Vanhin neitokainen vietti eilen penkkareitaan. Asun valinta tuotti päänvaivaa melkoisesti ennen penkkareita. Hän mietti ensin jotain ostopukua, joka olisi voinut olla vaikka joku eläinhahmo. Pukuja olisi kyllä ollut nettikaupoissa, mutta monet aika kalliita. Sitten miettimistä aiheutti, kuinka siinä tarkenee autona lavalla. Lopuksi pähkäily päättyi siihen ajatukseen, ettei osteta mitään. Nuorimies aikanaan jätti penkkarit väliin juuri siksi, kun jäi se haluttu gorillapuku hankkimatta. Nyt kuitenkin neitokainen tarttui toiseen tuumaan. Tähän asuun löytyi kuteet kotoa: tyttö villistä lännestä.
 |
| Kuva kotipihassa päivän päätteeksi |
Pikkusiskot oli kovin innoissaan isonsiskon penkkareista. He saivat aamulla mukaansa isonsiskon laittaman karkkipussin Vuoniskylien koululla jaettavaksi. Sinnehän eivät abien ajelut koskaan yllä pitkän välimatkan vuoksi. Ja olihan se entistä omaa koulua muutenkin mukava muistaa siten. Haimme pikkuneidit koulusta aiemmin, että pääsimme katsomaan rekkojen lähtöä. Näimme kuinka tulevat "vanhat" kantoivat abit kuorma-autoihin. Itse sentään piti lavalle kiivetä:)
Ulkona oli vähistä pakkaslukemista huolimatta kovin kylmän tuntuista. Tuuli sen teki. Säälitti nuoret jotka joutuivat hyytävässä tuulessa auton lavalla ajelemaan. Hauskaa heillä lienee silti ollut ja iloisesti vilkuttelivat. Koulun pihalla oli melko paljon väkeä. Siellä oli saman pihapiirin ala-astelaiset katsomassa myös. Jotkut lapset ovat konkareita karkkien metsästyksessä. Heillä oli näet pussit mukana siihen tarkoitukseen. Meidän pikkuneitokaisetkin keräsi innolla karkkeja jo koulun pihassa. Heillä ei niitä pusseja ollut, joten laittoivat niitä karkkeja minunkin taskuni pullolleen ja päätyi niitä isännänkin taskuihin.
 |
| Tumma jälki lumessa on freskojen poltosta. Paikka savusi vielä kun saavuimme pihalle |
Kadun varsilla oli vähän väkeä. Tosin abejakin oli nyt aiempia vuosia vähemmän. Kaksi kuorma-autoa he olivat varanneet ja lisää olisi kyllä kyytiin mahtunut. Kun autot sitten katukierrosten jälkeen noin klo 13 kaartoivat koulun pihaan, saivat pikkuneidit vielä lisää karkkia siskoltaan ja tämän ystäviltä. Nyt niitä saattoikin sitten kerätä siskon tyhjentyneeseen kassiin. Kylmissään olevat abit käväisivät vielä sisällä koululla, mutta kohta jo saimme hänet kyytiimme ja lähdimme kotia kohti. Kotipihassa otettiin sitten muutama kuva vielä.
 |
| Ajelut ohi. Kuva koulun pihalla. |
 |
| Ei mulle käsirautoja - ei vaiskaan , karkkia tässä odotetaan |
 |
| Iloisena karkit näpeissä |
Kaunis neito :) Hieno idea muistaa entistä alakoulua. Täälläkään ei käydä missään koululla, toria ja keskustaa vain kierretään. Teillä onkin paljon lunta. Mein nieti huokaisi, "olis meidätkin kannettu" ja onhan se hauska perinne. :)
VastaaPoistaKivalta näytti teidänkin penkkarit! Itsellakin suunnitelmat vähän muuttu kun alkuperänen ajatus olis tullu liian hintavaksi mutta nyt pääsin halvemmalla ja omasta mielestä oli jopa parempi kuin alkuperänen idea :) Terkkuja täältä abitoverilta, vielä viiminen rutistus ennen juhlia!
VastaaPoistaKiitos samoin:) Puku ja lumiukko oli kyllä hienosti tehty! Mä olin kans sitten tyytyväinen tuohon asuun, niin että hyvä ettei tullut mitään tilattua. Terveisiä sinne myös ja hyvää lukulomaa!
PoistaT: Suski
Täällä kyllä ne käyvät kouluilla jotka ovat siinä keskustassa. Yläasteella kävivät aamupäivällä kävellen ja sitten ajelukierrosten yhteydessä kahdella ala-asteella sen samassa pihapiirissä olevan lisäksi. Metsäntyttö
VastaaPoistaMeidänkin nuorimmainen olisi ajellut penkkareita tänä vuonna, mutta hän lopetti lukion toisena vuotena...oli masennusta ja univaikeuksia eikä jaksanut jatkaa sitä. Mutta saahan sitä jatkaa vaikka iltakoulussa joskus jos haluaa, nyt olisi tärkeintä saada tytön elämänuskoa ja toivoa tulevaisuuteen, onneksi nyt kuitenkin käy keskusteluterapiassa. Lapset on aina mietteissä ja rukouksissa, vaikka eivät enää kotona asu :)
VastaaPoistaLasten vaikeudet on tosiaan vanhempien mielessä, olivat sitten lähellä tai kaukana. Nuoruutta monesti ihannoidaan, mutta se voi olla joskus tosi vaikeaa. Valoisampia päiviä tyttärellesi ja iloisia yllätyksiä hänen tulevaisuuteensa toivon!
Poista