Kori täynnä kirjeitä

24 vuotta sitten oli jännittävä päivä. Tapasin nimittäin tuon siippani ensimmäisen kerran. Se tapahtui Kotkan linja-autoasemalla.  Olin matkustanut linja-autolla Kotkaan Helsingin kautta ja jo siinä oli minulle jännitystä. Olin sitten saapunut iltapimeällä Kotkan linja-autoasemalle. Hetken odoteltuani näin hymyilevän miehen saapuvan minua noutamaan. Ja siitä se lähti. Tai oikeastaanhan jo aiemmin, sillä olimme olleet kirjeenvaihdossa muutamia kuukausia sitä ennen.

Kuvan kori on täynnä kirjeitä. Siinä on puolet kirjeenvaihdosta, eli isännän kirjeet minulle. Isännällä puolestaan on minun kirjoittamani kirjeet säilytyksessä. Tuon korin isäntä oli tuonut vuotta aiemmin Madeiralta. Hän oli lentänyt sinne joulupäivänä ja viettänyt siellä 9 viikkoa. Hänellä on siltä ajalta paljon valokuvia; upeita kukkia varsinkin.


Tässä muutama kuva niiltä kaukaisilta ensitapaamisen päiviltä.  Ekassa kuvassa minä olen vielä omassa huushollissani ennen lähtöä. Ystävä kävi luonani ja otti kuvan. Muut kuvat ovatkin sitten isännän silloisesta huushollista.

Jotkin näistä yllä olevien kuvien tavaroista ovat huushollisssamme yhä. Karttapallo löytyy edelleen, mutta valo siinä ei toimi ja ei tuota karttapallon pistoketta enää saisi sopimaankaan nykyaikaisiin pistorasioihin. Puinen jakkara toimittaa nyt yhden neitokaisen yöpöydän virkaa. Siinä on nimittäin laatikkokin, vaikka se ei tuossa kuvassa näy. Taulu on meillä edelleen, mutta ei nyt ole seinällä, koska seinäpintaa on niin niukasti. Kirjahylly ja kirjat ovat osa huusholliamme. Nuo isännän huushollin verhot ja samaa kangasta oleva päiväpeite ovat nykyisin nuorenmiehen huushollissa.

Tänään olemme viettäneet tätä päivää varsin tavanomaisissa, arkisissa merkeissä. Ja olemme puhuneet hiukan myös vanhenemisesta. Ensitapaamisesta tuntuu olevan toisaalta hyvin kauan ja toisaalta melko vähän aikaa. Riipuu mistä näkökulmasta asiaa katsoo.