. Ei ollut kivoja otsikoita tämänkään päivän lehdissä. Onnettomuudet ja kaikenlaiset kauheudet on yleensä niitä "uutisia". Hyvät asiat harvemmin kelpaavat uutisiksi.
VastaaPoistaLuin äsken psalmista 90:12 "Opeta meitä laskemaan päivämme oikein, että saisimme viisaan sydämen"
VastaaPoistaJoskus on hyvä että meitä muistutetaan elämän ohikiidosta...! :) /Leena-serkku
Niin on, vaikka se ei mukavaa olekaan. Tarpeellista kuitenkin toisinaan.
Poista